Kirjoitusalusta. fi ja google drive
Olen käyttänyt kirjoitusalustaa suurien musiikki 1-kurssien kanssa ryhmätöiden tekemiseen. Alusta on toiminut hyvin pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta, mitkä saattavat johtua nettiyhteyden toimivuudesta(?). Loin tietyn määrän uusia kirjoitusalusta-sivuja palvelun aloitussivulla. Jaoin oppilaat ryhmiin ja liitin jokaisen ryhmän jälkeen linkkinä kirjoitusalusta.fi-sivun. Lähetin koko ryhmälle Wilma viestissä linkit. Tehtävän laitoin jokaiselle sivulle kirjoitusalustan ohjeiden jälkeen. Ohjeeksi annoin, että jos mahdollista, ryhmät voivat sopia yhteisen ajan, jolloin tekevät tehtävää ja voivat silloin viestitellä alustan chatissa.
Doogle drive-harjoitukseksi otin pienemmän ryhmän kanssa ryhmäkokeen pitämisen. Olin pyytänyt opiskelijoita luomaan gmail-tunnukset. Jaoin opiskelijat ryhmiin. Tein itse google tunnukset koulutyöskentelyä varten (paulakope). Loin uudet google drive-asiakirjat, ja jaoin jokaiselle ryhmälle oman driven, johon he saivat muokkausoikeudet. Liitin asiakirjoihin tehtävät. Opiskelijoilla oli lupa aloittaa tehtävien tekeminen ennen seuraavan päivän koeaikaa. Ohjeisiin olisi kuitenkin pitänyt lisätä mm. se, että kokeen aikana kaikkien opiskelijoiden olisi pitänyt olla paikalla jolloin kommenttini ja ohjeeni kokeen aikana oli tavoittanut heidät. Yhteistoiminnallisuuden kannalta harjoitus epäonnistui, sillä opiskelijat valitsivat jokainen oman kysymyksensä, johon vastasivat. Suulliset ohjeet eivät olleet jääneet mieleen. Seuraavalla kerralla onnistuu toivottavasti tarkoituksenmukaisemmin. Opiskelijat osasivat hyvin avata jakamani google drivet.
Tällä hetkellä minulla on käytössä toisen ryhmän kanssa google drivessä jokaiselle oppilaalle oma oppimispäiväkirja. Ryhmäläiset loivat gmail-tunnukset. Opiskelijoiden tehtävänä on nyt itse luoda asiakirja ja jakaa se minulle kommentointi mahdollisuudella. Olen ohjeistanut yksityiskohtaisesti ja näyttänyt projektikameran avulla monia kertoja, miten heidän tulisi toimia. Hämmästyksekseni yksikään näistä kuuden ryhmän oppilaista ei ollut käyttänyt kirjoitusalusta.fi tai google driven tyyppistä pohjaa aiemmin.
torstai 25. huhtikuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Suomessa pedagoginen osaaminen on huipputasoa, samoin tekninen.
Mistä sitten johtuu, että tutkimustiedon
mukaan Suomessa ollaan takapenkin peränpitäjiä näiden kahden asian
yhdistämisessä, sen sijaan, että loistettaisiin osaamisella tietotekniikan ja
opetuksen sulauttamisella?
Anne Rongas tuo asian esiin blogikirjoituksessaan, jossa lainaus EU:n
tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön vertailututkimuksen yhteenvedosta:
"Oppilaiden
mielestä mahdollisuus hyödyntää tietotekniikkaa oppitunneilla on Suomen
peruskoulussa alhaisin, lukioissa neljänneksi alhaisin ja ammatillisissa
oppilaitoksissakin alle keskitason. " Ja "Suomalaiset peruskoulujen rehtorit
uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset
kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien luottamus on
keskitasoa parempaa. Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin
tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja
ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. "
Mikä jumittaa ?
Onko kyse asenteista vai järjestelmäviasta? Molemmat kaipaisivat
vähintäänkin pientä pintalaittoa. Voi todellakin olla niin, että muutamalla
säädöllä saataisiin kurssi korjattua kohdilleen ja päin motivoivia ja mielenkiintoisia
tulevaisuuden näkymiä. Yleisesti käytetty argumentti aiheesta keskusteltaessa
on, että eihän tvt mikään itsetarkoitus ole. Sitä olen käyttänyt itsekin,
myönnän. Kyse on kuitenkin perustaidoista, joita käytetään arkielämässä joka käänteessä.
Periaatteessa ajotaito ja ajokortti ovat jo perus kaduntallaanjankin taskussa
olleet jo jonkin aikaa. Miksi niiden käyttöä ja entistä taitavampaa ajoa ei
harjaannuttettaisi siellä, missä muutoinkin ollaan oppimassa? Kouluissa ja oppilaitoksissa? Sillä
niin kuin Rongas toteaa ”..
näytähän
kansalaisen elämä, työelämä, viestintäelämä, jossa nyt ja tulevaisuudessa
tieto- ja viestintätekniikka on toisarvoista.
Linkki artikkeliin: http://opeblogi.blogspot.fi/
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Mä putoan...
Putosin kärryiltä , kun yritin seurata suositteltuja SOMEblogeja ! Upposin termien suohon - äkkiä tuli liian monta uutta juttua ja oli liian monta liikkuvaa osaa. KÄÄK! siihen jäi. En ymmärtänyt ja kaikki tuntui yhtäkkiä NIIIIIIN vaikealta, vaikka se ei sitä olekaan.
Palasin ei-opettajille-vaan-kuluttajille suunnatuille blogisivuille, joissa pohditaan some kaiken muun ohessa. Seurasin jonniinsortin some-blogeja kuitenkin.
Keväällä 2013 ilmestyy Nörtin esiintymisopas esiintymisopas.fi Katleena Kortesuon ja Janne Jääskeläisen kokoamana. Esiintymis-/ilmaisutaidon ihmisenä ilahduin suunnattomasti tämän kirjan ilmestymisestä. Samalla kertaa se yhdisti tämän some-ahdistukseni ja ymmärtämättömyyteni termeistä. Olen hukassa kaikkineen - Campus2.0 lähtien.
Jari Parantainen sivusi blogissaan www.pollitasta.fi F-securen Mikko Hyppösen luentoa tavallisille kuulijoille, ei alan asiantuntijoille. Parantainen kirjoitti ".. voin vain kuvitella millaista siansaksaa nettitekniikasta voi kehittää, käsittämättömiä kolmikirjaimisia lyhenteitä ja teknisiä termejä..".
Tällä en nyt tarkoita, että tällä kurssilla olisi puhuttu "siansaksaa" - päinvastoin. Syy ymmärtämättömyyteen oli täysin kuulijassa - hakeuduin liian vaikealle kurssille, minulla ei ollut edes alkeita hanskassa. Lukutaidoton tekemässä lukudiplomia - arvaukseksi menee, veikkaamislinjalle.
Kaivoin (matka-)laukustani (pääsiäislomakin sattui kurssin aikaan) tulosteen, josta tietenkin puuttui lähde. Mutta joltakin suositelluista sivuista sen nappasin. Siinä puhuttiin luovuudesta ja oppimisesta.Tuttuja asioita, joille saattoi nyökytellä ja olla samaa mieltä.
Viimeisen kappaleen toteamus sai pysähtymään :
" Ryhmissä tekeminen, toisilta oppiminen tai toisten ideoiden jalostaminen eivät ole työryhmän mukaan tämän päivän vahvuuksia Suomessa. Niitä tulisikin vahvistaa kaikissa koulutuksen vaiheissa nykyistä systemaattisemmin.".
Minulla on tähän ratkaisu :
Draama opetussuunnitelmaan ! Some siihen rinnalle ! Pakolliseksi kaikille 1.luokasta lähtien.
Ja vanhemmille kans.
Palasin ei-opettajille-vaan-kuluttajille suunnatuille blogisivuille, joissa pohditaan some kaiken muun ohessa. Seurasin jonniinsortin some-blogeja kuitenkin.
Keväällä 2013 ilmestyy Nörtin esiintymisopas esiintymisopas.fi Katleena Kortesuon ja Janne Jääskeläisen kokoamana. Esiintymis-/ilmaisutaidon ihmisenä ilahduin suunnattomasti tämän kirjan ilmestymisestä. Samalla kertaa se yhdisti tämän some-ahdistukseni ja ymmärtämättömyyteni termeistä. Olen hukassa kaikkineen - Campus2.0 lähtien.
Jari Parantainen sivusi blogissaan www.pollitasta.fi F-securen Mikko Hyppösen luentoa tavallisille kuulijoille, ei alan asiantuntijoille. Parantainen kirjoitti ".. voin vain kuvitella millaista siansaksaa nettitekniikasta voi kehittää, käsittämättömiä kolmikirjaimisia lyhenteitä ja teknisiä termejä..".
Tällä en nyt tarkoita, että tällä kurssilla olisi puhuttu "siansaksaa" - päinvastoin. Syy ymmärtämättömyyteen oli täysin kuulijassa - hakeuduin liian vaikealle kurssille, minulla ei ollut edes alkeita hanskassa. Lukutaidoton tekemässä lukudiplomia - arvaukseksi menee, veikkaamislinjalle.
Kaivoin (matka-)laukustani (pääsiäislomakin sattui kurssin aikaan) tulosteen, josta tietenkin puuttui lähde. Mutta joltakin suositelluista sivuista sen nappasin. Siinä puhuttiin luovuudesta ja oppimisesta.Tuttuja asioita, joille saattoi nyökytellä ja olla samaa mieltä.
Viimeisen kappaleen toteamus sai pysähtymään :
" Ryhmissä tekeminen, toisilta oppiminen tai toisten ideoiden jalostaminen eivät ole työryhmän mukaan tämän päivän vahvuuksia Suomessa. Niitä tulisikin vahvistaa kaikissa koulutuksen vaiheissa nykyistä systemaattisemmin.".
Minulla on tähän ratkaisu :
Draama opetussuunnitelmaan ! Some siihen rinnalle ! Pakolliseksi kaikille 1.luokasta lähtien.
Ja vanhemmille kans.
Sulautuva opetus ja käänteinen luokkahuone
Sulautuvan opetuksen avulla parempiin oppimistuloksiin
Perjantaina 22.3.2013 pääsin mukaan itslearning:n järjestämään seminaariin opetuksen sulauttamisesta ja erityisesti käänteisen luokkahuoneen vaikutuksesta oppimistuloksiin.
Päivän pääluennoitsijana oli Elisabeth Engum, Bjrgvinin yläkoulusta Norjasta. Hän kertoi työstään otsikolla Koulutehtävät kotona ja kotitehtävät koulussa.
Laajemman esittelyn voit katsoa täältä: http://www.itslearning.net/case-story-flipped-classroom
Tässä muutama muistiinpano Seminaarista.
Engumin toteuttaman käänteinen opetus:
- Oppilaat katsovat lyhyen videon opiskeltavasta asiasta kotona (videon kesto 5-7 min)
- Koulussa päästään heti töihin, eli aloitetaan tehtävien tekeminen, harjoitellaan opittua asiaa.
Toimintatavassa on mielestäni paljon hyvää!
Oma opettaja tekee Youtubeen lyhyen videon, jossa selittää omalla äänellään, esimerkin avulla uuden opiskeltavan asian. Oppilas katsoon videon kotona tms. oman aikataulunsa mukaan ennen oppituntia. Videon voi katsoa useampaan kertaan läpi ja vaikka kaverin tai vanhemman kanssa. Videoon liitetään usein kysely, jossa oppilas kertoo, jos jotain jäi epäselväksi. Ennen oppituntia opettaja näkee nopeasti yhteenvedosta, keiden oppilaiden kanssa asiaa pitää vielä tarkemmin käydä läpi luokassa.
Luokkahuoneessa päästää suoraan käsiksi tehtäviin. Oppilaat saavat kysellä tarvittaessa apua opettajalta tai toisilta oppilailta. Opettaja voi huomaamattomasti käydä juttelemassa niiden oppilaiden kanssa, jotka ovat ilmaisseet epävarmuutensa kyselyssä. Vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä on suoraa ja mutkatonta. Videoiden avulla myös poissaolevat oppilaat pysyvät samassa tahdissa. Oppilailla on mahdollisuus katsoa videot uudelleen myöhemmin ja esim. kiriä kiinni luokkaansa, jos esim. terveydentila on estänyt opiskelun.
Opettajalla on mahdollisuus yksilöllistää tehtäviä ja tehtävämäärää kunkin oppilaan tarpeiden ja osaamisen mukaan. Joustavuus ja yksilöllinen tukeminen auttaa erityisoppilaita.
Tämä malli kiinnostaa minua erityisoppilaiden kannalta. Erityisopetuksessa ennakointi on erittäin tärkeää, mutta sen toteuttaminen käytännössä on usein hataraksi. Tässä on sellainen toimintamalli, jota voisi hyödyntää enemmänkin. Parin viikon kuluttua lähden Bergeniin kuulemaan lisää :)!
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Korvaava tehtävä
Anna-Maija Virtanen REFERAATTI
ESIMERKKEJÄ SOSIAALISEN MEDIAN OPETUSKÄYTÖSTÄ
DEVELOPE-HANKKEEN AIKANA
DevelOPE –hankkeen aikana
kokeiltiin uusia sosiaalisen median opetusta tapoja sekä kehitettiin opetusta
useissa Oulun yliopiston tiedekunnissa ja laitoksissa.
DevelOPE -hankkeessa kehitettiin yhteisölliseen oppimiseen perustuvaa opetusta ja sosiaalisen median opetuskäyttöä painopistealueena uuden sosiaalisen teknologian hyödyntäminen opetuksessa. Mukana oli yht. 14 opettajaa ja heidän kanssa kehitettiin yht. 12 erilaista opetuskokonaisuutta.
Hankkeeseen osallistuva opettaja sai opettajaverkoston apua sekä oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntemuksen oman opetuksensa kehittämisen tueksi. Opettajat työskentelivät workshopeissa ja viidessä eri aihealueen seminaareissa.
Hanke koostui kolmesta osa-alueesta:
1) pedagoginen ja tekninen tuki
2) sosiaalisen median opetuskäyttö
3) opettajayhteisöt opetuksen kehittämisen tukena
Oulun yliopiston alainen oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö edistää opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista ja tarjoaa monipuolista tuoretta oppimistutkista. Sen teoria perustuu kolmeen sisältöön: itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen sekä asiantuntijasi oppiminen. Opintojen toteutuksissa tuetaan yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua verkkopohjaisissa oppimisympyröissä.
Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja
koulutusteknologian opinnoissa – case
Koulutusteknologian opinnot
edistävät opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista tulevaisuuden
asiantuntijoita. Oppimisteoreettinen
tausta perustuu itsesäätöiseen, yhteisölliseen ja asiantuntijaksi oppiiseen.
Teoria ja käytäntö sovitetaan yhteen autenttisissa olosuhteissa. Opintojaksoa Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen on kehitetty pitkään mm. yhteistyössä Campus Futuruksen kanssa. Opintojaksossa käytettiin luentoja ja komea yhteisöllistä oppimistapausta, jotka tapahtuivat osittain verkossa ja osittain kasvokkain. Kurssilla käytetään sosiaalisen median työkaluja : Wikispaces-wikin työtilaa, Mindmeister-miellekarttatyökalua sekä Dabbleboardi-piirto-ohjelma ja Jaikumikroblogia.
Oppimiscaset työstettiin Jigsaw-palapelimallin mukaisesti joka muistuttaa hyvin paljon yhteistoiminnallista mallia. Ensin ollaan kotiryhmässä ja opiskellaan siellä. Sen jälkeen syvennetään tietämistä experttiryhmässä, jonka jälkeen palataan kotiryhmiin ja kerätään tieto kokoon.
Jigsaw-mallin mukaisessa työskentelyssä korostuu ryhmän yhteinen vastuu oppimisesta. Jokaisella oppilaalla on tärkeä rooli työskentelyn lopputuloksen saavuttamisesta. Yksin lopputulosta ei voi saavuttaa. Meidän työyhteisössä tällainen työskentely on vierasta. Yhteistyöhön ei kannusteta vaan jokainen hoitaa oman sektorinsa. Minusta tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja motivoivalta työskentelytavalta.
Toinen yhteisöllinen oppimiscase toteutettiin samalla periaatteella. Aluksi mietittiin ryhmälle sopiva työskentelytapa. Eksperttiryhmät perustivat wikiin omat keskustelualueet ja casen seuraavat vaiheet toteutettiin pääosin verkossa. Viimeisen vaiheen kaksi ryhmää suorittivat face to face ja yksi verkossa.
Kolmannessa oppimiscasessa opiskeltiin kasvokkain ja pedagogisena mallina oli ongelmalähtöinen oppiminen ja siihen sisältyä seitsemän eri vaihetta: tutustuminen aiheeseen, ongelman määrittely, aivoriihi, selitysmallin rakentaminen, oppimistavoitteen määrittäminen, itsenäinen työskentely ja opitun tiedon arviointi.
Kurssin lopussa vastuu työskentelystä siirtyi opiskelijoille. Kaksi ryhmää käytti Mindmeisteria ja yksi ryhmä wikiä tuotoksensa esittämiseen.
Opintojaksoa arvioitaessa sosiaalisen median ratkaisut osoittautuvat erinomaisiksi oppimis- ja tiedonrakentelufoorumeiksi. Niiden avulla voidaan työskennellä, raportoida, hakea tietoa pitää yhteyttä yms. Huomioitavaa on myös se, että vastuu opiskelujen etenemisestä ja opiskelumenetelmistä näissä casessa oli hyvin paljon opiskelijoilla.
Oppimisjaksojen toteuttamisessa lähtökohteena olevat yhteisöllinen, itsesäätöinen ja asiantuntijaksi oppiminen toteutuivat hyvin.
Itse innostuin kovasti tällaisesta opiskelukokonaisuudesta. Olen sitä mieltä, että yhä enemmän pitäisi toteuttaa tässä esillä olevia toimintamalleja myös omassa työympäristössä. Miten, milloin ja minkä ryhmän oppilaiden kanssa.?!?
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Reflektio blogiartikkelista liittyen opettajien tvt-taitoihin
Lehmätkin lentäis –blogissa pohditaan opettajien tvt-taitoja
ja opetuskulttuuria itseäni puhuttelevalla tavalla: http://harto.wordpress.com/2013/02/07/opettajien-tvt-taidot-ja-opetuskulttuuri-selva-ongelma-ja-selva-ratkaisu/.
Blogin kirjoittaja tuo esiin ajatuksen, että kouluihin ja
opetukseen ei pidä tuoda teknologiaa teknologian vuoksi vaan ainoastaan
silloin, kun sille on pedagogisesti perusteltu käyttötapa. Eräässä yhteydessä
esiin noussut opettajien opetustaitojen puute teknologian hyödyntämisessä tulee
blogin kirjoittajan mukaan esiin silloin, kun iPadia, älypuhelinta tai mitä
tahansa teknologiaa käytetään vailla arviointia sen suhteen, miten sitä tulee
käyttää, jotta käyttö tukisi oppimista. Välillä tuntuu, että kouluilla todella
on kiire saada eri teknologioita käyttöön luokissa, jotta vastataan
paremmin ympäristön odotuksiin. Aina pitäisi kuitenkin mennä oppiminen edellä,
ei pelkkä teknologia. Aivan erityisen tärkeänä pidän kirjoittajan ajatusta
siitä, että kouluihin ei tarvita ensisijassa lisää teknologiaa, vaan tukea ja
koulutusta opettajille, vaikka myös laitteiden on oltava kunnossa.
Kommentoiva referaatti artikkeliin Gradun ohjaus wikin avulla. (Korvaava tehtävä)
Artikkelissaan Gradun ohjaus wikin avulla Eeva Liikanen
(2012, 85-88) tarkastelee kliinisen laboratoriotieteen opiskelijoiden gradun
tekoprosessia, jossa opiskelijoita on ohjattu graduwikin avulla. Itselleni wiki
oli ennen tätä kurssia aivan tuntematon käsite. Wiki tarkoittaa
yksinkertaisesti verkkosivustoa, jonka sisältöä käyttäjät voivat muokata. Wiki
on selkeästi yhteisöllinen kirjoittamisen työkalu. Wiki on vuorovaikutteinen ja
muutosten tekeminen sinne on periaatteessa yksinkertaista. Käyttäjien tekemät
muutokset tekstiin ovat välittömästi kaikkien käytössä ja näkyvillä.
Graduwiki rakennettiin Liikasen (2012, 86) mukaan
graduprosessin vaiheita noudattaen ja vuorovaikutteisuus ja yhteisöllinen
oppiminen mahdollistuivat siten, että opiskelijoiden tuotokset olivat kaikkien
opiskelijoiden nähtävillä opiskelijoiden omissa kansioissa. Toisten teksteihin
perehtyminen ja niiden kommentointi oli mahdollista kaikille. Koska perinteisesti
graduja on ohjattu joko kasvokkain kahden kesken tai graduseminaareissa ja
gradun kirjoittaminen on ollut itsenäistä ja ajoittain yksinäistäkin
puurtamista, wikissä tapahtuva ohjaus eroaa selvästi perinteisestä
ohjaustavasta mielestäni erityisesti siksi, että wikit mahdollistavat
yhteisöllisen kirjoittamisen. Toisaalta yhteisölliseen kirjoittamiseen liittyi
myös joidenkin opiskelijoiden kokemana haasteena se, että omia kirjoituksia oli
toinen opiskelija muokannut vahingossa. Wikissä on kuitenkin periaatteessa
mahdollisuus palauttaa tarvittaessa aiemman teksiversiot, jolloin lopullista
vahinkoa tuskin väärän henkilön tekemästä muokkauksesta syntyy.
Voi ollakin, että wikit soveltuvat parhaiten sellaisten
tekstisisältöjen tuottamiseen, joita on tarkoituskin koota monen käyttäjän
toimesta. Gradu on kuitenkin periaatteessa tarkoitus kirjoittaa itsenäisesti
tai joissakin tapauksissa esimerkiksi pareittain. Gradun on ollut tarkoitus
perinteisesti osoittaa, että opiskelija suoriutuu laajasta tutkimusprosessista
itsenäisesti. Graduwikin käyttö suuntaa mielestäni graduprosessia jonkin verran
enemmän kohti oppimisprosessia ja oppimistapahtumaa. Gradun luonne oppimisen
välineenä tehostuu ja korostuu pelkän opinnäytteen sijasta. Koska gradu on
monellekin yliopisto-opiskelijalle kompastuskivi, pidän todella tärkeänä ja
huomion arvoisena myös sitä Liikasen (2012, 87) esiin tuomaa seikkaa, että
työstäessään graduaan graduwikin ohjeiden mukaan, opiskelija saa gradunsa
valmiiksi ikään kuin huomaamattaan. Kaikki keinot, joilla graduprosessia
voidaan tehostaa, ovat varmasti tervetulleita.
The magic touch ja taitoperusteinen oppiminen
Bloggeri ei pidä minusta. Minäkään en pidä enää bloggerista.
En yleensä seuraa blogeja. Ajattelen, että minun aikani ei riitä istumaan koneen ääressä ja olemaan tässä asiassa aktiivinen. Valitsen ja priorisoin toisin. Joskus tosin luen ystäväni kirjoittamaa Elämänmakuista-blogia, mutta siinä kaikki. En kirjoita blogeja. Minun taitoni eivät riitä luovan, kiinnostavan tekstin tuottamiseen. Eikä minulla ole mielessä aiheitakaan. Enkä ole ainakaan vielä tarpeeksi motivoinut haastamaan itseäni blogien suhteen.
Näistä syistä, helppoa kuvitella, tehtävä blogien seuraamisesta oli minulle haasteellinen. Mutta minä yritin. Venyin ja järjestin aikaa. En ehkä tarpeeksi, mutta järjestin aikaa. Ja etsin ja luin. Tai oikeastaan olin lukevinani. En löytänyt mitään kiinnostavaa seurattavaksi. Yritin etsiytyä myös muihin sisältöihin, pois Some-blogeista. Ei auttanut.
Lopulta olen kadottanut keinot avata blogia, päästä lukemaan tai kommentoimaan omia tai muiden blogeja. Pyytäessäni ystävällisesti Bloggeria näyttämään blogin, se muuttaa maailmani vaaleansiniseksi ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia avata, sulkea tai kommentoida mitään. Saati että näyttäisi tekstiä, minkäänlaista. Tämän tekstin pystyn todennäköisesti blogiin liittämään, mutta se ei taida riittää. Tarvitaan the magic touch. Minulla ei sitä ole. Olen tällä viikolla yrittänyt joka ilta tehdä tätä tehtävää kotikoneellani, onnistumatta siinä. Ja työkoneeni toimii kotona vain halutessaan. Nyt se ei ole toiminut.
Aiempaa suoritustani varten etsin tietoja ja löysin Johanna Janhosen tekstejä sosiaalisen median työvälineistä ja jäin lukemaan niitä. Joukossa oli myös blogi-kirjoituksia. Olisin halunnut avata Janhosen blogeja, mutta en voi. Sen sijaan käsittelen tässä ensimmäistä kiinnostavaa tekstiä, jonka löysin tehtävänannon blogilistan kautta. Blogi on Miikka Salavuon ja aihe käsittelee taitoperustaisen opetuksen suunnittelua. Hän lopettaa kirjoituksensa osuvasti suhteessa minun taisteluuni Bloggerin kanssa. Hän sanoo, että haasteena opetuksen muutoksessa on se, että teknologia ei toimi aina niin kuin pitäisi.
Mutta jospa yrittäisin päästä nyt tämän yli.
Salavuo kirjoittaa oppimisen ja oppimisympäristön muutoksesta. Hän ajattelee oppimisen olevan mielekkäintä ja tehokkainta silloin, kun oppilas on itse aktiivinen ja hankkii ja kehittää tietoja ja taitoja yhteisöllisesti. Kun oppilas itse hakeutuu tiedon äärelle, hänen motivaationsa tutustua, ottaa selvää ja harjoitella on parempi. Tämän motivaation voi jakaa ryhmässä, toteuttaa oppimista yhteisöllisesti. Erilaiset näkökulmat tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan. Oppilaat eivät ole kuitenkaan Salavuon mukaan aina valmiita oppimaan uudella tavalla. Haasteita on siis niin opettajuuden kuin oppimisenkin muutoksessa. Oppilaalle voi olla haastavaa muuttaa toiminnan tavoitteita kokeista taitoihin ja lopputuloksesta työskentelyprosessiin.
Tässä mieleen tulee koe, jossa itse koetilanne toteutetaan pareittain. Tuolloin todennäköisesti jommallakummalla oppilaista on vähintään aavistus vastauksesta ja toinen oppilaista opettaa koetilanteessa toista. Oppilaiden mahdollisten kysymysten edessä opettaja antaa vastaukset tai jopa osan luetusta teoriasta mukaan kokeeseen. Koetilanteesta tulee kätevästi oppimistilanne.
Tulevaisuus näyttäytyy todellakin erilaisena, kun Salavuo toteaa, että nyt koulua käyvät oppilaat tulevat toimimaan työelämässä vielä 2060-luvulla. Samoin kun menneet 50 vuotta ovat tuoneet, myös tulevat 50 tuovat mukanaan suuria muutoksia. Tämän päivän koulun ulisikin ohjata avoimuuteen suhteessa uuden oppimiseen ja uuden luomiseen. Tähän kuuluvat erilaiset informaatio-, tiedonhallinta- ja vuorovaikutustaidot, samoin kuin kriittinen ajattelukyky, luova ilmaisu ja sosiaaliset taidot. Monipuolisuus ja laaja-alaisuus tulevat todennäköisesti olemaan merkittäviä niin opiskelussa kuin työelämässä. Merkitykselliseksi tulevat esimerkiksi osallisuus, aktiivisen läsnäolon varmistaminen ja taitolähtöisyys. Taitolähtöisyydellä Salavuo tarkoittaa aiemmin opitun ja luovien taitojen kehittämisen ottamista lähtökohdiksi opetusta suunniteltaessa. Tässä on hyvä mahdollisuus ilmiöpohjaisissa toteutuksissa. Aktiivisen läsnäolon varmistaminen jäi minulle, erityisesti nyt verkko-opintoja suorittaessani, epäselväksi, mitä Salavuo sillä tarkoittaa.
Terhi Sainio
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Korvaava tehtävä
Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median
valintoja koulutusteknologian opinnoissa
Oulun
yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa voi opiskella koulutusteknoligiaa
sivuaine- ja maisteri opintoina. Opintoja on kehitetty yhteisöllisempään,
avoimempaan ja jaettua asiantuntijuutta hyödyntävään suuntaan sekä pedagogisten
ratkaisujen että käytettyjen tekniikoiden osalta. Kehittämistyön tavoitteena
on, että opinnot vastaisivat mahdollisimman hyvin työelämän osaamisvaatimuksia.
Tämä tulisi huomioida kaikessa opetuksessa jo peruskoulusta alkaen.
Opetuksen
keskeiset sisällöt ovat itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen oppiminen ja
asiantuntijaksi oppiminen. Yhteisöllisen oppimisen tavoitteena on, että se
käynnistää tehokkaita oppimisen mekanismeja. Tällaisia ovat esimerkiksi
kysyminen, selittäminen, argumentointi ja palautteen anto. Nämä ovat tärkeitä
taitoja myös tulevaa työelämää varten. Opintojen toteutuksessa hyödynnetään
erilaisia verkkopohjaisia oppimisympäristöjä.
Opinnoissa
käytettiin esimerkiksi ryhmäkeskustelupaikkana Wikispaces-wikiin rakennettua
työtilaa. Tämän lisäksi opiskelijat saivat itse valita työkalut, jolloin he
saivat toimia pedagogisina
asiantuntijoina ja osallistua kurssin suunnitteluun. Tämän lisäksi kurssilla
käytettiin Mindmeister-miellekarttatyökalua.
Jigsaw-työskentely
eli palapelimalli toimi sekä kasvokkain että virtuaalisessa opiskelussa. Tämä
malli on mielestäni jurri samanlainen kuin yhteisöllisessä oppimisessa. Tämä
opettaa yhteisen vastuun ottamista opintojen sujumisessa ja sitouttaa hyvän
lopputuloksen saamiseen. Lopputulos on mielestäni paljon kattavampi kuin jos
jokainen olisi yksin tehnyt saman tehtävän.
Tämän
lisäksi käytettiin ongelmalähtöistä oppimista (PBL), jossa työskentely tapahtui
kasvokkain. Siinä annetaan opiskelijoille roolit, joiden kautta tehtävä
suoritetaan. Ongelmalähtöistä työskentelyä on mielestäni tärkeä opetella, koska
arkipäivän työ on juuri sitä.
Päätösseminaari
toteutettiin lähitapaamisena, jolloin kaikki osapuolet kokoontuivat saman
pöydän ääreen. Tällä tavoin opiskelijat kehittyivät pedagogisina
asiantuntijoina ja opettajat ja suunnittelijat saivat suoraa palautetta
kehitystyöhönsä.
Opintojakson
arvioinnissa todettiin, että esimerkiksi wikit, blogit ja mikroblogit ovat
erinomaisia oppimis- ja tiedonhakufoorumeita ja mahdollistavat erilaisten
sovelluksien integroimisen oppimisprosessiin.
Sosiaalinen media mahdollistaa opiskelijatiimien työskentelyn
tiedolliseen tukemiseen, raportointiin, tiedonhakuun ja yhteydenpitoon.
Myöhemmissä
opintojaksoissa on otettu mukaan muitakin oppimistyökaluja kuten Diigoa. Puro-net-wikiä on käytetty, koska siinä on
mahdollista työstää yhteistä tekstisisältöä.
Tulevaisuudessa
tällä kurssilla tullaan hyödyntämään sosiaalisen median työkaluja ja ainakin
wikiympäristö ja siellä sovellettavat yhteistyömallit ovat tulleet jäädäkseen.
Tuula
Opeblogi
Huomasin nyt vasta tämän
mielenkiintoisen Anne Ronkaan kirjoittaman blogin. Olen usein miettinyt, mitä
nuo QR-koodit ovat. Opeblogissa on selkeästi kerrottu ja opastettu, miten näitä
koodeja tehdään. Olen niin vähän perehtynyt näihin uusiin teknisiin
mahdollisuuksiin, että ilman tätä Somea-tämäkin blogi olisi jäänyt lukematta.
Jos
haluat luoda itse QR-koodeja, voit käyttää verkkopalveluita, kuten QRHacker. Myös Googlen
linkinlyhentäjällä, goo.gl-palvelulla,
saat helposti luotua QR-koodin: koodi löytyy linkin lisätiedoista Jos sinulla
on Googlen käyttäjätunnus, pääset seuraamaan QR-koodin käyttöä. Alla ohjekuva,
kuinka löydät QR-koodin goo.gl-palvelulla. Lisää ensin linkki ja klikkaa
Shorten URL. Katso sitten lisätietojen sivu ja tallenna sieltä QR-koodi (nimeä
kuvatiedosto tallennusvaiheessa niin, että tiedät itse, mihin koodi osoittaa).
Toinen mielenkiinnon kohde tässä
blogissa on Power Pointin käyttö iPadille. Tässä blogissa oli hyvät
toimintaohjeet.
Ota käyttöön SkyDrive ja lataa se iPadille. Siirrä
PowerPoint-tiedostot (Wordit ja Excelit) SkyDriveen (en kokeillut animointija,
kun sellaisia en ole harrastanut ja tämä on vain pikatestaus, epäilen, että
eivät toimi). Open Officen odp-dokumentit avautuvat verkkoliittymässä ja niitä
voi muokata, mutta iPadillä aikanaan kokeilemani tiedosto ei auennut. Yhtä
aikaa voi valita useita tiedostoja ladattavaksi. Kansioi tiedostot, jotta ne
pysyvät järjestyksessä.
Alla ensin kansionäkymä SkyDriven verkkoliittymässä ja alla sama kansio iPadilla Avaa haluamasi esitys SkyDrivessa. SkyDrive soveltuu esittämiseen, mutta jos haluat mahdollisuuden muokata dioja, avaa se toisessa sovelluksessa. Muokkaamaan pääsee mm. Keynotella (9,99 €) tai Office² HD (maksullisella versiolla, 7,99 €, ilmaisversio näytti vaativan mutkikkaita toimenpiteitä). Varmaan löytyy myös maksuttomia sovelluksia tähän tarkoitukseen.
Alla ensin kansionäkymä SkyDriven verkkoliittymässä ja alla sama kansio iPadilla Avaa haluamasi esitys SkyDrivessa. SkyDrive soveltuu esittämiseen, mutta jos haluat mahdollisuuden muokata dioja, avaa se toisessa sovelluksessa. Muokkaamaan pääsee mm. Keynotella (9,99 €) tai Office² HD (maksullisella versiolla, 7,99 €, ilmaisversio näytti vaativan mutkikkaita toimenpiteitä). Varmaan löytyy myös maksuttomia sovelluksia tähän tarkoitukseen.
Millä ajalla näitä kokeilee?!? Minä kaipaisin kyllä
ihan kontaktiopetusta eri Some-muotojen käyttöön. – ja kollegoita, joiden
kanssa kokeilisi näitä uusia juttuja. Meidän koulussa ei oikein kukaan ole
kiinnostunut eikä keneltäkään voi kysyä neuvoa!!
torstai 21. maaliskuuta 2013
Bloggerin kommenttien seuraaminen helpommaksi
Uusien kommenttien löytäminen lukeminen tästä blogista on vaikeata, ilmeisesti blogger ei tarjoa sopivaa vimpainta uusimpiin kommentteihin.
Pikainen apu kommenttien seuraamiseen löytyy RSS-syötteestä osoitteessa http://opesome2013.blogspot.com/feeds/comments/default, sieltä löytyy kaikki tuoreimmat kommentit.
Pikainen apu kommenttien seuraamiseen löytyy RSS-syötteestä osoitteessa http://opesome2013.blogspot.com/feeds/comments/default, sieltä löytyy kaikki tuoreimmat kommentit.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Mobiililaitteilla käteviä ominaisuuksia: QR ja AR
Opeblogi Anne Rongas 25.2.2013
Anne Rongas esittelee Opeblogissaan QR-koodeja (kaksiulotteisia merkkejä) ja lisättyä todellisuutta eli AR:ää (Augmented Reality). Blogitekstistä pääsee perusidean jäljille - kannattaa tutustua.
Osallistuin juuri koulutukseen, jonka aiheena oli lisätty todellisuus. Kurssilla pohdittiin ensin pitkään, mitä etuja AR:nyhdistämisestä opetukseen on - ja onhan niitä alkaen aina alkaen kognitiivisesta tuesta päätyen opiskelijoiden omaan tekemiseen. AR-selaimet ovat tosin vielä hieman mutkikkaita, sen sain itsekin todeta yrittäessäni rakentaa omaa AR-esitystäni.
Olen tutustunut Aurasmaan ja Layariin, jotka ovat molemmat myös iPadin appseja. Tekninen toteutus tuotetaan kuitenkin nettiselaimen kautta avattavalla ohjelmalla, appsit ovat läheinnä AR:n katseluun käytettäviä.
Pettymystä aiheutti kuitenkin näiden ohjelmien mutkikkuus: todellisuutta ei lisätäkään ihan yksinkertaisesti. Tosin harjoitteluaikaa yhden iltapäivän kurssilla ei ollut paljon. Lisäksi minulle valkeni, että saadakseen AR-esityksen toimimaan on liityttävä sen tekijän seuraajaksi sovelluksessa. Ei siis riitä, että avaa appsin ja alkaa etsiä mahdollisia kohteita, joista voisi aueta jotakin mobiililaitteen ruudulle.
Keksin kyllä AR:lle käyttötapoja. Kirjailijoihin voisi tutustua vaikkapa patsaskävelyllä, AR on mahdollista tunnistaa myös sijainnin perusteella. Opiskelijat voisivat itse laatia kirjailijaesityksiä ja tutkia sitten toistensa tuotoksia. Koulukirjastoon voisi tuottaa mielikirjoja esittelevän hyllyn, jossa kirjan kannesta aukeava esitys esittelee paitsi itse kirjan niin m yös sen lukijan.
Mielestäni lisättyyn todellisuuteen kannattaa tutustua. Hämmästytä opettajakollegasi opehuoneessa: lataa mobiililaitteellesi Aurasma-apps ja kohdista etsin kahdenkympin seteliin. Jopa alkaa tapahtua!
Aurasman kotisivulle pääset tästä http://www.aurasma.com/#/explore
Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja
Yhteisöllisyys,
avoimuus ja jaettu asiantuntijuus ovat avainsanoja tulevaisuuden asiantuntijuuden
kehittämisessä ja työelämässä. Oulun yliopiston koulutusteknologian tutkimusyksikössä
(LET) on vastattu haasteeseen kehittämällä opintoja keskittyen opiskelijoiden
pedagogisen ja teknologisen osaamisen edistämiseen
työelämän osaamisvaatimukset mielessä pitäen.
Tiina Vertanen, Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara valottavat
aihetta artikkelissaan ”Yhteisöllistä
oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa”
kirjassa ”Sosiaalisen median opetuskäyttö- Oppimisen teoriaa ja kokemuksia
DevelOPE-hankkeesta”.Yhteisöllisyyttä ei
teknologian koulutusyksikössä nähdä päämääränä yhteistyön vuoksi sinällään,
vaan yhteisöllistä oppimista pidetään tehokkaiden oppimismekanismien
käynnistäjänä. Tällaisina nähdään kysyminen, selittäminen, argumentointi ja palautteen
anto. Opinnot perustuvat käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimustiedon
yhteen sovittamisen ajatukseen.
Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan
soveltamiseen - opintojaksolla
on perehdytty oppimisprosessin tukemiseen teknologiaa hyödyntävissä
oppimisympäristöissä ja erilaisten pedagogisten mallien avulla. Opintojakson teemat
ovat liittyneet oppimisprosessin suunnitteluun, ohjaukseen ja arviointiin. Teoreettista
tietoa on sulautettu käytännön kokeiluihin ja kokemuksiin. Opintojakson
työskentelyssä sovellettiin Jigsaw mallia, jonka nähdään tukevan oppimisen
kannalta merkittävinä pidettäviä toimintoja kuten kysymistä, selkeyttämistä ja
yhteenvetojen tekemistä. Keskeistä on ryhmän sitoutuminen tavoitteeseen ja yhteinen
vastuu lopputuloksesta.Jigsaw - mallissa
yksilö- ja yhteistyöjaksot limittyvät. Ryhmä muodostaa ikään kuin palapelin,
jossa kukin ryhmän jäsen perehtyy yhteen, omaan ”palapelin palaansa”. Aiheeseen
syventymistä jatketaan eksperttiryhmässä, jonka yhteisen työskentelyn tulokset
esitellään koko ryhmälle kotiryhmässä. Yksilöllisen tiedonrakentelun ja kognitiivisten
prosessien jakamisen kautta edetään yhteisölliseen työskentelyyn ja jaettuun
kognitioon. Opiskelijat saavat mahdollisuuden toimia asiantuntijan roolissa
suhteessa muihin ryhmän jäseniin asiasisältöjen omaksumisen ohella.
Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan
soveltamiseen - opintojaksosta
toteutettiin kolme casea, joissa ensimmäisestä kolmanteen edetessä lisättiin
opiskelijoiden itsensä vastuuta työskentelynsuunnittelusta. Arvioidessaan ja pohtiessaan opintojaksolta saatuja kokemuksia Vertanen,
Pönkä, Impiö &Vallivaara toteavat, että avoimet ja yhteisölliset
toimintaympäristöt, joita sosiaalisen median ratkaisut tarjoavat, ovat
osoittautuneet erinomaisiksi oppimis- ja tiedon rakentamisfoorumeiksi. Työryhmä
toteaa arviossaan sosiaalinen median tarjoavan lukuisia mahdollisuuksia
opiskelijatiimien työskentelyn tiedolliseen tukemiseen, raportointiin,
tiedonhakuun ja yhteydenpitoon.
Somea ja etäopetusta
Etäänä kauniina
päivänä...
Jouduin jäämään ulkopuolella
tavallisesta luokkahuone opetuksesta. Minne sitten päädyinkään...
Tämä kurssi on tuonut minulle uusia
välineitä ja mahdollisuuden tutustua some-välineisiin ja
etäopetukseen. Oman tulevaisuuden ja työn suunnittelussa nousevat
etäopetus ja sosiaalinen media reippaasti esiin. Työskentely kotoa
käsin on mahdollista pienin laitehankinnoin ja sovellusten käyttö
on melko yksinkertaista. Oppia ja koulutusta on hyvin saatavilla ja
minulla on motivaatiota.
Siirtymisessä etäopettajan rooliin on
kuitenkin mutkia matkassa. Keille opetetaan ja miksi kunta lähtisi
moiseen mukaan, kun koulurakennukset ovat olemassa. Säästetään
koulujen laitteissa eikä virkoja etäopettajaksi ole tarjolla. Miten opetuksen taso turvataan ja kuka kontrolloi
oppimistuloksia. Kenellä tällaista palvelua annetaan?
Opintoja tehdessäni olen
kuitenkin saanut uutta uskoa tulevaisuuteen.
Olen lukenut hajanaisesti Anne Ronkaan
(http://opeblogi.blogspot.fi/)
ja Harto Pöngän (http://harto.wordpress.com/) blogeja. Niiltä
olen päätynyt usein tarkastelemaan uusia sovelluksia ja sivustoja.
Aina on jotain uutta. Avointa materiaalia on paljon. Tulevissa
tehtävissä materiaalin hakeminen ja koostaminen oman oppilaan
tarpeisiin tulee viemään ainakin alussa aikaa.
Materiaalit eivät ehkä kuitenkaan ole
se päällimmäinen asia esim. Suomi toisena kielenä opetuksessa, jota luultavasti alan tehdä ensi syksynä. Enemmänkin näkisin oman työni vuorovaikutuksen tukijana, ohjaana.
Vuorovaikutuksen virittäminen on välillä haasteellista
luokassakin, mutta miten sen saisi toimimaan kotoa käsin. Hyviä
vinkkejä olen saanut allamainittujen sivustojen toimijoilta.
Etäopetus.fi
eSKO – etäopetusta
erityistilanteissa
Turun Virta -hanke
http://info.edu.turku.fi/virta/
Olen myös seurannut Vieraat kielet
verkossa -webinaaria (http://vieraatkieletverkossa.wordpress.com/)
ja odotan innolla työpajaan
pääsemistä. Webinaareissa varsinaiset tekijät ovat esitelleet
omaa työtään ja kokemuksiaan. Etäopetuksessa on saatu hyviä tuloksia ja vuorovaikutus on parhaimmillaan hyvin monipuolista ja tiivistä.
Toimintaa on jo olemassa, on ollut
pitkään, mutta epäröintiä on vielä paljon.
Päivi Luoman Perjantai puhinaa
(http://info.edu.turku.fi/etaopetus/item/151-perjantaipuhinat)
lainaten
”Miksei
valtakunnassa joku ylhäinen käske käyttämään enemmän
etäkokouksia ja säästämään aikaa, rahaa ja luontoa. Miksi
kärsiä pätevien opettajien puuttumisesta, kun etänä siihenkin
löytyy ratkaisu.”
Tai ehkä käännänkin luokkahuoneen
nurin ja alan opettaa väärin päin. Ainakin ensi viikolla aion
mennä kuuntelemaan seminaaria sulautuvasta opetuksesta.
(http://sometu.ning.com/events/sulautuvan-opetuksen-avulla-parempiin-tuloksiin-seminaari?xg_source=activity)
Ja ehkä sitten etäänä kauniina päivänä,
olenkin jo ihan sisällä...
Mobiililaitteiden mahdollisuudet
Kiinnostuin Opeblogin Anne Rongaksen kirjoituksesta http://opeblogi.blogspot.fi/2013/02/oppimisharpakkeet-ja-kyky-nahda.html, jossa hän siteeraa Jari Larun Slideshare
–esitystä http://www.slideshare.net/larux/mobiilioppiminen-mit-se-teknologia-tahtoo.
Esityksessä pohditaan Mobiilioppimista –
mitä se teknologia tahtoo? Selväksi
tulee, että M-oppiminen on tulevaisuutta.
Enemmistö määrää, mitä laitteita ja ohjelmia tulevaisuudessa käytetään. Esim.
sähköisen henkilökortin käyttöönotto kuulosti lupaavalta, mutta se ei ilmestynyt sittenkään
arkeen, koska ”suuri yleisö” ei sitä ottanut omakseen. Mobiililaitteiden käyttö
on lupaavaa. Laitteilla on monia hyötyjä, kuten navigointi, tavoitettavuus, nopeus jne. Esityksessä
väläytellään nykyisiä oppimisympäristöjä vanhanaikaisiksi. Muuntojoustavien
tilojen kehittely kulkee käsi kädessä mobiililaitteiden kanssa. On mielenkiintoista
nähdä, miten vuoden 2019 ylioppilaskirjoitukset sitten sähköisesti sujuvat.
Itse pohdin ja yritän kehittää verkko-ohjausta sosiaali- ja terveysalan
asiakastyössä. Ongelma sosiaalisen median käytössä tähän tarpeeseen on se, että salassapitosäädösten mukaisesti
kaiken ohjauksen ja tunnistettavuuden tulee pysyä salassa. Tällaisia järjestelmiä ei juuri ole, missä olisi vahva
salaus. Heikon salauksen järjestelmiä kyllä löytyy. Ainoastaan poikkeuksissa,
kuten nuorisohankkeissa voidaan työtä tehdä Facebookissa, koska siellähän
nuoret ovat. eFamilycoach – hanke on tuonut ideoita siihen, miten perhettä
voisi tukea arjen tilanteissa http://www.jamk.fi/projektit/1185.
Ihmeellistä vaan on, että edelleen meillä on aika tavallinen
radiolaite kotona, käytämme surutta pankkitunnuksia monessa palvelussa (vaikka
meitä kehotetaan olemaan varovaisia) ja pilvipalvelusta puhumme, mutta vaikea sitä
on käsittää. Mutta jos ne myydään meille helppoudella ja sillä, että kaikki
tieto on aina saatavilla missä tahansa niin se luo turvallisuuttaJ.
Esityksessä mainittiin U-oppiminen, mutta siinä ei kerrottu enempää, mitä se on?
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Pinterest - Koukussa kuviin
”Kaikki maailman kuvat yhdessä paikassa”, totesi eräs oppilaani. Olin juuri itse löytänyt Pinterestin ja puhuin siitä opetuksen sivulauseessa pienelle oppilasryhmälle. Pinterestissä on mahdollista etsiä kuvia eri aihepiirien mukaan, seurata henkilöitä, joilla on kiinnostavia Pinterest-sivuja tai jotka itse ovat kiinnostavia, katsella ja koota talteen kuvakokonaisuuksia tai sukeltaa syvälle kuvien maailmaan, ilman päämäärää ja tehdä mitä hienoimpia löytöjä. Pinterestiin voi liittyä kuka tahansa jakamaan kuvapohjaisia linkkejä omaksi hyödyksi ja muiden iloksi.
Työkaverini esitteli minulle Pinterestin viime syksynä. Hän hehkutti mahdollisuutta, jolla saa talteen netistä löytämänsä kiinnostavan ja hyödyllisen kuvan. Ei mene enää kuva hukkaan vaan aina on kätevästi tallessa ja käden ulottuvilla. Pinterestin etusivulla näkyy aina viimeksi pinnatut (mahtaako pinnaukselle olla jokin suomenkielinen sana?) ja ensimmäiset ajatukseni etusivusta http://pinterest.com/ olivatkin, että onpas kuvia kivoista vaatteista. Ja koruista. Alaspäin rullatessani löysin pikkuhiljaa täysin uuden, hyödyllisen kuvamaailman, jolle toivoisin olevan enemmän aikaa. Pinterest-otsikkosanan alta löytyy categories, jonka takaa löytyy yli 30 erilaista aihealuetta. Selkeä jako helpottaa tietyn aihepiirin kuvien hakemista.
Kirjautuminen sisään tapahtuu facebook-tunnuksilla, mutta ilman niitäkin kirjautuminen onnistuu. Kirjautumisen jälkeen käyttäjä voi muokata omaa Pinterest-sivuaan. Sivulle on mahdollista luoda boardit eli ”taulut” eri teemoille. Nimikoidut taulut auttavat järjestämään kuvia, mm. värit, rakennukset, mainokset, askartelu jne. Taulujen nimeämiseen kannattaa hetki paneutua ja nimetä taulu niin, että ainakin itse muistaa, mitä se sisältää. Näiden taulujen etukuvaa voi vaihtaa halutessaan kohdasta edit board cover.
Kuvia on paljon! Jo pelkästään Pinterestissä olevista kuvista menee välillä ihan pää sekaisin. Kun löytää upean kuvan, sivulta löytyy kymmenen yhtä upeaa kuvaa lisää. Kuvasta klikatessa pääsee siis ensin sen henkilön sivuille, joka kuvan on itselleen pinnannut. Toisen kerran kuvaa klikatessa pääsee kuvan alkuperäiselle lähteelle. Välillä on ilmeisesti ollut hiukan epäselvyyttä Pinterestin kuvien tekijänoikeuksien kanssa. Kuva on kuitenkin linkki alkuperäiselle sivustolle. Pinterest on kuin kuvakirja. Taiteilija ja kuvan tekijänoikeuksien haltija on saavutettavissa klikkauksen päässä. Pinterestin kuvat ovat kuin kuvia kirjasta tai sanoma- tai aikakausilehdestä: loistavaa materiaalia oppitunnille. Tässä kannattaa huomata, että suoraan Googlen kuvahausta ei ole asiallista pinnata kuvia, vaan aina alkuperäiseltä sivulta. (Tällaisen virheen aika moni on Pinterestin käytön alkumetreillä varmaan tehnyt.)
Kuvatiedostojen talteen keräämisen lisäksi voi Pinterestiin etsiä ja kutsua ystäviä. Toiminto löytyy oman nimen vieressä olevan nuolen takaa. Sieltä löytyy myös mahdollisuus tarkastella omia boardejaan, pinnauksiaan tai tykkäämisiään. Sieltä voi myös muuttaa asetuksia ja kirjautua ulos. Oikean laidan laatikossa Friends to Follow, josta löydät facebook-kaverisi ja heidän Pinterest-taulunsa ja mahdolliset pinnauksensa. Tämän laatikon alaosasta löytyy tiedot viimeaikaisesta toiminnasta omalla Pinterest-sivullasi: kuka seuraa sinua tai kuka on pinnannut sinun tauluista kuvia tms. Kun hiiri viedään kuvan päälle, ylälaitaan tulee esiin kolme pientä laatikkoa, joista ensimmäisestä toimii kuvan pinnaamiseen omiin tauluihin, toisella tykätään kuvasta ja kolmannella on mahdollisuus kommentoida kuvaa. Tässä on siis Pinterestin mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen! Pääasia tässä palvelussa kuitenkin taitaa olla kuvat, vaikka joskus joku näyttää kuvia kommentoivankin. Kun kuvan pinnaa itselleen, alle tulee valikko, josta voi sijoittaa kuvan oikeaan tauluun tai luoda uusi taulu kuvaa varten. Kuvista voi myös tykätä, tällöin ne eivät pinnaudu omiin tauluihin, mutta ne on helppo löytää myöhemmin.
Kuten niin monet somen välineet, myös Pinterest vaatii jokaiselta omaa tutustumista, jotta löytää välineestä kaiken sen tarvittavan, jolla itselle on merkitystä. Itse en esimerkiksi kaipaa kommentteja pinnauksistani enkä myöskään ole kommentoinut muiden pinnaamia kuvia, vaikka osin henkeäsalpaavan kauniita ovatkin. Koska Pinterestissä on kuvia jokaiselle ja useanlaiseen käyttötarkoitukseen ja itselleen voi omiin tauluihinsa kerätä loputtomasti haluamiaan kuvia ja linkkejä, Pinterest toimii opettajan materiaalipankkina mielestäni erinomaisesti. Jokainen voi tehdä siitä oman näköisensä ja omia tarpeitaan vastaavan.
Oma sivuni on lapsenkengissä alkumetreillään http://pinterest.com/tepis/ , kun taas toisilla sivuilla on jo enemmän materiaalia http://pinterest.com/tuaplooja/ Myös Aalto-yliopiston taidekasvatuksen opiskelijat ovat tehneet oman Pinterest-sivun http://pinterest.com/taidekasvattaja/ avuksi kuvataiteen opetukseen.
Ja voi että niihin kuviin koukuttuu. Ja ahdistaa aivan kun kauniita ja kiinnostavia kuvia on niin paljon ja kaikki pitäisi saada itselle talteen pinnattua. Siinähän tulee aivan runsauden pula, liikaa materiaalia, eikä sitten lopulta pysty pinnaamaan yhtään kuvaa vaan kulkee vain taulusta toiseen, henkilöstä toiseen ja ihmettelee maailman kuvien määrää.
Pedanet
Pedanet opetuksessa (suunnitelmissa)
En tiedä, luetaanko Pedanet näihin kyseessä oleviin
sosiaalisen median sovelluksiin. Täytyypä sanoa, että muita en ole vielä
opetuksessani käyttänyt. Tähän opintojaksoon ilmoittauduin sen takia, että
oppisin käyttämään myös muita. Jotenkin tämä opiskelu tuntuu tökkivän…
Meillä on Pedanet otettu käyttöön, jossa on mm. koulun
kotisivut. Jokaiselle oppiaineelle on myös omat sivut.
Itse olen vasta suunnitellut Pedanetin käyttöä. Opetan mm.
kaupallisia aineita. Se on meillä valinnainen aihe ja siihen ei ole mitään
valmista materiaalia tarjolla. Olenkin tehnyt kaikenlaista opetusmateriaalia.
Olen tallentanut sen koulun verkkoon. Käytännössä opetus on ollut sitä, että
olen olen työstänyt opetusmateriaalin. Sen jälkeen oppilaat ovat avanneet koulun
verkossa olevan tehtäväpaketin ja tallentaneet omiin kansioihinsa.
Pedanet täyttää myös Some:n kriteerit. Siellä voi avata
keskustelun, johon oppilaat voivat osallistua. Lisäksihän ohjelmaan voi avata
blogin. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt kokeilla käytännössä näitä
toimintoja.
Itselläni on ainakin toistaiseksi hyvä tilanne, koska voin
pitää tuntini atk-luokassa, jolloin kaikilla oppilailla on koneet ja
tietotekniikkaa hyödynnäkin opetuksessa tosi paljon. Käytännössä on kuitenkin
vaikea ”pitää oppilaat aiheessa”. Lisäksi verkossa on niin paljon materiaalia,
että oppilaille täytyy antaa aikalailla osoitteet ja tarkemmat ohjeet
halutunlaisen tiedon saamiseksi. Lisäksi koen myös ongelmaksi sen, että
oppilaat tekevät hyvin pintapuolisesti tietyt tehtävät ja mielellään
”karkaavat” Facebookiin. Varmaan täytyisi ko. ohjelmaa tuoda myös opetukseen,
mutta miten?
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Opettajan tekijänoikeus
Sosiaalinen media ryntää luokkahuoneisiin ja työpajoihin. Jukka Pojan mukaan "Tietotulva vie mennessään ja liika tieto voi jopa sekoittaa pään"
Sekoaako pää tekijänoikeuskysymyksistä näin sosiaalisen median aikakaudella? Käyttöoikeutesi voit selvittää sivulta löytyvän kyselyn avulla. Sivulla on mielenkiintoinen vuokaavio, jonka voi tekijän mukaan tulostaa ja kiinnittää sopivaan paikaan. Mikä teidän mielestänne olisi koululla sopiva paikka tuollaiselle luomukselle? :)
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Facebook työvälineenä? Kyllä ja ei
Lueskelin
Sometek.fi blogia ja kiinnostuin Ilkka Olanderin kirjoituksesta Facebook
työvälineenä. Aihe kiinnosti minua koska käytän itsekkin facebookia työssäni.
Blogissa
käsiteltiin facebookin työkäytön hyviä ja huonoja puolia ja itse allekirjoitan kaiken,
mitä siellä sanotaan.
Olander
on kysellyt facebookin työkäytöstä yli 3000 ihmiseltä ja esille oli tullut
mm. seuraavanlaisia käyttötarkoituksia:
-arkisten
asioiden hoitaminen ja ihmisten hyvä tavoitettavuus
-tiedon
hankinta, ajan tasalla pysyminen, ryhmissä jaetut linkit ja alan keskustelut
-kommunikointi
opiskelijoiden kanssa
Itse
olen huomannut myös, että facebookin kautta saan oppilaat tosi hyvin kiinni ja asioiden
hoitaminen sujuu nopeasti ja tehokkaasti.
Olander
on ollut mukana myös projektissa, jossa on käytetty facebookkia
viestintäkanavana. Koska hanketta tehtiin eri puolilla Suomea niin keskusteluun
ja palautteeseen oli käytetty suljettua facebook ryhmää. Siinäkin on
huomattiin, että etuna oli kommunikoinnin nopeus, kun vastaukset tulivat
parissa minuutissa. Keskustelut koettiin myös hauskaksi.
Facebook
on koettu ihan mukavaksi arkiseksi kommunikointivälineeksi, mutta löytyy paljon
syitä, miksi yritykset eivät käytä facebookkia viestintäkanavana. Mainokset ja
viihdesisältö häiritsevät sekä linjoilla olevat kaverit keskeyttävät ajatukset,
joten kaverit ja työelämä sekoittuvat.
Ongelmia
tuottaa myöskin facebookin käyttöehdot koska kaikki palveluun lisätty sisältö
on Facebookin ”omaisuutta”. Facebookkiin on tullut lisäksi paljon ei-toivottuja
muutoksia.
Lopuksi
todetaan, että Facebook sopii parhaiten arkisten asioiden hoitamiseen.
Itse
en myöskään käyttäisi facebookkia muuhun, kuin yleisten asioiden hoitamiseen.
En koskaan laita sinne mitään yksityisiä tietoja. Kaikki asiat ovat sellaisia,
mitä voisi antaa luettavaksi kenelle hyvänsä. Tietenkin yksityisviesteissä
voidaan kirjoitella oppilaan kanssa enempi henkilökohtaista, mutta sielläkin
varon kaikkea sellaista, mistä jonkun voisi tunnistaa. Viestit poistan heti.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Saako opiskelijat pakottaa Googleen?
http://flic.kr/p/4mzmoq |
Anne Rongas ja erityisesti Opeblogi on opastanut minua askel askeleelta tvt-taipaleellani. Valitsin Opeblogista kiinnostavaksi aiheeksi sosiaalisen median palvelut, joita voi käyttää ilman kirjautumista. Anne on päivittänyt listaa moneen otteeseen, joten se on aika hyvin ajan tasalla.
Lukion opettajana pääsen erilaisten palvelujen asettamissa ikärajoissa helpommalla kuin kollegani ala- tai yläkoulussa. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan ole täysi-ikäisiä. Huoltajilta pitäisi pyytää lupia. Lukiossamme käytetään medialupalomaketta, jossa pyydetään lupaa sekä kuvataiteen töiden julkaisuun, FB-sivuilla ryhmäkuvien julkaisuun, juhlista kuvattaviin videoihin ja muutamaan muuhunkin asiaan.
Olisi mainiota käyttää erilaisia somepalveluja, mutta mietityttää se, voiko opiskelijat velvoittaa esim. luomaan Google-tiliä. Joku kommentoi opettajanhuoneessa, että voisihan tili olla väliaikainen ja sen voi poistaa projektin/ kurssin jälkeen. Osaa huolettaa se, että tiedot tai jotkut metatiedot päätyvät Yhdysvaltoihin. Itse olen aika perusluottavainen (sinisilmäinen?) ihminen, enkä ollenkaan taipuvainen salaliittoteorioihin. Silti haluaisin toimia vastuullisesti ja järkevästi. Yksi tapa on käyttää näitä palveluja, joihin ei tarvitse kirjautua.
Harto Pönkä on upottanut blogiinsa Slideshare-esityksensä, jossa käsittelee tätä problematiikkaa ikärajoista sosiaalisen median käytön ehdoista. Blogissa on myös linkki opetushallituksen suosituksiin sosiaalisen median opetuskäytöstä.Tätä asiaa käsitellään myös EDU.fi -sivustolla omana kokonaisuutenaan. Mielenkiintoinen taulukko sosiaalisen median monien palveluiden käyttöehdoista, kotimaasta ja ikärajoista on Elias Aarnion kokoama. Sivun alareunassa oleva päivämäärä vihjaa, että taulukko olisi loppuvuodelta 2010. Jos sitä ei ole päivitetty tuon jälkeen, luulen monen asian muuttuneen. Sosiaalisen median palveluja tulee ja menee, muuttuu ja kehittyy. Käyttäjältä vaaditaan joustavuutta ja valmiutta siirtyä palvelusta toiseen. Ehkä Opetushallituksenkin pitäisi huolehtia sosiaalisen median opetuskäytön ohjeiden päivittämisestä.
Olisi mainiota käyttää erilaisia somepalveluja, mutta mietityttää se, voiko opiskelijat velvoittaa esim. luomaan Google-tiliä. Joku kommentoi opettajanhuoneessa, että voisihan tili olla väliaikainen ja sen voi poistaa projektin/ kurssin jälkeen. Osaa huolettaa se, että tiedot tai jotkut metatiedot päätyvät Yhdysvaltoihin. Itse olen aika perusluottavainen (sinisilmäinen?) ihminen, enkä ollenkaan taipuvainen salaliittoteorioihin. Silti haluaisin toimia vastuullisesti ja järkevästi. Yksi tapa on käyttää näitä palveluja, joihin ei tarvitse kirjautua.
Harto Pönkä on upottanut blogiinsa Slideshare-esityksensä, jossa käsittelee tätä problematiikkaa ikärajoista sosiaalisen median käytön ehdoista. Blogissa on myös linkki opetushallituksen suosituksiin sosiaalisen median opetuskäytöstä.Tätä asiaa käsitellään myös EDU.fi -sivustolla omana kokonaisuutenaan. Mielenkiintoinen taulukko sosiaalisen median monien palveluiden käyttöehdoista, kotimaasta ja ikärajoista on Elias Aarnion kokoama. Sivun alareunassa oleva päivämäärä vihjaa, että taulukko olisi loppuvuodelta 2010. Jos sitä ei ole päivitetty tuon jälkeen, luulen monen asian muuttuneen. Sosiaalisen median palveluja tulee ja menee, muuttuu ja kehittyy. Käyttäjältä vaaditaan joustavuutta ja valmiutta siirtyä palvelusta toiseen. Ehkä Opetushallituksenkin pitäisi huolehtia sosiaalisen median opetuskäytön ohjeiden päivittämisestä.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Matematiikan opetuksen tulevaisuus
”Jos matematiikan oppiminen kuvitellaan korkeaksi portaikoksi, kukin oppilas saa opettajan tukiessa nousta portaita omaan tahtiin askel kerrallaan ja pysähtyä tietylle askelmalle niin pitkäksi aikaa kuin se on oppimisen kannalta järkevää. Tärkein seikka on, että askelmia ei edetä liian nopeasti eikä missään nimessä loikita yli, koska tällöin liian nopeaa nousua seuraava korkeanpaikankammo sumentaa loogisen ajattelun.”
Matematiikan opetuksen tulevaisuus-blogissa käsitellään flipped classroom -menetelmää ja siitä saatuja kokemuksia. Menetelmän selittää parhaiten opetus.tv:n tuottama video.
Itse pidän kyseisestä ajatuksesta ja menetelmästä ja minua suunnattomasti harmittaa, etten voi kokeilla tuota opetus.tv:n valmiiden materiaalien kanssa pitkän matematiikan kursseilla ja etälukionkin kursseista juuri tuota MAB2-kurssia minulla ei ole :-(
Yläkoulun matematiikkaan valmiita materiaaleja ei ole saatavilla, ainakaan vielä, ja krooninen ajanpuute estää vastaavien opetustuokioiden tekemisen.
Toivottavasti Janne ja kumppanit viitsivät täydentää materiaaleja yhtä ansiokkaasti tulevaisuudessakin.
Picasa verkkoalbumit
Picasa verkkoalbumeilla on mahdollista järjestää esimerkiksi jonkin kurssin työskentelystä ja tuotoksista verkkonäyttely. Kuvia voi tallentaa ja käsitellä Picasassa ja julkaista halutulle ryhmälle.
Linkittämällä sitä muihin Google+ palveluihin saadaan mukaan vuorovaikutteisuus. Opiskelijat voivat esitellä omia tuotoksiaan verkkonäyttelyinä Picasassa ja keskustella niistä linkitettyinä esim. Google Docsiin. Pedagogisessa mielessä kuvien käsittely ja jakaminen verkkoalbumeissa on luonteva tapa käsitellä myös tekijänoikeuksia kuvien julkaisussa ja oppia tekemällä.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Sosiaalinen intranet
Tutustuin http://sometek.fi/:ssä sosiaaliseen intranet 2.o oppimisalustaan. Se vaikuttaa toimivalta ja edistää oppivan organisaation toimintaa. Sen muokattavuus ja joustavuus vaikutti hyvältä. Sitä saattaa käyttä missä ja milloin vain.
Oma tila - henkilökohtainen oppimisympäristö. Oma tila voi edistää oppimista monin tavoin: se voi toimia eOpintopäiväkirjana, ePortfoliona, henkilökohtaisena tiedonhallintajärjestelmänä ja verkostoitumisen alustana.Parhaimmillaan omasta tilasta voi muodostua kaikkea opiskelua jäsentävä tukikohta, elinikäisen oppimisen alusta. Sinne hän voi kootaa eportfolion, jota opiskelija voi hyödyntää myöhemmin työpaikan haussa.
Lähde: http://sometek.fi/hyvasti-sahkoposti-tervetuloa-sosiaalinen-intranet/
Tuula
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Second Life oppimisalustana
- Miten palvelua voi hyödyntää?
- Millaisia pedagogisia käyttötapoja
siinä on?
- Millaisia teknisiä tai sosiaalisia
mahdollisuuksia siinä on?
Second Life mahdollistaa oppimisen kolmiulotteisessa virtuaalimaailmassa.
Oppijat luovat itselleen Avattaren (hahmo/nukke), joka edustaa käyttäjää
oppimisympäristössä. Nukelle valitaan nimi luettelosta, sille hankitaan
vaatteet ja sitä liikutellaan erilaisissa ympäristöissä. Second Life sopii etä-
ja lähiopetukseen. Maailmalla sitä on hyödynnetty kielten ja historian
opiskelussa sekä reaalimaailman tilanteiden ja ilmiöiden simuloinnissa. Second
Life konkretisoi oppijan oppimispolun näkyväksi prosessiksi. Second Life tukee
henkilökohtaista oppimisprosessia ja toisaalta siellä voi rakentaa tietoa
yhteisönä. Oppimisprosessi on sosiaalinen ja vuorovaikutteinen, se tukee
sosiaalista ja itsenäistä verkossa oppimista. SL kehittää itseohjautuvuutta ja
itsenäistä tiedon etsimistä ja mahdollistaa vertaisoppimisen.
Second Lifen vahvuudet opetuksessa ovat voimakas läsnäolon tunne ja
mahdollisuudet elämyksellisyyteen, visualisointiin ja draamaan. Virtuaalisessa
maailmassa opiskellessa korostuu vuorovaikutus. Kommunikointi tapahtuu
kirjoittamalla julkisia tai yksityisiä viestejä. Sosiaalinen oppimismaisema on
motivoiva ja vetoaa nuoriin. Pedagogiseen tarkoitukseen tarvitaan
reaalimaailman yhdistämistä
virtuaalimaailmaan (luokkahuone, verkkovideo ja Second Life –yleisöt). Mediateknologia
antaa maisemaan äänen ja videon, mikrofonin välityksellä on mahdollista
keskustella. Oppimisympäristö voi olla
globaalinen.
Useat kansalliset toimijat ovat järjestäneet erilaisia oppimis- ja
yleisötilanteita Second Lifessa. Second Life tarjoaa opettajalle ja
kouluttajille mahdollisuuden saada välitöntä palautetta sekä tehdä itse
havaintoja etä- ja lähiopetuksen yhdistämisen pedagogisista kehittämiskohdista.
Syntyy uusia toimijoiden rooleja, oppimista tukevia menetelmiä ja prosesseja -
malleja, joita toimijat voivat hyödyntää omissa organisaatioissaan.
Second Lifessä voi käydä konserteissa ja taidenäyttelyissä tai rakentaa virtuaalista
taloa. Myös shoppailu on suosittua. Monet yritykset mainostavat Second Lifessa.
Linden Lab tarjoaa oppilaitoksille maata Second Lifesta ale-hintaan. Yliopistot
ja muut koulutuslaitokset ovat ostaneet yhteisiä tontteja ja saaria.
Tonteilleen he luovat tiloja opetusta ja tutkimusta varten. Esimerkiksi
yhdysvaltalainen Harvard Law School on jo vuosia tarjonnut kursseja Second
Lifessa. Opiskelijat osallistuvat verkossa esimerkiksi simuloituun
oikeudenkäyntiin.
Second Lifen avoimiakin alueita voi hyödyntää opetuksessa. Keinomaailmasta
löytyy perinteisiä oppimispaikkoja, kuten kirjastoja, ryhmätiloja ja
luentosaleja. Rinnalle on syntynyt alueita, jotka mahdollistavat
havainnollistamisen uudella tavalla. Paikan päällä voi kokea, miten tsunami
muodostuu. Miltä sademetsässä näyttää? Virtuaalisessa sairaalassa voi opetella
röntgenkuvien tulkintaa. Suosittu kohde on Kalifornian yliopiston
hallusinaatio-tila. Siinä voi kokea maailman, joka on luotu skitsofreniaa
sairastavien kuvauksista. Tekniikankin uumeniin pääsee, kun kävelee
Dell-tietokoneen sisään. Suomen eOppimiskeskus
osti oman saarensa Second Lifesta keväällä 2008. Keinomeressä kelluva
EduFinland mahdollistaa sen, että myös yksityiset suomalaiset koulut pääsevät
Second Lifeen.
Ammattikorkeakoulujen
hanke
4GoodLife on virtuaalimaailmassa,
Second Lifessa sijaitseva hyvinvointialue, joka on osa opiskelijoiden terveyden
edistäminen Second Lifessa -hanketta. Opiskelijoiden terveyden edistäminen
Second Lifessa oli Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun,
Laurea ja Metropolia ammattikorkeakoulujen yhteinen hanke
ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Hämeen ammattikorkeakoulu hallinnoi ja koordinoi hanketta. Hanke toteutettiin
1.1. 2010 – 31.12.2012 sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamana.
4GoodLifessa tarjottiin
hyvinvointia edistävää terveystietoa, opiskelijoiden kohtaamismahdollisuuksia
sekä tapahtumia eri teemoilla. Alueen sisältöjä kehitettiin hyödyntämällä
virtuaalimaailman monipuolisia ominaisuuksia. Teemoissa käsiteltiin mm.
seksuaaliterveyttä, erilaisia päihteitä, liikkumista, opiskelijan jaksamista,
sekä muuta. Lisäksi alueella järjestettiin vapaamuotoisia, toiminnallisia
hyvinvointitapahtumia.
Second life Lohjan saari –
mediataitoja tuleville sairaanhoitajille http://www.itk.fi/2012/ohjelma/foorumi/129
Bisneksen opiskelua,
yrittäjyyttä ja onnellista elämää Second Lifessahttp://www.itk.fi/2012/ohjelma/foorumi/41
Ohjeita
http://www.secondlife.com
-verkkopalvelusta löytyy tietoa Second Lifesta. Palvelussa luodaan avatar,
minkä jälkeen Second Life -virtuaalimaailmaan voi uppoutua lataamalla omalle
tietokoneelle Second Life –ohjelma. Kun olet oppinut Second Life
-virtuaalimaailmassa tarpeelliset perustaidot, vieraile esimerkiksi
Aducate-saarella (http://maps.secondlife.com/secondlife/Aducate%20Island/42/148/25) tai Itä-Suomen yliopiston perusopetuksen
virtuaalitontilla (http://slurl.com/secondlife/EduFinland%20II/48/200/22/). Saarella on lisää tietoa Second Lifesta ja
tietoa siitä, mistä saa lisää tietoa ja valmennusta sen pedagogiseen
hyödyntämiseen. (HUOM! Itä-Suomen yliopistossa SL on asennettu palvelimelle,
joten konekohtaista asennusta ei tarvita.)
Käyttäjiä Second Lifellä on yli
neljätoista miljoonaa, se perustettiin vuonna 2003.Second Lifessa voi vuokrata
virtuaalimaata, rakentaa tai perustaa yrityksen ja siellä on joitakin roolipelialueita. Ohjelman peruskäyttö on
ilmaista. Aluksi käyttäjä luo ilmaisen käyttäjätilin ja lataa käyttöohjelman,
jonka avulla hän voi hallita hahmoaan simulaation sisällä. Käyttäjän oma hahmo eli avatar on rajattomasti muokattavissa. Liikkuminen
simulaation sisällä tapahtuu joko kävellen, lentäen tai teleportaten. Koska Second Lifen maa-alueet koostuvat pienistä
alueista, jotka on liitetty yhteen yhdeksi isoksi mantereeksi, voi koko
maailmaa tutkailla vapaasti lentäen.
Evelyn Barony :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)