torstai 25. huhtikuuta 2013

Kirjoitusalusta.fi ja google drive ryhmieni työskentelyssä

Kirjoitusalusta. fi ja google drive
Olen käyttänyt kirjoitusalustaa suurien musiikki 1-kurssien kanssa ryhmätöiden tekemiseen. Alusta on toiminut hyvin pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta, mitkä saattavat johtua nettiyhteyden toimivuudesta(?). Loin tietyn määrän uusia kirjoitusalusta-sivuja palvelun aloitussivulla. Jaoin oppilaat ryhmiin ja liitin jokaisen ryhmän jälkeen linkkinä kirjoitusalusta.fi-sivun. Lähetin koko ryhmälle Wilma viestissä linkit. Tehtävän laitoin jokaiselle sivulle kirjoitusalustan ohjeiden jälkeen. Ohjeeksi annoin, että jos mahdollista, ryhmät voivat sopia yhteisen ajan, jolloin tekevät tehtävää ja voivat silloin viestitellä alustan chatissa.
Doogle drive-harjoitukseksi otin pienemmän ryhmän kanssa ryhmäkokeen pitämisen. Olin pyytänyt opiskelijoita luomaan gmail-tunnukset. Jaoin opiskelijat ryhmiin. Tein itse google tunnukset koulutyöskentelyä varten (paulakope). Loin uudet google drive-asiakirjat, ja jaoin jokaiselle ryhmälle oman driven, johon he saivat muokkausoikeudet. Liitin asiakirjoihin tehtävät. Opiskelijoilla oli lupa aloittaa tehtävien tekeminen ennen seuraavan päivän koeaikaa. Ohjeisiin olisi kuitenkin pitänyt lisätä mm. se, että kokeen aikana kaikkien opiskelijoiden olisi pitänyt olla paikalla jolloin kommenttini ja ohjeeni kokeen aikana oli tavoittanut heidät. Yhteistoiminnallisuuden kannalta harjoitus epäonnistui, sillä opiskelijat valitsivat jokainen oman kysymyksensä, johon vastasivat. Suulliset ohjeet eivät olleet jääneet mieleen. Seuraavalla kerralla onnistuu toivottavasti tarkoituksenmukaisemmin. Opiskelijat osasivat hyvin avata jakamani google drivet.
Tällä hetkellä minulla on käytössä toisen ryhmän kanssa google drivessä jokaiselle oppilaalle oma oppimispäiväkirja. Ryhmäläiset loivat gmail-tunnukset. Opiskelijoiden tehtävänä on nyt itse luoda asiakirja ja jakaa se minulle kommentointi mahdollisuudella. Olen ohjeistanut yksityiskohtaisesti ja näyttänyt projektikameran avulla monia kertoja, miten heidän tulisi toimia. Hämmästyksekseni yksikään näistä kuuden ryhmän oppilaista ei ollut käyttänyt kirjoitusalusta.fi tai google driven tyyppistä pohjaa aiemmin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013




Suomessa pedagoginen osaaminen on huipputasoa, samoin tekninen. Mistä sitten johtuu, että  tutkimustiedon mukaan Suomessa ollaan takapenkin peränpitäjiä näiden kahden asian yhdistämisessä, sen sijaan, että loistettaisiin osaamisella tietotekniikan ja opetuksen sulauttamisella?
Anne Rongas tuo asian esiin blogikirjoituksessaan, jossa lainaus EU:n tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön vertailututkimuksen yhteenvedosta:

              "Oppilaiden mielestä mahdollisuus hyödyntää tietotekniikkaa oppitunneilla on Suomen peruskoulussa alhaisin, lukioissa neljänneksi alhaisin ja ammatillisissa oppilaitoksissakin alle keskitason. " Ja  "Suomalaiset peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien luottamus on keskitasoa parempaa. Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. "

Mikä jumittaa ?  Onko kyse asenteista vai järjestelmäviasta? Molemmat kaipaisivat vähintäänkin pientä pintalaittoa. Voi todellakin olla niin, että muutamalla säädöllä saataisiin kurssi korjattua kohdilleen  ja päin motivoivia ja mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä. Yleisesti käytetty argumentti aiheesta keskusteltaessa on, että eihän tvt mikään itsetarkoitus ole. Sitä olen käyttänyt itsekin, myönnän. Kyse on kuitenkin perustaidoista, joita käytetään arkielämässä joka käänteessä. Periaatteessa ajotaito ja ajokortti ovat jo perus kaduntallaanjankin taskussa olleet jo jonkin aikaa. Miksi niiden käyttöä ja entistä taitavampaa ajoa ei harjaannuttettaisi siellä, missä muutoinkin ollaan oppimassa? Kouluissa ja oppilaitoksissa? Sillä niin kuin Rongas toteaa ”.. näytähän kansalaisen elämä, työelämä, viestintäelämä, jossa nyt ja tulevaisuudessa tieto- ja viestintätekniikka on toisarvoista. 
Linkki artikkeliin:  http://opeblogi.blogspot.fi/



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Mä putoan...

Putosin kärryiltä , kun yritin seurata suositteltuja SOMEblogeja ! Upposin termien suohon - äkkiä tuli liian monta uutta juttua ja oli liian monta liikkuvaa osaa. KÄÄK! siihen jäi. En ymmärtänyt ja kaikki tuntui yhtäkkiä NIIIIIIN vaikealta, vaikka se ei sitä olekaan.

Palasin ei-opettajille-vaan-kuluttajille suunnatuille blogisivuille, joissa pohditaan some kaiken muun ohessa. Seurasin jonniinsortin some-blogeja kuitenkin.

Keväällä 2013 ilmestyy Nörtin esiintymisopas esiintymisopas.fi  Katleena Kortesuon ja Janne Jääskeläisen kokoamana. Esiintymis-/ilmaisutaidon ihmisenä ilahduin suunnattomasti tämän kirjan ilmestymisestä. Samalla kertaa se yhdisti tämän some-ahdistukseni ja ymmärtämättömyyteni termeistä. Olen hukassa kaikkineen - Campus2.0 lähtien.
 
Jari Parantainen sivusi blogissaan www.pollitasta.fi F-securen Mikko Hyppösen luentoa tavallisille kuulijoille, ei alan asiantuntijoille. Parantainen kirjoitti ".. voin vain kuvitella millaista siansaksaa nettitekniikasta voi kehittää, käsittämättömiä kolmikirjaimisia lyhenteitä ja teknisiä termejä..".

Tällä en nyt tarkoita, että tällä kurssilla olisi puhuttu "siansaksaa" - päinvastoin. Syy ymmärtämättömyyteen oli täysin kuulijassa - hakeuduin liian vaikealle kurssille, minulla ei ollut edes alkeita hanskassa. Lukutaidoton tekemässä lukudiplomia - arvaukseksi menee, veikkaamislinjalle.

Kaivoin (matka-)laukustani (pääsiäislomakin sattui kurssin aikaan)  tulosteen, josta tietenkin puuttui lähde. Mutta joltakin suositelluista sivuista sen nappasin. Siinä puhuttiin luovuudesta ja oppimisesta.Tuttuja asioita, joille saattoi nyökytellä ja olla samaa mieltä.

Viimeisen kappaleen toteamus sai pysähtymään :
" Ryhmissä tekeminen, toisilta oppiminen tai toisten ideoiden jalostaminen eivät ole työryhmän mukaan tämän päivän vahvuuksia Suomessa. Niitä tulisikin vahvistaa kaikissa koulutuksen vaiheissa nykyistä systemaattisemmin.".

Minulla on tähän ratkaisu :

Draama opetussuunnitelmaan ! Some siihen rinnalle ! Pakolliseksi kaikille 1.luokasta lähtien.

Ja vanhemmille kans.

Sulautuva opetus ja käänteinen luokkahuone

Sulautuvan opetuksen avulla parempiin oppimistuloksiin

Perjantaina 22.3.2013 pääsin mukaan itslearning:n järjestämään seminaariin opetuksen sulauttamisesta ja erityisesti käänteisen luokkahuoneen vaikutuksesta oppimistuloksiin.

Päivän pääluennoitsijana oli Elisabeth Engum, Bjrgvinin yläkoulusta Norjasta. Hän kertoi työstään otsikolla Koulutehtävät kotona ja kotitehtävät koulussa.
Laajemman esittelyn voit katsoa täältä: http://www.itslearning.net/case-story-flipped-classroom
Tässä muutama muistiinpano Seminaarista.
Engumin toteuttaman käänteinen opetus:
- Oppilaat katsovat lyhyen videon opiskeltavasta asiasta kotona (videon kesto 5-7 min)
- Koulussa päästään heti töihin, eli aloitetaan tehtävien tekeminen, harjoitellaan opittua asiaa.
Toimintatavassa on mielestäni paljon hyvää!
Oma opettaja tekee Youtubeen lyhyen videon, jossa selittää omalla äänellään, esimerkin avulla uuden opiskeltavan asian. Oppilas katsoon videon kotona tms. oman aikataulunsa mukaan ennen oppituntia. Videon voi katsoa useampaan kertaan läpi ja vaikka kaverin tai vanhemman kanssa. Videoon liitetään usein kysely, jossa oppilas kertoo, jos jotain jäi epäselväksi. Ennen oppituntia opettaja näkee nopeasti yhteenvedosta, keiden oppilaiden kanssa asiaa pitää vielä tarkemmin käydä läpi luokassa.
Luokkahuoneessa päästää suoraan käsiksi tehtäviin. Oppilaat saavat kysellä tarvittaessa apua opettajalta tai toisilta oppilailta. Opettaja voi huomaamattomasti käydä juttelemassa niiden oppilaiden kanssa, jotka ovat ilmaisseet epävarmuutensa kyselyssä. Vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä on suoraa ja mutkatonta. Videoiden avulla myös poissaolevat oppilaat pysyvät samassa tahdissa. Oppilailla on mahdollisuus katsoa videot uudelleen myöhemmin ja esim. kiriä kiinni luokkaansa, jos esim. terveydentila on estänyt opiskelun.
Opettajalla on mahdollisuus yksilöllistää tehtäviä ja tehtävämäärää kunkin oppilaan tarpeiden ja osaamisen mukaan. Joustavuus ja yksilöllinen tukeminen auttaa erityisoppilaita.

Tämä malli kiinnostaa minua erityisoppilaiden kannalta. Erityisopetuksessa ennakointi on erittäin tärkeää, mutta sen toteuttaminen käytännössä on usein hataraksi. Tässä on sellainen toimintamalli, jota voisi hyödyntää enemmänkin. Parin viikon kuluttua lähden Bergeniin kuulemaan lisää :)!





keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Korvaava tehtävä


Anna-Maija Virtanen                                                                          REFERAATTI

 
 

ESIMERKKEJÄ SOSIAALISEN MEDIAN OPETUSKÄYTÖSTÄ DEVELOPE-HANKKEEN AIKANA

DevelOPE –hankkeen aikana kokeiltiin uusia sosiaalisen median opetusta tapoja sekä kehitettiin opetusta useissa Oulun yliopiston tiedekunnissa ja laitoksissa.

DevelOPE  -hankkeessa kehitettiin yhteisölliseen oppimiseen perustuvaa opetusta ja sosiaalisen median opetuskäyttöä painopistealueena uuden sosiaalisen teknologian hyödyntäminen opetuksessa. Mukana oli yht. 14 opettajaa ja heidän kanssa kehitettiin yht. 12 erilaista opetuskokonaisuutta.

Hankkeeseen osallistuva opettaja sai opettajaverkoston apua sekä oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntemuksen oman opetuksensa kehittämisen tueksi. Opettajat työskentelivät workshopeissa ja viidessä eri aihealueen seminaareissa.
 
Hanke koostui kolmesta osa-alueesta:
1) pedagoginen ja tekninen tuki
2) sosiaalisen median opetuskäyttö
3) opettajayhteisöt opetuksen kehittämisen tukena
 
Oulun yliopiston alainen oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö  edistää opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista ja tarjoaa monipuolista tuoretta oppimistutkista. Sen teoria perustuu kolmeen sisältöön: itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen sekä asiantuntijasi oppiminen.  Opintojen toteutuksissa tuetaan yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua verkkopohjaisissa oppimisympyröissä.

Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa – case
Koulutusteknologian opinnot edistävät opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista tulevaisuuden asiantuntijoita.  Oppimisteoreettinen tausta perustuu itsesäätöiseen, yhteisölliseen ja asiantuntijaksi oppiiseen. Teoria ja käytäntö sovitetaan yhteen autenttisissa olosuhteissa.
 
Opintojaksoa Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen on kehitetty pitkään mm. yhteistyössä Campus Futuruksen kanssa.  Opintojaksossa käytettiin luentoja ja komea yhteisöllistä oppimistapausta, jotka tapahtuivat osittain verkossa ja osittain kasvokkain.  Kurssilla käytetään sosiaalisen median työkaluja : Wikispaces-wikin työtilaa, Mindmeister-miellekarttatyökalua sekä Dabbleboardi-piirto-ohjelma ja Jaikumikroblogia.
 
Oppimiscaset työstettiin Jigsaw-palapelimallin mukaisesti  joka muistuttaa hyvin paljon yhteistoiminnallista mallia. Ensin ollaan kotiryhmässä ja opiskellaan siellä. Sen jälkeen syvennetään tietämistä experttiryhmässä, jonka jälkeen palataan kotiryhmiin ja kerätään tieto kokoon.  
 
Jigsaw-mallin mukaisessa työskentelyssä korostuu ryhmän yhteinen vastuu oppimisesta. Jokaisella oppilaalla on tärkeä rooli työskentelyn lopputuloksen saavuttamisesta. Yksin lopputulosta ei voi saavuttaa.  Meidän työyhteisössä tällainen työskentely on vierasta. Yhteistyöhön ei kannusteta vaan jokainen hoitaa oman sektorinsa. Minusta tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja motivoivalta työskentelytavalta.
 
Toinen yhteisöllinen oppimiscase toteutettiin samalla periaatteella. Aluksi mietittiin ryhmälle sopiva työskentelytapa. Eksperttiryhmät perustivat wikiin omat keskustelualueet ja casen seuraavat vaiheet toteutettiin pääosin verkossa. Viimeisen vaiheen kaksi ryhmää suorittivat face to face ja yksi verkossa.
 
Kolmannessa oppimiscasessa opiskeltiin kasvokkain ja pedagogisena mallina oli ongelmalähtöinen oppiminen ja siihen sisältyä seitsemän eri vaihetta: tutustuminen aiheeseen, ongelman määrittely, aivoriihi, selitysmallin rakentaminen, oppimistavoitteen määrittäminen, itsenäinen työskentely ja opitun tiedon arviointi.
 
Kurssin lopussa vastuu työskentelystä siirtyi opiskelijoille. Kaksi ryhmää käytti Mindmeisteria ja yksi ryhmä wikiä tuotoksensa esittämiseen.
Opintojaksoa arvioitaessa sosiaalisen median ratkaisut osoittautuvat erinomaisiksi oppimis- ja tiedonrakentelufoorumeiksi. Niiden avulla voidaan työskennellä, raportoida, hakea tietoa pitää yhteyttä yms. Huomioitavaa on myös se, että vastuu opiskelujen etenemisestä ja opiskelumenetelmistä  näissä casessa oli hyvin paljon opiskelijoilla.
 
Oppimisjaksojen toteuttamisessa lähtökohteena olevat yhteisöllinen, itsesäätöinen ja asiantuntijaksi oppiminen toteutuivat hyvin.

Itse innostuin kovasti tällaisesta opiskelukokonaisuudesta. Olen sitä mieltä, että yhä enemmän pitäisi toteuttaa tässä esillä olevia toimintamalleja myös omassa työympäristössä. Miten, milloin ja minkä ryhmän oppilaiden kanssa.?!?

 

 

 

 

 

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Reflektio blogiartikkelista liittyen opettajien tvt-taitoihin

 
Lehmätkin lentäis –blogissa pohditaan opettajien tvt-taitoja ja opetuskulttuuria itseäni puhuttelevalla tavalla: http://harto.wordpress.com/2013/02/07/opettajien-tvt-taidot-ja-opetuskulttuuri-selva-ongelma-ja-selva-ratkaisu/.

Blogin kirjoittaja tuo esiin ajatuksen, että kouluihin ja opetukseen ei pidä tuoda teknologiaa teknologian vuoksi vaan ainoastaan silloin, kun sille on pedagogisesti perusteltu käyttötapa. Eräässä yhteydessä esiin noussut opettajien opetustaitojen puute teknologian hyödyntämisessä tulee blogin kirjoittajan mukaan esiin silloin, kun iPadia, älypuhelinta tai mitä tahansa teknologiaa käytetään vailla arviointia sen suhteen, miten sitä tulee käyttää, jotta käyttö tukisi oppimista. Välillä tuntuu, että kouluilla todella on kiire saada eri teknologioita käyttöön luokissa, jotta vastataan paremmin ympäristön odotuksiin. Aina pitäisi kuitenkin mennä oppiminen edellä, ei pelkkä teknologia. Aivan erityisen tärkeänä pidän kirjoittajan ajatusta siitä, että kouluihin ei tarvita ensisijassa lisää teknologiaa, vaan tukea ja koulutusta opettajille, vaikka myös laitteiden on oltava kunnossa.

Kommentoiva referaatti artikkeliin Gradun ohjaus wikin avulla. (Korvaava tehtävä)

 


Artikkelissaan Gradun ohjaus wikin avulla Eeva Liikanen (2012, 85-88) tarkastelee kliinisen laboratoriotieteen opiskelijoiden gradun tekoprosessia, jossa opiskelijoita on ohjattu graduwikin avulla. Itselleni wiki oli ennen tätä kurssia aivan tuntematon käsite. Wiki tarkoittaa yksinkertaisesti verkkosivustoa, jonka sisältöä käyttäjät voivat muokata. Wiki on selkeästi yhteisöllinen kirjoittamisen työkalu. Wiki on vuorovaikutteinen ja muutosten tekeminen sinne on periaatteessa yksinkertaista. Käyttäjien tekemät muutokset tekstiin ovat välittömästi kaikkien käytössä ja näkyvillä.

Graduwiki rakennettiin Liikasen (2012, 86) mukaan graduprosessin vaiheita noudattaen ja vuorovaikutteisuus ja yhteisöllinen oppiminen mahdollistuivat siten, että opiskelijoiden tuotokset olivat kaikkien opiskelijoiden nähtävillä opiskelijoiden omissa kansioissa. Toisten teksteihin perehtyminen ja niiden kommentointi oli mahdollista kaikille. Koska perinteisesti graduja on ohjattu joko kasvokkain kahden kesken tai graduseminaareissa ja gradun kirjoittaminen on ollut itsenäistä ja ajoittain yksinäistäkin puurtamista, wikissä tapahtuva ohjaus eroaa selvästi perinteisestä ohjaustavasta mielestäni erityisesti siksi, että wikit mahdollistavat yhteisöllisen kirjoittamisen. Toisaalta yhteisölliseen kirjoittamiseen liittyi myös joidenkin opiskelijoiden kokemana haasteena se, että omia kirjoituksia oli toinen opiskelija muokannut vahingossa. Wikissä on kuitenkin periaatteessa mahdollisuus palauttaa tarvittaessa aiemman teksiversiot, jolloin lopullista vahinkoa tuskin väärän henkilön tekemästä muokkauksesta syntyy.

Voi ollakin, että wikit soveltuvat parhaiten sellaisten tekstisisältöjen tuottamiseen, joita on tarkoituskin koota monen käyttäjän toimesta. Gradu on kuitenkin periaatteessa tarkoitus kirjoittaa itsenäisesti tai joissakin tapauksissa esimerkiksi pareittain. Gradun on ollut tarkoitus perinteisesti osoittaa, että opiskelija suoriutuu laajasta tutkimusprosessista itsenäisesti. Graduwikin käyttö suuntaa mielestäni graduprosessia jonkin verran enemmän kohti oppimisprosessia ja oppimistapahtumaa. Gradun luonne oppimisen välineenä tehostuu ja korostuu pelkän opinnäytteen sijasta. Koska gradu on monellekin yliopisto-opiskelijalle kompastuskivi, pidän todella tärkeänä ja huomion arvoisena myös sitä Liikasen (2012, 87) esiin tuomaa seikkaa, että työstäessään graduaan graduwikin ohjeiden mukaan, opiskelija saa gradunsa valmiiksi ikään kuin huomaamattaan. Kaikki keinot, joilla graduprosessia voidaan tehostaa, ovat varmasti tervetulleita.