Kirjoitusalusta.fi ja google drive ryhmieni työskentelyssä

Kirjoitusalusta. fi ja google drive
Olen käyttänyt kirjoitusalustaa suurien musiikki 1-kurssien kanssa ryhmätöiden tekemiseen. Alusta on toiminut hyvin pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta, mitkä saattavat johtua nettiyhteyden toimivuudesta(?). Loin tietyn määrän uusia kirjoitusalusta-sivuja palvelun aloitussivulla. Jaoin oppilaat ryhmiin ja liitin jokaisen ryhmän jälkeen linkkinä kirjoitusalusta.fi-sivun. Lähetin koko ryhmälle Wilma viestissä linkit. Tehtävän laitoin jokaiselle sivulle kirjoitusalustan ohjeiden jälkeen. Ohjeeksi annoin, että jos mahdollista, ryhmät voivat sopia yhteisen ajan, jolloin tekevät tehtävää ja voivat silloin viestitellä alustan chatissa.
Doogle drive-harjoitukseksi otin pienemmän ryhmän kanssa ryhmäkokeen pitämisen. Olin pyytänyt opiskelijoita luomaan gmail-tunnukset. Jaoin opiskelijat ryhmiin. Tein itse google tunnukset koulutyöskentelyä varten (paulakope). Loin uudet google drive-asiakirjat, ja jaoin jokaiselle ryhmälle oman driven, johon he saivat muokkausoikeudet. Liitin asiakirjoihin tehtävät. Opiskelijoilla oli lupa aloittaa tehtävien tekeminen ennen seuraavan päivän koeaikaa. Ohjeisiin olisi kuitenkin pitänyt lisätä mm. se, että kokeen aikana kaikkien opiskelijoiden olisi pitänyt olla paikalla jolloin kommenttini ja ohjeeni kokeen aikana oli tavoittanut heidät. Yhteistoiminnallisuuden kannalta harjoitus epäonnistui, sillä opiskelijat valitsivat jokainen oman kysymyksensä, johon vastasivat. Suulliset ohjeet eivät olleet jääneet mieleen. Seuraavalla kerralla onnistuu toivottavasti tarkoituksenmukaisemmin. Opiskelijat osasivat hyvin avata jakamani google drivet.
Tällä hetkellä minulla on käytössä toisen ryhmän kanssa google drivessä jokaiselle oppilaalle oma oppimispäiväkirja. Ryhmäläiset loivat gmail-tunnukset. Opiskelijoiden tehtävänä on nyt itse luoda asiakirja ja jakaa se minulle kommentointi mahdollisuudella. Olen ohjeistanut yksityiskohtaisesti ja näyttänyt projektikameran avulla monia kertoja, miten heidän tulisi toimia. Hämmästyksekseni yksikään näistä kuuden ryhmän oppilaista ei ollut käyttänyt kirjoitusalusta.fi tai google driven tyyppistä pohjaa aiemmin.

Suomessa pedagoginen osaaminen on huipputasoa, samoin tekninen. Mistä sitten johtuu, että  tutkimustiedon mukaan Suomessa ollaan takapenkin peränpitäjiä näiden kahden asian yhdistämisessä, sen sijaan, että loistettaisiin osaamisella tietotekniikan ja opetuksen sulauttamisella?

Anne Rongas tuo asian esiin blogikirjoituksessaan, jossa lainaus EU:n tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön vertailututkimuksen yhteenvedosta:

              "Oppilaiden mielestä mahdollisuus hyödyntää tietotekniikkaa oppitunneilla on Suomen peruskoulussa alhaisin, lukioissa neljänneksi alhaisin ja ammatillisissa oppilaitoksissakin alle keskitason. " Ja  "Suomalaiset peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien luottamus on keskitasoa parempaa. Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. "

Mikä jumittaa ?  Onko kyse asenteista vai järjestelmäviasta? Molemmat kaipaisivat vähintäänkin pientä pintalaittoa. Voi todellakin olla niin, että muutamalla säädöllä saataisiin kurssi korjattua kohdilleen  ja päin motivoivia ja mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä. Yleisesti käytetty argumentti aiheesta keskusteltaessa on, että eihän tvt mikään itsetarkoitus ole. Sitä olen käyttänyt itsekin, myönnän. Kyse on kuitenkin perustaidoista, joita käytetään arkielämässä joka käänteessä. Periaatteessa ajotaito ja ajokortti ovat jo perus kaduntallaanjankin taskussa olleet jo jonkin aikaa. Miksi niiden käyttöä ja entistä taitavampaa ajoa ei harjaannuttettaisi siellä, missä muutoinkin ollaan oppimassa? Kouluissa ja oppilaitoksissa? Sillä niin kuin Rongas toteaa ”.. näytähän kansalaisen elämä, työelämä, viestintäelämä, jossa nyt ja tulevaisuudessa tieto- ja viestintätekniikka on toisarvoista. 

Linkki artikkeliin:  http://opeblogi.blogspot.fi/

Mä putoan...

Putosin kärryiltä , kun yritin seurata suositteltuja SOMEblogeja ! Upposin termien suohon - äkkiä tuli liian monta uutta juttua ja oli liian monta liikkuvaa osaa. KÄÄK! siihen jäi. En ymmärtänyt ja kaikki tuntui yhtäkkiä NIIIIIIN vaikealta, vaikka se ei sitä olekaan.

Palasin ei-opettajille-vaan-kuluttajille suunnatuille blogisivuille, joissa pohditaan some kaiken muun ohessa. Seurasin jonniinsortin some-blogeja kuitenkin.

Keväällä 2013 ilmestyy Nörtin esiintymisopas esiintymisopas.fi  Katleena Kortesuon ja Janne Jääskeläisen kokoamana. Esiintymis-/ilmaisutaidon ihmisenä ilahduin suunnattomasti tämän kirjan ilmestymisestä. Samalla kertaa se yhdisti tämän some-ahdistukseni ja ymmärtämättömyyteni termeistä. Olen hukassa kaikkineen - Campus2.0 lähtien.
 
Jari Parantainen sivusi blogissaan www.pollitasta.fi F-securen Mikko Hyppösen luentoa tavallisille kuulijoille, ei alan asiantuntijoille. Parantainen kirjoitti ".. voin vain kuvitella millaista siansaksaa nettitekniikasta voi kehittää, käsittämättömiä kolmikirjaimisia lyhenteitä ja teknisiä termejä..".

Tällä en nyt tarkoita, että tällä kurssilla olisi puhuttu "siansaksaa" - päinvastoin. Syy ymmärtämättömyyteen oli täysin kuulijassa - hakeuduin liian vaikealle kurssille, minulla ei ollut edes alkeita hanskassa. Lukutaidoton tekemässä lukudiplomia - arvaukseksi menee, veikkaamislinjalle.

Kaivoin (matka-)laukustani (pääsiäislomakin sattui kurssin aikaan)  tulosteen, josta tietenkin puuttui lähde. Mutta joltakin suositelluista sivuista sen nappasin. Siinä puhuttiin luovuudesta ja oppimisesta.Tuttuja asioita, joille saattoi nyökytellä ja olla samaa mieltä.

Viimeisen kappaleen toteamus sai pysähtymään :
" Ryhmissä tekeminen, toisilta oppiminen tai toisten ideoiden jalostaminen eivät ole työryhmän mukaan tämän päivän vahvuuksia Suomessa. Niitä tulisikin vahvistaa kaikissa koulutuksen vaiheissa nykyistä systemaattisemmin.".

Minulla on tähän ratkaisu :

Draama opetussuunnitelmaan ! Some siihen rinnalle ! Pakolliseksi kaikille 1.luokasta lähtien.

Ja vanhemmille kans.

Sulautuva opetus ja käänteinen luokkahuone

Sulautuvan opetuksen avulla parempiin oppimistuloksiin

Perjantaina 22.3.2013 pääsin mukaan itslearning:n järjestämään seminaariin opetuksen sulauttamisesta ja erityisesti käänteisen luokkahuoneen vaikutuksesta oppimistuloksiin.

http://www.itslearning.fi/

Päivän pääluennoitsijana oli Elisabeth Engum, Bjrgvinin yläkoulusta Norjasta. Hän kertoi työstään otsikolla Koulutehtävät kotona ja kotitehtävät koulussa.

Laajemman esittelyn voit katsoa täältä: http://www.itslearning.net/case-story-flipped-classroom

Tässä muutama muistiinpano Seminaarista.

Engumin toteuttaman käänteinen opetus:

- Oppilaat katsovat lyhyen videon opiskeltavasta asiasta kotona (videon kesto 5-7 min)

- Koulussa päästään heti töihin, eli aloitetaan tehtävien tekeminen, harjoitellaan opittua asiaa.

Toimintatavassa on mielestäni paljon hyvää!

Oma opettaja tekee Youtubeen lyhyen videon, jossa selittää omalla äänellään, esimerkin avulla uuden opiskeltavan asian. Oppilas katsoon videon kotona tms. oman aikataulunsa mukaan ennen oppituntia. Videon voi katsoa useampaan kertaan läpi ja vaikka kaverin tai vanhemman kanssa. Videoon liitetään usein kysely, jossa oppilas kertoo, jos jotain jäi epäselväksi. Ennen oppituntia opettaja näkee nopeasti yhteenvedosta, keiden oppilaiden kanssa asiaa pitää vielä tarkemmin käydä läpi luokassa.

Luokkahuoneessa päästää suoraan käsiksi tehtäviin. Oppilaat saavat kysellä tarvittaessa apua opettajalta tai toisilta oppilailta. Opettaja voi huomaamattomasti käydä juttelemassa niiden oppilaiden kanssa, jotka ovat ilmaisseet epävarmuutensa kyselyssä. Vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä on suoraa ja mutkatonta. Videoiden avulla myös poissaolevat oppilaat pysyvät samassa tahdissa. Oppilailla on mahdollisuus katsoa videot uudelleen myöhemmin ja esim. kiriä kiinni luokkaansa, jos esim. terveydentila on estänyt opiskelun.

Opettajalla on mahdollisuus yksilöllistää tehtäviä ja tehtävämäärää kunkin oppilaan tarpeiden ja osaamisen mukaan. Joustavuus ja yksilöllinen tukeminen auttaa erityisoppilaita.

Tämä malli kiinnostaa minua erityisoppilaiden kannalta. Erityisopetuksessa ennakointi on erittäin tärkeää, mutta sen toteuttaminen käytännössä on usein hataraksi. Tässä on sellainen toimintamalli, jota voisi hyödyntää enemmänkin. Parin viikon kuluttua lähden Bergeniin kuulemaan lisää :)!

http://www.itslearning.no/brukerkonferanse