Slideshare

Lupasin esitellä kurssiblogissa Slideshare-palvelua. Olen tutustunut siihen TVT-tukihenkilökoulutuksessa vuonna 2006. Käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi. Suurimmaksi osaksi sen takia, että opettajanmateriaali oli vielä piirtoheitinkalvoja ja papereita. Kun aloin tehdä esityksiä oppitunteja varten, olin epävarma sisällön laadusta (”eihän tätä kehtaa nettiin laittaa”) tai siitä, onko materiaalini kustantajan omaisuutta siinä määrin, että sen julkaiseminen netissä toisi hankaluuksia (”minullahan on tuossa ruutukaappaus opettajanmateriaalista”).

Useammankin kerran niihin aikoihin tuli eteen kysymys, mihin verkossa voisi tallentaa tiedostojaan. Silloin piti oikeastaan olla omat kotisivut, jos halusi julkaista jotain. Slideshare tarjosi tallennustilaa verkosta ja mahdollisuuden linkkien tekemiseen tai esityksen upottamiseen uuteen palveluun, vaikkapa wikiin.

Eniten olen käyttänyt palvelua itseopiskeluun tvt-asioissa ja muussakin. Olen seurannut tiettyjä opettajakollegoja ja kouluttajia ja tutustunut heidän esityksiinsä. Saan ilmoituksen sähköpostiini, kun seuraamani henkilöt lataavat uusia esityksiä palveluun. Muutamat opettajat ovat käyttäneet Slidesharea omien oppiaineideni opetuksessa ja olen saanut vertailla heidän esityksiään omiini ja oppia niistä. Kyllähän nimikin SlideSHARE viittaa jakamiseen, palvelu edustaa mielestäni juuri sosiaalisen median ideaa.

Ajattelin tehdä varsinaisen opastuksen Slidesharesta upottamalla tekemäni esityksen tähän blogiin. Voit suurentaa esityksen oikean alakulman kuvakkeesta. Edetä voi tietokoneen nuolinäppäimillä tai esityksen alareunassa olevilla nuolikuvakkeilla. Toivon, että innostutte kokeilemaan tätä mielestäni mainiota some-palvelua.  P.S. Kun julkaisin postaukseni, meni palvelu nurin...ylläpitotoimia tms. Tällaista tää joskus on ;)

Slideshare from Saila Frosti

Facebookkaajat

Seuraavassa tekstissä tarkastelemme sosiaalisen median käyttöä opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä ensinnäkin opettajuuden muutoksena ja toisaalta oppimisen muutoksena.

Opettajuuden muutos

Sosiaalisen median käyttö opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä mahdollistaa sekä yksilön oppimisen että yhteisöllisen oppimisen. Yksilötasolla sosiaalisen median käyttö mahdollistaa syvällisen oppimisen ja osaamisen soveltamisen, kun esimerkiksi yhteisessä tiedon rakentelussa joutuu avaamaan omia ajatuksiaan toisille. Yhteisöllisellä tasolla asiantuntijuuden kehittäminen voi johtaa työ- ja toimintatapojen muutokseen. Lisäksi palautteen antaminen ja saaminen mahdollistuu ja sitä kauttakin tarjoutuu mahdollisuus kehittyä opettajana. Niina Impiön mukaan yhteistyön tekemisen tasoja opettajan työssä on neljänlaisia.

Tasolla 1 opettajat jakavat spontaanisti kokemuksia, esimerkiksi kielten opettajat vaihtavat kokemuksiaan erilaisista opetusmenetelmistä somen keskustelupalstalla.

Taso 2 eteneekin sitten suunnitellummin eli opettajat tarkastelevat kriittisesti erilaisia pedagogisia ratkaisuja.

Tason 3 toiminta on säännöllistä ja tavoitteellista eli vaihdetaan materiaaleja ja opetusmenetelmällisiä ideoita.

Tasolla 4 harrastetaan yhteisöllistä ongelmanratkaisua, sitoudutaan kehittämistyöhön kollektiivisesti. Tasolla 4 syntyvät pedagogiset innovaatiot. Some tarjoaa keskustelufoorumin  näiden kaikkien tasojen toiminnalle, myös tason 4 syvälliselle opetuksen kehittämistyölle. Tämä edellyttää opettajalta valmiuksia ottaa vastaan ja antaa palautetta sekä esittää muille keskeneräisiä töitään.

Vaikeutena sosiaalisen median käytössä opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä voidaan nähdä ainakin omat ja toisen asenteet. Omien työ- ja toimintatapojen muuttaminen vaatii runsaasti motivaatiota ja energiaa. On niin helppoa jatkaa työtään vanhaa uraa pitkin. Olisi hyvä aloittaa somen hyödyntäminen pienin askelin eikä kertarysäyksellä. Muuten seuraa infoähky ja väsähtäminen.

Monesti toimitaan liian tuloskeskeisesti ja halutaan tehokkaita suorituksia ja heti. Someen, viihtyminen ja niihin tottuminen. Sama asia kuin opetettaisiin uimaan heittämällä lapsi suoraan puoleen väliin valtamerta. Opettajien tulisi ymmärtää, että erilaisessa toimintaympäristössä toimiminen ja adaptiivisuus vaatii pelaamista, leikkimistä ja tulosvapaata totuttelua uuteen ympäristöön. Kuten uimaopetuksessa vesileikit lastenaltaassa. Oma tottumattomuus välinettä kohtaan estää edes aloittamasta työtä. Kun tai jos aloituskynnys on korkea, tulee asenneongelma. Pienet askeleet, totuttelu pikkuhiljaa, siitä on hyvä aloittaa.

Toinen vaikeus, joka on tullut tälläkin kurssilla esiin, on sovellusten toimimattomuus. Jokaisella meistä on aikaa melko rajallinen määrä ja jos tietty sovellus ei toimikaan juuri sillä hetkellä, kun itsellä olisi aikaa, voi opettaja turhautua tilanteeseen ja luovuttaa. Toisaalta some tarjoaa vapautta valita itselle sopiva ajankohta osallistumiseen aivan eri tavalla kuin vaikkapa perinteiset luentokurssit tai pienryhmät.

Opettajan perinteinen “tuntityöskentely” siis häviää kokonaan. Opettajasta tulee suunnittelija ja toiminnan organisoija. Hän valmistelee materiaalin oppilaille, jotka työstävät asiaa joko yksin tai yhdessä. Tämä tuottaa haasteita palkkauksen ja koulutuksen säilytysfunktion kanssa, varsinkin peruskoulun puolella. Kouluhan on karskisti sanottuna paikka, jonne pistämme epäkypsät yksilöt täysi-ikäisten työskentelyn ajaksi, koska meillä ei ole muuta paikkaa niille. Miten, milloin ja missä alakoulun luokanopettaja suunnittelee sisällöt ja tutustuu valmiisiin tuotoksiin?

Toisaalta tuskin some niin täydellisesti valtaa meidän työtapamme, että perinteinen tuntityöskentely häviäisi, se on vain yksi tapa toimia. Kyllä ihan perinteinen kasvokkain työnteko on erittäin hyödyllistä, toivottavaa ja monien mielestä mukavampaa, kuin vain näppämistön äärellä istuminen.

Toivottavasti opettajankoulutuksessa on somen käyttöä. Onko nykyään, vai jääkö se kunkin oman kiinnostuksen varaan? Opettajan pitää harkita, mitkä osat opiskelusta voisi opiskella esim. somen avulla. Omalta alaltani voisi olla esim. jonkin ajankohtaisen ilmiön seuraaminen maantiedon aiheesta, esim. Suomen kuulumisesta EU:hun, esim. Suomen saamista tukimaksuista ja Suomen EU:lle maksamista jäsenmaksuista. Tästä voisi kotitehtävinä laatia luokan kanssa yhteisöllisesti kirjoitus kylläkin opettajan laatimien ohjeiden mukaan. Mutta tässäpä oppilas joutuukin ottamaan selvää koko käsitteestä EU, mitä se tarkoittaa, jotta siitä edes osaisi sanoa jotain saati olla jotain mieltä sen budjetista ja sen oikeudenmukaisesta jakamisesta.

Oppimisen muutos

Oppilaiden toiminta ja oman toiminnan kautta oppiminen on tulossa keskiöön. Tämä on ehkä turhankin raflaavasti sanottu, mutta totta toinen puoli. Opettajilla vaikuttaa olevan suuri vaikeus luottaa oppilaiden kykyyn oppia ja tuottaa mielekästä tietoa. Oppilaiden toiminta, vaikka se ei aina olisi niin järkevää on tuotava enemmän esille. Tuotetulle teokselle on annettava arvoa, vaikka se ei niin hienoa ja täsmällistä olisikaan. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat tottuneita tietotekniikan käyttäjiä,  ja he ovat tottuneet nopeaan ja yksilöllisesti etenevään tiedon käsittelyyn. Perinteinen, koko luokan kollektiivinen opettaminen tuntuu monesta koululaisesta hitaalta ja tylsältä prosessilta. Näihin tunnilla nukkujiin tulee kummasti eloa, kun he pääsevät tietokoneen viereen työstämään jotain tehtävää.

Monilla yläasteikäisellä tuntuu olevan some:sta hyvin yksipuolinen käsitys -pääsee FB:hen tunnilla! Pääsee omille sivuilleen ja juttelemaan omia juttuja. Olen itsekin käyttänyt melko vähän tietotekniikkaa oppilailla, siinä on yksi syy: oma tottumattomuus ja siitä tuleva korkea kynnys ja asenne. Mutta varmasti tässäkin auttaa se, että kun tietotekniikkaa käyttäisi enemmän, se tulisi arkipäiväisemmäksi eikä houkuttaisi oppilaita siirtyilemään omille viihdesivuilleen.
Mutta uskon, että opettajan antamat selkeät ohjeet, selkeä määräaika työn suorittamiseksi auttavat oppilasta etenemään.  

Oppilaan näkökulmasta yhä enenevässä määrin oppiminen itsessään tullee olemaan tärkeintä. Opeteltava sisältö on “kertakäyttökamaa”, joka on vain väline oppia uusia taitoja ja ennen kaikkea väline oppia oppimaan. Rohkeus adaptiiviseen toimintaan on myös opittavissa oleva taito ja rohkeuden löytäminen tulee olemaan menestyvän oppijan avain.


Impiön, Pöngän ja Vallivaaran kirjassa on myös yhteisöllisen oppimisen käsite. Tässä keskeistä on opiskelijaryhmä, jolla on tavoite oppia jotain, rakentaa tietoa yhdessä. Kun näin joutuu esittämään muille jäsenille ideaansa ja pukemaan se kielelliseen muotoon käsitteiksi, tekemään ajatusprosessejaan näkyväksi, voidaan saavuttaa entistä korkeatasoisempaa ymmärrystä.

Mietin, että oppilaat, joilla on suuria vaikeuksia tuottaa itse tekstiä ja ymmärtää kirjoitettua tekstiä, voivat tässä korkeatasoisen ymmärryksen kiidossa pudota aivan kärryiltä kokonaan. Miten he pysyisivät esim yhteisöllisen tiedon muodostajina some-työskentelyssä mukana? Heittävätkö he pensselit santaan kättelyssä? Muodostuuko some-opiskelussa eliittiopiskelijoiden ja reppanoiden ryhmät? Reppanat eivät korvaansa  tälle opiskelulle kallista. Antavat vain olla ja pelaavat senkin aikaa! Tällainen vaara varmasti on olemassa, mutta toisaalta yhteisöllisyys on myös innostaa ja kannustaa heikompia, kun koko työskentely ja lopputulos ei ole oman osaamisen, aloitteellisuuden ja ideoiden varassa.

Some opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä

Opettaja on asiantuntija-ammatissa. Aineopettajat ovat oman alansa asiantuntijoita. Luokassa opettaja on perinteisesti ollut kuningas - suomalaisen systeemin mukaan opettajalla on valtaa ja vastuuta suunnitella opetuksensa itsenäisesti. Ulkomaalaisia kuulemma kummastuttaa, kuinka ilman kyttäystä, tarkastajia ja välitestejä opetussuunnitelmista pidetään kiinni ja PISA-testeissä pyyhitään muilla pöytää. Tiimityöhön meitä viime vuosituhannella koulutettuja opettajia ei ole opetettu. Koko tiimi-sanaa ei ollut käytössä. Ei tosin juuri PC:tä eikä internetiäkään. Opimme toimimaan itsenäisesti. Tämä ei ole nykyisen tietoyhteiskunnan odotusten kannalta tärkein tavoite. Yhteisöllisyys, yhteinen tiedonrakentelu, johon tietotekniikka antaa mainiot välineen, on tulevaisuuden merkittäviä taitoja monessa muussakin työssä.

Kun aloitimme opettaa, niin omasta työstä saattoi keskustella lähinnä vain työtovereiden kanssa, jotka olivat samassa opettajainhuoneessa. Joissakin koulutustilaisuuksissa tai kursseilla saattoi tavata oman aineen kollegoja, mutta kontaktit usein kuihtuivat jo pitkien välimatkojen vuoksi.
Jos työskentelee isossa koulussa, niin kollegojakin on ympärillä runsaasti. Vielä parempi, jos koulu on uusiin haasteisiin ja ideoihin tarttuva aina johtoa myöden. Kaikki koulut eivät kuitenkaan ole tällaisia. Liian usein opettaja saa huomata työskentelevänsä koulussa, jossa jonkin uuden idean tai välineen tuominen opetukseen on kuin kuin kirous. Uudistuksia vastustetaan ja vastakaikua ei juuri saa. Todennäköisyys sille, että juuri saman aineen kollega olisi opetuksessa ja pedagogisissa ratkaisuissa samoilla linjoilla, yhteistyö- ja kommunikointi on sujuvaa ja materiaalia ja opetuksellisia ratkaisuja työstettäisiin yhdessä, ei ole lähellekään 100%. Pikemminkin veikkaan 10% tai sen alle. Joskus on oikeasti yksin omassa aineessaan, joten voi kehittää omaa oppiainetta ja työmenetelmiä aivan yksin tai olla kehittämättä. Oman aineen kollegan tuki löytyy vain toisesta koulusta tai jopa toiselta paikkakunnalta.

Suhtautuminen tietotekniikan käyttöön jakaa porukkaa. Lukioon lähivuosina tulevat sähköiset yo-kirjoitukset pakottavat tvt-ratkaisujen selkiinnyttämiseen ja käyttämiseen kaikissa lukioissa. Toiset ovat asiasta innostuneita, toiset jarruttavat kantapäät maahan porautuneina takakenossa. Vaikka ei olisi tiedoissa, taidoissa, asenteissa, emootioissa ja käyttötaidoissa lähelläkään “TVT-opetuksessa- alan pioneereja”, voi silti olla valovuoden edellä monia kollegoita. Onneksi kokeilevia ja kiinnostuneita on lähes kaikissa porukassa, välillä pääsee puhumaan vähän “nörttiä”.

Sosiaalisen median välineet ovat mahdollistaneet sen, että muutoksesta kiinnostunut opettaja voi löytää samoin ajattelevia. Yksi mahdollinen tapa löytää kollegoja jopa ympäri maailmaa on bloggaaminen. Blogien kautta voi syntyä mielenkiintoisia kontakteja, muita opettajia, joilta voi saada ammatillista tukea, jos sitä ei lähipiiristä löydy.
Monet opettajat ovat bloggaamisen jälkeen löytäneet välineekseen Twitterin.  Se kasvoi tulemisensa jälkeen Suomessakin nopeasti. Aluksi bloggaavat opettajat kiinnostuivat siitä, mutta pian myös sellaiset opettajat, jotka eivät olleet bloginpitäjiä. Twitterin avulla on ollut mahdollista jakaa ajatuksiaan ja lukea muiden aivoituksia. Twitter on kehittynyt niin, että 140 merkin lisäksi tviittaukseen on helppo linkittää vaikkapa kokonainen artikkeli. Twitter on ollut merkittävä sosiaalisen median väline, joka on tukenut ammatillista kehittymistämme. Twitterin toiminto, joka ehdottaa uusia seurattavia tviittaajia, johdattaa nopeasti oman alan tai saman kiinnostuksen jakavien pariin.

Twitterin kautta on tullut tutuksi myös  kuratoinnin kiehtova maailma. Scoop.it –julkaisualusta, joka mahdollistaa minkä tahansa nettimateriaalin julkaisemisen antaa mahdollisuuden seurata, kommentoida ja jakaa mielenkiintoisia materiaaleja. Julkaisualustalla on myös jokaisella käyttäjällä oma yhteisönsä, johon voi liittää uusia jäseniä oman mielenkiintonsa mukaan. Vuorovaikutusta ja kontakteja syntyy nopeasti jopa maailmanlaajuisesti. Kuratointi eli omien valittujen nettiartikkeleiden ja –materiaalien julkaiseminen vahvistaa omaa ammatillista identiteettiä, varsinkin kun saa kollegoilta myönteisiä kommentteja ja aiheesta syntyy keskustelua.

Some-maailma tuo monia wow-kokemuksia. Netissä voi uppoutua tutkimaan erilaisia omiin oppiaineisiin löytyvää materiaalia. Sitä löytyy ja siitä saa vaikutteita omille oppitunneillekin. Opetusmateriaali alkaa muuttua sähköiseksi. Lukuisten mappien sijaan tärkeää on muistitikku ja pilvipalvelut. Versiot kehittyivät. Koulutustakin on tarjolla. Innostus on lisääntynyt. Komppaajia on löytynyt somesta. Tietyt nimet alkoivat tulla tutuiksi. Saa some-kavereita, joita ei ole tavannut “oikeassa elämässä”, mutta joiden kanssa kokee olevansa opettajana samoilla linjoilla. Jos tulee kysymyksiä, tai ongelmia, löytyy verkosto, jossa niitä voi selvitellä. Oli kyse sitten melkein mistä tahansa taivaan ja maan välillä opetus- ja tvt-asioihin liittyen.Se rikastuttaa elämää niin opettajana kuin ihmisenäkin!

Psykologiassa opetetaan, että ihminen oppii tehokkaimmin (Vygotskyn mukaan) lähikehityksen vyöhykkeellä. Sillä tarkoitetaan aluetta, jota ei vielä hallitse, mutta joka ei ole kuitenkaan liian vaikea omaksuttavaksi silloisella kehitystasolla. Lähikehityksen vyöhykkeellä olevat asiat ovat sellaisia, että jos saa vähän apua kaverilta, hoksaa asian ja siitä tulee omaa tietoa tai taitoa. Some voi olla tuollaista lähikehityksen vyöhykettä. Muiden esimerkkejä seuraten ja neuvoa saatuaan oppii monenmoista. Itselle jo itsestäänselvyydeksi muodostuneet, vaikkapa sosiaaliset kirjanmerkit, videopalvelut, blogit, ja wikit ovat monelle kollegalle uppo-outoja tai sitten vuorostaan heillä sillä lähikehityksen vyöhykkeellä, jossa saa olla heitä pukkaamassa kehityksessä eteenpäin. Tämä on sukua adaptiivisen asiantuntijan käsitteelle. Siinä siis asiantuntija oppii uutta vaikka kykyjensä ylärajoilla, on valmis rikkomaan rutiineja ja pyrkii uusiin toimintamalleihin ja ratkaisuihin.

Lähikehityksen vyöhykkeellä oppi paljon, kun uskaltaa tarttua yksinkin uusiin asioihin ja lähteä opiskelemaan vaikka lähes vierasta alaa. Lähivyöhykkeellä on on ensin mukava olla uteliaana ja oppia uusia taitoja. Sitten, kun on oppinut yhden uuden asian, huomaa, että se toinenkin on kätevä. Riittämättömyyden tunne voi olla valtava. Karsimisen taitoa ja keskittämisen taitoa pitäisi kehittää.

Monen henkisen kynnyksen yli on kömmittävä, ennen kuin itsenäisen luokan kuninkaan roolista on valmis oppijan rooliin ja yhteisölliseen toimintaan. Omasta jakaminen on myös monen kynnyksen takana. Joillain ehkä ylpeys, saituus tai häpeä estää oman materiaalin jakamisen. Yhteistyön kruunaa yhteisöllinen ongelmanratkaisu ja pedagoginen kehittäminen. On ilo ja onni olla mukana sellaisessa. Se on todellinen wau-sektori.

Sosiaalisen median välineet mahdollistavat oman ammatillisen kasvun: opettaja tietää, mistä puhutaan ja mikä puhuttaa ja voi ottaa itsekin keskusteluun osaa. Tieto uusista välineistä leviää nopeasti, teknisiin ongelmiin saa hyviä ratkaisuja, verkostoituminen on tehokasta ja myös palkitsevaa. Enää ei tarvitse olla yksin, jaettu opettajuus on ainakin jollain tasolla mahdollista.

Blogikirjoituksen lähtökohtana on skotlantilaisen biologian opettaja Fearghal Kellyn kirjoitus (www.fkelly.co.uk.), jota olemme vapaasti referoineet ja reflektoineet omiin kokemuksiimme. Kelly peräänkuuluttaa opettajien omaa sosiaalisen median välinettä, brittiopettajilla taitaa sellainen nyt olla.

Blogin kirjoittajat: Saila, Terhi D. Paula

Sosiaalisen median sovellukset opetuskäytössä: Popplet opettajan, opetuksen ja opiskelijan työvälineenä

Popplet on selainpohjainen miellekarttaohjelma, jota voi käyttää esimerkiksi ideointiin, havainnollistamiseen, rakenteellistamiseen ja asiayhteyksien esittämiseen tai muistiinpanojen tekoon. (Ks. Miellekartta)

“Miellekartta ja miellekartta. Onhan näitä kynällä piirrelty ja kyllä minulle paremmin käteen sopiikin. Keksitään pyörää uudelleen. Ja taas se hiiri karkasi jonnekin. Ja nyt ei kone toimi! Kyllä mieluummin kirjoitan vihkoon, se kulkee ainakin aina mukana. Ja toimii.”

Poppletin etuna voi pitää sen helppokäyttöisyyttä niin yksilöllisten kuin yhteisöllistenkin ajatuskarttojen luomisessa, joskin vaarana on se, että kartasta tulee laaja ja sekava. Popplet toimii hyvin yhteiskäytössä silloin, kun tekijät tuntevat toisensa ennestään (tiedot, taidot ja osaamisen) ja tekijöillä on yhteinen näkemys siitä, mitä ovat tekemässä.

Tarkka aiherajaus edistää Poppletin käytön selkeyttä. Koko ryhmällä olisi oltava selkeä käsitys siitä, mihin työkalun käytöllä pyritään, mikä on työskentelyn päämäärä.Selkeän päämäärän/tehtävänannon lisäksi täytyy selvittää, paljonko voi työskentelyyn käyttää aikaa.

Opetuksessa popplettamista voisi verrata virtuaaliseen ideariihityöskentelyyn. Ideariihellä on ryhmätyöskentelyn prosessissa oma paikkansa. Kaikilla ryhmän jäsenillä tulee olla ymmärrys ja tietoisuus ideariihen tarkoituksesta. Työkalu itsessään ei anna vastauksia, mutta työkalun ja käyttäjien taitava yhteistyö voi luoda uusia maailmoja. Pedagogiikka on lähtökohta, joka voi tarpeen mukaan ja niin haluttaessa valjastaa käyttöönsä monenlaisia työkaluja, joissa vain mielikuvitus on rajana. Niistä yhtenä esimerkkinä Poppletit. Opettajalla on oltava tehtävää antaessaan selkeä ymmärrys tämän työkalun käyttötarkoituksesta. Vasarakin on osaavan kädessä rakenteita kokoava työkalu, mutta sillä voi yhtä hyvin hajottaa.

“Mikä ihmeen häkkyrä tämäkin on? Painan nappia ja sinitaivaalle pullahtelee pilviä. En saa kirjoitettua mitään älyllistä, kunhan nyt kokeilen. En saa poistettua kupliani vaikka kuinka yritän, niitä pulpahtelee aina vain lisää. Nyt suljen koneen ja lopetan. Apua!”

* * *

“Jos sittenkin vielä katsoisin...oli se kuitenkin melko mielenkiintoinen. Oppilaat varmaan innostuisivat tästä.”

Poppletin etuihin voi myös lukea sen yksinkertaisuuden: kaikki ominaisuudet ovat kerralla näkösällä ja helposti opittavissa. Erilaiset muokkausmahdollisuudet näkyvät suoraan hiirellä klikkaamalla, ja vahingossa tehdyt kuplat poistuvat x:ää painamalla - yleiskieltä nettiympäristössä. Peruskoululaisten, etenkin nuorempien, kohdalla ongelmaksi voi muodostua ohjeiden englanninkielisyys. Opettaja voi kuitenkin kääntää asian eduksi ja hyödyntää tilannetta kielenopetuksessa; pelaavathan monet englanninkielisiä nettipelejäkin jo alakoululaisina ilman sen kummempia komplikaatioita.

„Tämähän alkaa jo sujua. Kokeilen tätä, on tässä aikaansa seurattava. Naureskelevat ne nuoret hujopit, luulevat ettei me ‚vanhat rouvat‘ muka mitään ymmärretä. Tosin some-kieli on kyllä aika hebreaa vieläkin… korjasin kerran yhtä poikaa, kun heitti „sano se someksi“, että eikun suomeksi. Siitä olenkin saanut kuulla. Jotain kokeilujakin pitää tehdä, että tulee kurssi suoritettua. Kunhan vaan osaisin oppilaille selittää, etten sotkisi koko juttua… pitänee vielä harjoitella itsekseen.“

Poppletia voi hyödyntää opetuskäytössä yhteisöllisenä ajatuskarttana, johon kunkin osallistujan on helppo lisätä omia ajatuksiaan ja kommenttejaan toisten ajatuskupliin. Etuna paperi- ja tiedostoversioihin on,, että selainpohjainen ajatuskartta on joustava ja muokattavissa missä tahansa, myös ulkomailla. Se on aina mukana, jos käytettävissä on tietokone ja internet.

„Otin poppletin käyttöön ystävyyskouluvierailun päätöstapaamisen suunnitteluun – yllätin eurooppalaiset kollegat heti alkuviikosta. Ei tarvinnut skypetellä, vajavaisella englannin taidolla tulee aina väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Kirjoittamalla saa ainakin selvää, mitä tarkoittavat. Pääsimme samalle aaltopituudelle heti, olemmehan jo kaksi vuotta tehneet yhteistyötä. Tapaaminen on täällä meillä ja olen koulumme vastuuhenkilö. Sain partnereiden toiveet ja ideat koottua, teen vielä yhteenvedon ja se on sitten siinä.

“Kuutosten kanssa kokeilin popplettia englannin tunnilla, saivat ideoida sitä nettilehteä sinne ystävyyskoulu sivuille. Tietokonekurssia käyvät samaan aikaan ja kollega innostui asiasta. Pidettiin sitten samanaikaisopetusta. Kollega oli kiitollinen, että oli kunnon aihe, oppilaatkin innostuivat. Ja minä.„

Poppletin ajatuskupliin voi vaivattomasti lisätä kuvia internetin Flickr-kuvapalvelusta, omalta tietokoneelta tai esim. Facebookista. Samoin videoiden lisääminen YouTubesta on hyvin yksinkertaista. Muista palveluista (esim. Vimeo, Photobucket) voi aineistoa liittää mukaan hieman kömpelömmin, linkittämällä. Myös linkitys voi mihin tahansa internetsivuihin tai -sivustoihin kuten uutisartikkeleihin tai blogeihin onnistuu vaivattomasti. Copypastatut tai kirjoitetut URL-osoitteet muuttuvat linkeiksi automaattisesti, joten näiden ominaisuuksien ansiosta Popplet toimii erinomaisesti tiedonkeruun yhteisöllisenä muistivihkona.

Poppletin ongelma on sen pinnallisuus ja “litteys”: Se toimii pohjimmiltaan vain yhdessä tasossa. Näin ollen suuremman tietomäärän jakaminen näyttäisi väistämättä johtavan ajatuskartan (hallitsemattomaan) laajenemiseen ja sekavuuteen. Etenkin nuorten oppilaiden yhteisöllisessä ajatuskartassa opettajan läsnäolo saattaa olla välttämätön, jotta ideointi ei karkaisi käsistä tai (yläkoululaisten tapauksessa) tyssäisi tyhjään alustaan.

„Yläkoulun Ilmaisutaidon ryhmä (valinnainen kurssi ) sai ideoida uutta esitystä, kokeilin nyt ‚ideasta esitykseksi‘-menetelmää. Eivät tunne vielä toisiaan, ryhmä koottu eri luokilta ja luokka-asteilta. Tytöt jäivät kiistelemään jostain käsitteistä, pojat pistivät ihan lekkeriksi. Taisin selittääkin huonosti, mutta tällä ryhmällä tämä ei toiminut. Kartoista tuli sekavia – ja olivatpa jotkut linkittäneet sinne ei-niin-sopivia-kuviakin. Joukossa oli muutama näihin juttuihin perehtynyt – ja tunsin itseni noviisiksi. Välillä tuntui, että kokeilivat minua oikein urakalla. Katselin karttoja illalla, ei niistä esityksen pohjaksi paljon ainesta ole. Täytynee kokeilla jotain muuta, popplettaminen ei toiminut, ei kerta kaikkiaan.„

Poppletin yhteisöllisessä hyödyntämisessä ilmenevät tekniset ongelmat saattavat vaikeuttaa työskentelyä, jos sivuston oma tuki ei toimi nopeasti. Tätä ei ryhmässämme päästy testaamaan.

“Kokeilin yrittäjyystunnilla Poppletin käyttöä oppilaiden kanssa. Tarkoituksena oli luoda Yritystoiminnan kokonaisuus. Oppilaat olivat innoissaan asiasta. Olin kertonut tavoitteen ja aikataulun selkeästi. Tekniikka ei kuitenkaan toiminut, joten meidän täytyi turvautui perinteiseen Mindmappiin. Oppilaat eivät olleet lainkaan yhtä innostuneita tusseista ja fläppitaulusta”.

Teknisiin ongelmiin voidaan lisätä myös se, että useissa koulussa on vielä puuttelliset tietotekniikkavälineistöt/sovellukset. Luokassa saattaa olla vain yksi tietokone. Poppletin mielekäs käyttö edellyttäisi, että jokainen oppilas pääsee työskentelemään omalla työkoneella tai parin kanssa yhdessä.

Popplet toimii ehkä parhaiten yksinkertaisten kaavioiden ja esitysten luomisessa: esimerkiksi oppilaiden kuvakasviot tai historiallisten esitysten faktakoosteet saattavat toimia hyvin Popplet-pohjalla. Poppletia voi hyödyntää myös kuvataiteessa ikään kuin luonnoskirjan asemasta. Tehtävässä, jossa tulee esimerkiksi peilata paikan ja ympäristön kokemuksia eri aistien kautta, muistoista ja/tai mielikuvista, Poppletia voi käyttää luonnostelun ajatuskarttana sekä yksinkertaisuutensa vuoksi että kupliin lisättävien kirjoitus-, kuva- ja linkkimahdollisuuksiensa puolesta. Piirrostyökalu Poppletissa on kuitenkin kömpelö, eikä piirtopöydän käyttö auttanut asiaa. Sikäli Popplet ei sovellu suoraan esimerkiksi storyboard-työkaluksi, mihin se sarjallisuutensa vuoksi muuten voisi soveltua hyvin. Ryhmätyöskentelyssä työskentelyn alkuvaiheessa ideariihen tapaan käytettynä popplettaminen voisi laajentaa näkökulmia ja tuoda esiin hiljaisempienkin oppilaiden ajatuksia. Heidän, jotka eivät välttämättä saisi ajatuksiaan esiin luokkatilanteessa.

„Innostuin ilmaisutaidon ajatuskartoista – en niiden ideoista vaan ideasta(ni). Tein lukion teatteriryhmälle verkkoon oman Poppletin „Seitsemästä Veljeksestä“. Ohjeistin ryhmäläiset tekemään roolianalyysinsä ja ohjaussuunnitelmaideoinnit sinne, viikon kaksoistunti oli pidetty.Tämä toimi! Olin yllättynyt Keijun ja Maijun ohjausideoista, ovat aiemmin olleet kovin taka-alalla. Ryhmäläiset kehuivat, että olipa hyvä idea, että saatiin koeviikolla rauhassa kotona olla ja ideoida. Tunsin onnistumisen iloa, tämä virkistää, on erilaista.”

„ …kuuntelin sivusta keskustelua kahvitauolla, minua niin nauratti, kun tunnistin ‚tuttuja sanoja‘: keskustelun skriptaaminen, Mindmeister ja Dabbleboardikin kuulostivat ihan tutuilta. Enpä aikaisemmin olisi moisille korvaani lotkauttanut. Maailma muuttuu Eskoseni… taitaa päteä tänäänkin. Mitähän muuta Kivestä irtoaisi? Lukiolaiset ovat nyt kovin AK:sta ja veljeksistä tohkeissaan ja popplettavat vapaaehtoisesti – sain kutsun tulla kommentoimaan ja katsomaan suunnitelmia.“

Uudet välineet herättävät paitsi mielenkiintoa ja innostusta niiden tuomista mahdollisuuksista, myös epäluuloa ja ihmetystä siitä, onko näistä välineistä todellista hyötyä pedagogisten prosessien kannalta, vai jäävätkö ne pinnalliselle näpertelyn nippelitasolle. Miten ryhmäyttää, käynnistää päämäärätietoinen ja motivoiva työskentely ja kognitiivinen prosessi, siinä on opettajan kohtaamia kysymyksiä asiantuntijuutensa kehittämisessä sosiaalisen median saralla. Aloittelevana some-osaajana opettajan on kaiketi vain uskallettava heittäytyä oppimisen prosessiin ja oltava aidosti läsnä keskeneräisenäkin. Opettajan asiantuntijuuden kehittyminen voi saada uusia ulottuvuuksia sosiaalisen median avulla, kun uskaltautuu mukaan oppimisen virtaan. Virtaan mukaan hyppääminen askarruttaa monia, eikä ihme, onhan kyseessä paljon suurempi asia kuin jonkin yksittäisen teknisen vempaimen käyttöönotto. Some tuo mukanaan kokonaan uudenlaiset työ- ja toimintatavat. Yksilön kognitiivisten prosessien käynnistämisen tilalle ja lisäksi keskiöön tulee yhteisöllinen oppiminen ja ryhmän kognitiiviset prosessit. Opettajalle tämä voi olla suurikin harppaus kohti tuntematonta ja edellyttää paitsi teknisten sovellusten opettelua ja pohdiskelua, myös ja ennen kaikkea asenteen muutosta suhteessa tietoon ja opettajan rooliin osana oppivaa yhteisöä.

Erilaisten sosiaalisen median työkalujen käyttö opetuksessa on useimmille haasteellista aloittaa. Tutut oppituntikuviot sekoittuvat, ehkä epämiellyttävällä tavalla, kun opettaja ei perusta tuntiaan vakaalle ja jo useasti hyväksi todetulle pohjalle. Tekstissä on edellä on kuvattu erilaisia haasteita, joita ylipäätään sosiaalisen median tai yksittäisen työkalun käyttö oppitunnille saattaa tuoda. Opettajan oma asenne vaikuttaa opetuksessa kaikkeen, myös uusien työvälineiden käyttöön. Positiivisen asenteen ja myötämielisen suhtautumisen lisäksi opettaja tarvitsee harjoitusta ja tutustumista uusiin työkaluihin ja mahdollisuuksiin. Tähän tarvitaan aikaa ja kiinnostusta. Harjoituksen myötä opettajan on mahdollista saavuttaa tarvittava turvallisuuden tunne aloittaa somen eri työvälineiden käyttö omilla tunneillaan.

Opettajalla on oltava halu kehittää omia opetusmenetelmiään ja se tarkoittaa valitettavasti sitä, että opetusta uudistettaessa on varauduttava ylimääräisen työn tekemiseen. Myös epäonnistumisiin ja yllätyksiin pitää varautua. Kuitenkin uudet opetusmenetelmät tuovat enemmän kuin ottavat - niin oppilaalle kuin opettajalle.

Usein on kuitenkin niin, että oppilaat ovat harjaantuneempia eri somen työkalujen käyttäjiä kuin opettaja. Tällöin voisi ajatella, että ryhmässä, johon kuuluu oppilaiden/opiskelijoiden lisäksi myös opettaja, on työkalun kannalta vain tasavertaisia oppijoita. Opettajan on mahdollista osallistua tämän ryhmän työskentelyyn toimien ryhmässä itsekin, opiskelevan työkalun käyttöä ja oppivan toinen toiselta, siinä missä muutkin ryhmän jäsenet. Opettajan tulee osata aloittaa oppitunti, käynnistää tavoitteellinen opiskelu ja erityisesti toimia sisällöntuotannon ohjaajana.

„Yllätin kollegat viikkokokouksessa. Valmistelin esittelyn ystävyyskouluprojektin päätöstapaamisesta. Otin pohjaksi mukaan Popplettimme – ja poppasin itse antaumuksella, taisinpa käyttää ensimmäistä kertaa smartboardia kollegoiden nähden. Vähänkö nauratti, itseä ja muita. ‚Pojat’ sanoivat, että minusta vielä kuoriutuu oikea Develope-opettaja. ‚Rouvien porukka‘ ilmotti, että saan suosiolla olla ‚smart-ope‘, ettei heidän vaan tarvitse sanoa mitään someksi, suomeksi sanominen kuulemma riittää heille.”

„Illalla mietin, että oli se onni, että jouduin tuolle kurssille. Miten vielä konkariopettajanakin voi tuntea onnistumisen ja oppimisen iloa. Tahdon asia se on ja asennekysymys! Ahdistuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tekee kyllä hyvää joskus olla pihalla kuin lumiukko. Muistais vain ne tuntemukset, kun omilta oppilailta vaatii… Huokaus! Tältä se varmaan tuntui, kun oppi lukemaan! Uusi maailma avautuu. Klikkauksen päässä!“

KIRJOITTAJAT:

Leila Puolakka
Raija Airaksinen-Björklund
Terhi Sainio
Heli Heikkinen
Anna-Maija Virtanen

Sosiaalinen media opettajuuden kehittämisessä

Opettajuuden kehittäminen

Sosiaalisen median opetuskäyttö -kirjassa (Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara) esitetään johdettuja teoreettisia ja tutkittuja ajatuksia siitä, miten esim. yhteisöllinen oppiminen mahdollistuu sosiaalisen median myötä. Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, niin usein käsitetään, että puhutaan facebookista. Sosiaalinen media on uusi ja käsitteet vakiintumattomia,  ilmiö hakee paikkaansa ihmisten kokemusmaailmassa ikään katsomatta.Tarvittiin kuitenkin teknologian suomat mahdollisuudet ennen kuin tietoa alettiin jakaa yhteisöllisesti ja sosiaalinen media mahdollistaa tilan siihen. Opettajat ovat työssään tarkkoja ja tottuneet toimimaan oikein ja sitä vasten on ymmärrettävää, että opettajat edellyttävät sosiaaliselta medialta luotettavuutta  ja helppoutta ennen kuin ottavat sen työvälineeksi. Opettajien “käsissä” on nuorten  ja lasten ohjaaminen sosiaalisen median  maailmaan, joten koulutus ja tutkittu tieto sen käytöstä on välttämätöntä ennen kuin opettaja työvälinettä alkaa käyttää. Opettajat pääsevät itse opiskelijan asemaan uutta tekniikkaa opiskellessaan ja käyttäessään. Oman epävarmuuden näyttäminen ja sietäminen on aikuisille ammattilaisille haaste.  Kun uskaltaa myöntää ja näyttää osaamattomuutensa niin voi myös saada kannustusta ja paljon anteeksi. Uskalla olla rohkea olemalla heikko!

Ilmeisen monelle opettajalle sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa on uutta. Sosiaalinen media on muuttanut ja muuttaa edelleen opettajan työtä monella tavalla. Tiedämme, että useimmat ihmiset pelkäävät vaistonvaraisesti muutosta, koska tulevaa ei tiedetä varmasti. Muutos herättää vastarintaa, koska ihmisen on psyykkisesti vaikea muuttaa omia käsityksiään. On vaikeaa tarkastella asioita eri näkökulmasta, kuin mihin on tottunut. Sosiaalinen media muuttaa opetusmenetelmiä radikaalisti, ja opettajan on myös muututtava sen mukana. Muutos tuo aina mukanaan ripauksen epävarmuutta; siirrytään - ainakin hetkeksi - mukavuusalueelta epämukavuusalueelle. Muutos on mahdollisuus, mutta haluttu muutos ei aina tapahdu hetkessä eikä itsestään. Muutoksen aikaansaaminen vaatii tekemistä, työstämistä ja vuoropuhelua. Asenne on usein haastava asia, jonka muuttaminen vaatii paljon työtä. Kukaan ei tee muutosta yksin, vaan tukea ja apua voi hakea esimerkiksi kanssa oppijoilta ja työkavereilta. On melko tavallista, että  oppilas alkaa neuvoa opettajaa. Oppilaalle se on varmaan myös mielenkiintoinen kokemus.

Kasvatustieteilijöitä kiehtoo tiedon rakentumisen konkreettinen näkyminen sosiaalisessa mediassa dokumentoinnin ansiosta. Selittäminen kirjoittamisen avulla muokkaa oppijan käsitteistöä asiasta ja saa ne asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin vertaispalautteen myötä.
Kirjoitettuna asiat näyttävät vahvemmalta. Kirjoitettuun kommenttiin voi aina palata ja sanoja voi sulatella. Omien mielipiteiden asettaminen esille on haastavaa. Palaute ja avoimuus haastavat myös aikuiset miettimään käsityksiään ja auttavat päivittämään tietojaan.

Opettajan rooli tulisi nähdä oppimisen ohjaajana.  Ohjaamisessa pyritään valmiiden vastausten antamisen sijasta kehittämään oppijan ongelmanratkaisutaitoja ja haastamaan oppija itse löytämään vastaukset ja saamaan näin onnistumisen kokemuksia. Opettaja pyrkii lopputuloksena tekemään itsensä “tarpeettomaksi”. Oppijoista tulee itsenäisiä ja omatoimisia ja he pärjäävät elämässä eteenpäin. Ongelmanratkaisutaitojen, luovuuden, omatoimisuuden ja yhteistyötaitojen kehittäminen liittyvät yrittäjämäiseen toimintakulttuuriin. Yrittäjyys ei ole vain ulkoista yrittäjyyttä vaan erityisesti oppijaa tulisi ohjata sisäiseen ja omaehtoiseen yrittäjyyteen. Sosiaalinen media tarjoaa tässä mielessä ilmeisen käyttökelpoisen työkalun kehittää yksilön yrittäjyystaitoja.

Tieto- ja viestintäteknologian nopea muutos tuo suuren haasteen. Uusia sovelluksia tulee käyttöön tiheään tahtiin, työskentely helpottuu ja nopeutuu. Perus tvt-laitteiden hinnat laskevat ja koulujen varustetaso paranee. Uusimpien laitteiden uusimmat versiot eivät ole ehkä kaikkien saatavilla, mutta  jokin riittävä  perustaso  hiljalleen varmasti saavutetaan. Hienot laitteet ja sovellukset eivät kuitenkaan hoida asioita tai opettamista itsestään. Suurin haaste on edelleen opettajan oma asennoituminen sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisen median opetuskäyttö -kirjassa (Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara) mainitaan, että yhteisöllisen oppimisen teoria perustuu siihen, että jakamalla omia näkemyksiään ja tietojaan ryhmän jäsenet voivat saavuttaa tuloksia, joihin jäsen ei yksin pystyisi. Opettajan oma oppiminen ja valmius toimia uusissa oppimistilanteissa ja konteksteissa vaikuttaa paljon rohkeuteen käyttää sosiaalista mediaa opetuksessa.

Sosiaalisen median vahvuudet

Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu asioiden tekeminen ja opiskeleminen itselleen sopivana aikana ja kuitenkin toisten kanssa. Sosiaalisessa mediassa on aikaa muotoilla oma ilmaisunsa, tekstinsä ja vastauksensa ajan kanssa. Tarvittaessa voit olla nopeasti reagoimassa välittömästi ja samanaikaisesti tuhansien kanssa.  Asioiden, olipa ne sitten kuvia, tekstejä tai videoita, jakaminen on nopeampaa ja viestittely, kommentointi voi alkaa välittömästi. Joissakin  sovelluksissa voi itse valita, kuinka laajalle yleisölle esityksensä jakaa, jolloin on mahdollisuus tavoittaa miljoonia käyttäjiä. Sosiaalisen median avulla voit olla vaikuttamassa asioihin kommentoimalla, äänestämällä ja esittämällä kysymyksiä. Vaikutusmahdollisuudet ovat laajassa käytössä.

Sosiaalinen media yhdistää ihmisiä kaukaakin ja luo mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Yhteistyö esimerkiksi kummikoulujen kanssa käy vaivattomasti.  Sosiaalisessa mediassa pääset tutustumaan paikkoihin, joihin sinulla ei olisi muuten mahdollisuutta lähteä. Voit liikkua verkossa yksin tai yhdessä.
Sosiaalisessa mediassa opettaja saa käyttöönsä laajan välineistön. Maailma ja sen kansat tulevat luokkahuoneeseen ja oman luokkahuoneen esittely muille onnistuu nopeasti. Opettaja voi ohjata oppilaitaan kansainvälistymiseen tai käyttää sosiaalista mediaa omien yhteyksien luomiseen. Yhteiset projektit, niin oppilaiden kuin opettajien välillä, rikastuttavat koulupäiviä ja avaavat ymmärrystä erilaisuuteen.  

Sosiaalinen media  mahdollistaa myös joistain erityisvaikeuksista kärsivien ihmisten osallistumisen. Esteettömyys onkin todella suuri arvo sosiaalisessa mediassa. Usein sen ymmärtää vasta, kun jokin asia alkaa rajoittaa osallistumista. Osallistuminen ei ole riippuvainen paikasta tai siitä kuinka ketterästi liikut.

Tiedon rakentumisen seuraaminen ja uuden tiedon päivittyminen joihinkin portaaleihin on opettajan arjen kannalta erittäin hyvä asia. Oppilaille ja vanhemmille voidaan esittää, miten prosessissa ollaan edetty ja miten tuotos on rakentunut. Yhteisöllinen oppiminen on enemmän kuin yhteistyö tai työnjako. Oppiminen on syvällisempää ja pysyvämpää. Opettaja pystyy arvioimaan kunkin oppilaan osuutta ja seuraamaan aktiivisuutta. Sosiaalisessa mediassa on valmiita välineitä opetuksen suunnitteluun ja opetusta voi valmistella ennakkoon. Ohjaajalla on mahdollisuus tiiviimpään ja henkilökohtaisempaan ohjaukseen. Hiljaisetkin oppilaat ja myös opettajat pääsevät paremmin mukaan, kun ohjaajalla on mahdollisuus kannustaa. Vuorovaikutus on suoraa ja välitöntä.

Sosiaalisen median kautta toimimisessa säästetään aikaa ja rahaa. Yhteydenpito on helppoa ja maksutonta. Koulutuksiin, kokoukseen voi osallistua omalta toimipisteeltä käsin ilman matkakuluja. Ohjeita, opetusvideoita voi katsella ennakkoon tai myöhemmin kerraten.  Useat materiaalit ja dokumentit ovat ilmaisia ja aina saatavilla. Niin opettajat kuin opiskelijatkin voivat löytää uutta oppimisen iloa sosiaalisen median avulla.

Sosiaalisen median tarjoamat palvelut ovat laajat. Uusia sovelluksia kehitellään jatkuvasti ja uudistuminen on nopeaa. Yhdessä voidaan tehdä toimivia työkaluja omaan työhön. Lopputulos on aina enemmän kuin osien summa.

Sosiaalisen median heikkoudet 

Aina ei voi varmistaa tiedon todenperäisyyttä tai toisen henkilöllisyyttä. Sosiaalinen media sisältää myös joitakin “vaarallisia” alueita lapsia ja nuoria ajatellen eli kontrollia täytyy kehittää.

Ehkä käsialan huononeminen voi tulevaisuudessa kostautua jotenkin ja voisiko se vaikuttaa jotenkin käsityötaitojen heikkenemiseen. Kädentaidot kärsivät.

Luonnollisesti kansalaisten tasavertaisen osallistumisen katsotaan paranevan sosiaalisen median avulla, mutta vain jos kaikilla on yhtäläinen pääsy TVT-laitteisiin. Esteettömyys toteutuu osittain, kun kouluissa saataisiin välineet kuntoon. Opettajien ja oppilaiden omat välineet tai niiden puute ei saisi olla esteenä.

Tekniset ongelmat ovat usein sosiaalinen median heikkoutena. Yhteydet pätkivät ja on ääniongelmia (kaikki eivät kuule toisiaan) ja sen vuoksi esimerkiksi opiskelu voi vaikeutua.

Kaikkea voidaan muokata ja muotoilla, voiko siis tehdä heikkoa jälkeä ajatuksella, että kyllä joku tämän korjaa, oikaisee?

“Oltava aina läsnä”; riippuvuus ja kaikki siihen liittyvät lieve-ilmiöt.

“Meneekö kaikki nyt sosiaaliseen mediaan?”, on usein kuultu kysymys pettyneiden opiskelijoiden suusta. Opettajan lähiopetuksen arvo on samaan aikaan kasvanut sosiaalisen median kasvun myötä, koska joillekin oppiminen käytännön tilanteessa tuottaa parempaa kokemusta. Onko kaikkien oppimiskanava kirjoittaminen?

Sosiaalisen median mahdollisuudet

Tekniikan kehityksen myötä maailma ”kutistuu”. Sosiaalisen median avulla on mahdollista olla yhteydessä esimerkiksi muihin kulttuureihin. Pitkistäkin välimatkoista huolimatta elämme kuin heimona - lähekkäin yhdessä pienessä kylässä kylän keskusaukiolla. Pääsemme lähelle kaukaakin, nopeasti ja vuorovaikutteisesti. Sosiaalinen media avaa maailman myös kestävän kehityksen periaatteilla http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=280280

Sosiaalisen median avulla opettajan on mahdollista reflektoida omaa työtään ja vaihtaa ajatuksiaan alan muiden toimijoiden kanssa. Erityisen tärkeää tämä on niissä tapauksissa, joissa opettaja on työyhteisönsä ainoa toimija omassa ammatissaan (esim. opo tai ko. aineen ainoa opettaja). Sosiaalinen media tarjoaa kevyttä työnohjausta, vertaistukea ja voimaantumista opetusalan turbulentissa toimintaympäristössä, jossa opettaja on vaarassa ”musertua” jatkuvien uudistusten, kasvavien vaatimusten ja siten alati kasvavan työtaakan alle.

Työssä jaksamisen näkökulmasta sekä kannustaminen että kriittinen palaute ovat tärkeitä. Erilaisiin työkyvyn ylläpitoon ja voimaantumiseen tähtääviin toimintaryhmiin (esim. Verme - vertaismentorointi) ei aina kuitenkaan ole mahdollista osallistua, eikä omasta työyhteisöstä välttämättä aina löydy samoista asioista kiinnostunutta keskustelukumppania. Sosiaalisesta mediasta voi löytää sopivia keskustelupalstoja ja ratkaisumalleja, joita voi käyttää oman tilanteensa arvioimiseen ja ratkaisemiseen.

Sosiaalisen median avulla on  mahdollista pitää yhteyttä yllä muulloinkin kuin varsinaisena työaikana. Ajankäytön näkökulmasta tällainen on joustavaa. Huoltajat voivat esimerkiksi olla yhteydessä kouluun, oppilaitokseen ja kouluviranomaisiin silloin, kun heille parhaiten sopii. Myös oppilaita ja opiskelijoita on ilmeisen helppo tavoittaa sosiaalisen median, esimerkiksi facebookin välityksellä - juuri siellä, missä tämän päivän nuoret, nuoret aikuiset ja usein myös kypsempään ikään ehtineet viihtyvät.

Oppimistyylit ovat persoonallisia tapoja ottaa vastaan ja prosessoida informaatioita. Esimerkiksi kinesteettiset oppijat hyötyvä sosiaalisen median  tarjoamista mahdollisuuksista; opetuksessa voidaan hyödyntää erilaisia ilmaisukeinoja ja siten edistää oppimista. Tämä palvelee myös erityisen tuen tarpeessa olevia oppijoita. Motivointi ja motivaation ylläpito ovat tärkeitä tekijöitä oppimisprosessissa. Sosiaalisen median avulla oppimiseen voidaan tuoda vaihtelua ja näin voidaan (yrittää) pitää mielenkiintoa yllä opittavaa asiaa kohtaan. Opettaja voi rikastuttaa oppituntejaan liittämällä opetukseensa sosiaalisen median avulla esimerkiksi kuvataidetta, musiikkiesityksiä ja interaktiivisia pelejä.

Oppimisen osoittaminen ja siihen liittyvä dokumentointi ovat tärkeä osa oppijan arviointiprosessissa. Laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa ja haltuunottoa oppija voi osoittaa esimerkiksi tekemällään videolla. Sosiaaliseen mediaan tuotettu portfolio voi toimia monipuolisena ja reaaliaikaisena keinona osoittaa tekijän kehittymistä, oppimista ja osaamista - myös muuten kuin kirjoitetussa muodossa. Tämä palvelee myös työelämän erilaisissa tilanteissa, joissa arvioidaan henkilön osaamista ja soveltuvuutta tiettyyn tehtävään. Sosiaalista mediaa voidaan näin ollen hyödyntää myös rekrytointitilanteissa.

Sosiaalisen median uhkat

Uhkat tulevat tavallisesti tarkasteltavat ilmiön ulkopuolelta ja tulevaisuudesta. Sosiaalisen median uhkia voidaan tarkastella ensinnäkin yksityisyyden suojan näkökulmasta; Miten tai kuinka helposti arkaluonteinen tieto voi joutua vääriin käsiin, kenelle luovutat omat henkilökohtaiset tietosi ja tiedostosi tai tietoja voidaan käyttää tietoisesti väärin?  Yksittäisen käyttäjän näkökulmasta vähimmäisvaatimuksena voitaneen pitää ainakin sitä, että oman tietokoneen palomuuriasetukset, virustorjunta ja uusimmat ohjelmaversiot ovat asianmukaisesti käytössä. Hakkerointi ja verkkohyökkäykset ovat kuitenkin sosiaalisen median uhkia, vaikka ohjelmistopäivitykset olisivatkin kunnossa.

Sosiaalisen median käyttäjiltä vaaditaan myös entistä enemmän erilaisia tietoteknisiä valmiuksia. Uudet palvelut ja sovellukset asettava usein lisävaatimuksia sekä käyttäjälle että tekniikalle. Pysyvätkö tietotekniikan loppukäyttäjät tekniikan kehityksen mukana niin hyvin, että sosiaalisesta mediasta saadaan “kaikki hyöty irti”? Sosiaalinen media vaatii jatkuvaa tietotekniikan opiskelua kokeillen ja tekemällä oppien. Toisaalta se vaatii myös entistä enemmän aikaa ja taloudellisia resursseja. Tällainen kehitys saattaa johtaa monenlaiseen eriarvoisuuteen yhteiskunnassa.   

Sosiaalisen median hyödyntämisen kannalta on ehdotonta, että verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti. Ruuhka verkkoyhteyksissä, verkon kaatuminen tai ylipäätänsä sensuuri saattavat olla sosiaalisen median toimivuuden uhka.  

Tämän päivän ilmiö on ns. nettiriippuvuus.Jatkuvan “läsnäolon” vaatimukset vain lisäävät riippuvuutta ja tarvetta olla päivittämässä omaa “mediaosuuttaan”. Lisääkö sosiaalisen median yleistyminen nettiriippuvuutta ja tuoko se siten myös uusia haasteita opetustyöhön? Moniongelmaisuus vaatii puolestaan moniammatillista osaamista ja yhteistyötä. Voitaneen myös kysyä, tuleeko nettiriippuvuudesta uusi maailmanlaajuinen kansantauti?
http://www.yths.fi/filebank/1807-Tutkimus_ennakkotiedote240113.pdf

Kirjoittanut Auli A, Ari J, Tuula N, Virpi L, Raija S, Markus Ö

Twitterin yksityiskäyttö ja yrityskäyttö

Twitterin käyttö, twiittaus, on oman elämän tai yhteisön elämän jakamista mikroblogin muodossa. Twitteriä nimitetään mikroblogiksi, koska viestien enimmäismäärä on rajattu 140 merkkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että twiitit ovat noin tekstiviestin mittaisia lyhyitä mikroblogimerkintöjä.

Yksityiskäytössä twiitit ovat tyypillisesti sellaisia, jotka kertovat twiittaajan normaalielämästä. Tyypillinen twiitti voisi olla vaikkapa tällainen: ”Kylläpä kuntosalin jälkeen tekee lämmin sauna eetvarttia”. Yksityiskäytössä olevia twitter –tilejä seuraavat näin ollen todennäköisimmin twiittaajan ystävät, jotka voivat halutessaan ”tilata” twiittaajan tilapäivitykset. Twitteriä mainostetaan yksityiskäyttöön sillä, että saatat oppia ystävistäsi paljon uutta: yllä oleva esimerkkitwiitti kertoo sinulle ystäväsi olevan kuntosalin asiakas.

Twitter –tilejä  käytetään kuitenkin myös muunlaisessa toiminnassa kuin yksityiskäytössä. Yritykset käyttävät twitter –tilejä esimerkiksi mainostamiseen ja markkinointiin. On myös yleistä, että erilaiset uutistoimistot käyttävät twiittejä kertomaan uutisista. Tässä esimerkiksi YLE uutisten twitter tili:

https://twitter.com/yleuutiset

Itsekin olen työssäni tutustunut twiittaamiseen. Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskus on mukana Serious Sport –hankkeessa. Hanke on vielä alkuvaiheessa, joten yritämme tehdä hanketta mahdollisimman näkyväksi. Tähän twiittaus voi olla oiva keino: mikäli onnistumme kirjoittamaan mielenkiintoisia twiittejä ja saamme twitteriin seuraajia, näkyvyytemme kasvaa. Tässä linkki vielä Serious Sports – hankkeen twitter –tiliin:

https://twitter.com/Serious_Sports

Twiittaus on siis nykyaikainen tapa joko kertoa kuulumisistaan kaveripiirille, tai sitten mainostaa ja markkinoida jotain yritystä tai hanketta. Twitterin avulla luodaan julkisuuskuvaa joko yksityisestä elämästä tai jostain yrityksestä tai hankkeesta. Kouluihin sovellettuna twiittaus voisi olla oiva väline esimerkiksi joidenkin tapahtumien tai varainkeruun mainostukseen.