Mobiililaitteiden mahdollisuudet

Kiinnostuin Opeblogin Anne Rongaksen kirjoituksesta  http://opeblogi.blogspot.fi/2013/02/oppimisharpakkeet-ja-kyky-nahda.html,   jossa hän siteeraa Jari Larun Slideshare –esitystä http://www.slideshare.net/larux/mobiilioppiminen-mit-se-teknologia-tahtoo. Esityksessä pohditaan  Mobiilioppimista – mitä se  teknologia tahtoo? Selväksi tulee, että M-oppiminen on tulevaisuutta.  Enemmistö määrää, mitä laitteita ja ohjelmia tulevaisuudessa käytetään. Esim. sähköisen henkilökortin käyttöönotto kuulosti  lupaavalta, mutta se ei ilmestynyt sittenkään arkeen, koska ”suuri yleisö” ei sitä ottanut omakseen. Mobiililaitteiden käyttö on lupaavaa. Laitteilla on monia hyötyjä, kuten navigointi,  tavoitettavuus, nopeus jne. Esityksessä väläytellään nykyisiä oppimisympäristöjä vanhanaikaisiksi. Muuntojoustavien tilojen kehittely kulkee käsi kädessä mobiililaitteiden kanssa. On mielenkiintoista nähdä, miten vuoden 2019 ylioppilaskirjoitukset sitten sähköisesti sujuvat. Itse pohdin ja yritän kehittää  verkko-ohjausta sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Ongelma sosiaalisen median käytössä tähän tarpeeseen  on se, että salassapitosäädösten mukaisesti kaiken ohjauksen ja tunnistettavuuden tulee pysyä salassa. Tällaisia  järjestelmiä ei juuri ole, missä olisi vahva salaus. Heikon salauksen järjestelmiä kyllä löytyy. Ainoastaan poikkeuksissa, kuten nuorisohankkeissa voidaan työtä tehdä Facebookissa, koska siellähän nuoret ovat. eFamilycoach – hanke on tuonut ideoita siihen, miten perhettä voisi tukea arjen tilanteissa  http://www.jamk.fi/projektit/1185.

Ihmeellistä vaan on, että edelleen meillä on aika tavallinen radiolaite kotona, käytämme surutta pankkitunnuksia monessa palvelussa (vaikka meitä kehotetaan olemaan varovaisia) ja pilvipalvelusta puhumme, mutta vaikea sitä on käsittää. Mutta jos ne myydään meille helppoudella ja sillä, että kaikki tieto on aina saatavilla missä tahansa niin se luo turvallisuuttaJ.

Esityksessä mainittiin U-oppiminen, mutta siinä ei kerrottu enempää, mitä se on?