Kielisalkusta kieliblogiin

Kymmenkunta vuotta sitten esiteltiin uutena kielenopetuksen välineenä Eurooppalainen kielisalkku. Oppilas keräsi kansioon omia tuotoksiaan, joita hän teki vieraalla kielellä lukuvuoden aikana: julisteita, kirjoituksia, kokeita ja piirroksia. Salkun tehtävänä oli edistää oppilaan omaa motivaatiota, itsearviointia ja toveriarviointia. Salkku antoi opettajalle tietoa oppilaan edistymisestä lukuvuoden aikana. Siihen aikaan tietotekniikan käyttö opetuksessa oli vielä aika lapsenkengissä eikä somesta osattu edes uneksiakaan, joten kielisalkkutyöt tehtiin lyijykynällä tai tussilla paperille. Nyt on tullut aika tuunata kielisalkkuideaa nykyaikaan sopivaksi ja mikäpä sovellus sopisikaan tarkoitukseen paremmin kuin blogisivusto.

Blogeja voidaan käyttää kielenoppimisen välineenä eri tavalla eri luokka-asteilla. Nuorimmat oppilaat voivat aloittaa blogien työstämisen ottamalla digikuvia ja liittämällä kuviin joko sanoja tai pieniä tekstinpätkiä. Samoin runot, kirjeet, sarjakuvat yms. ovat kielitaidon kehittämisen kannalta hyvää materiaalia. Kun kielitaito karttuu, voivat tarinat saada enemmän sisältöä ja lauserakenteet muuttua monimutkaisemmiksi. Pienet oppilaat voivat aloittaa omaan elämään ja kotipiiriin liittyvistä aiheista, kuten omat lemmikit tai harrastukset.  Yläkoulun ja lukion oppilaat voivat käsitellä jo hyvinkin abstrakteja aiheita. Ennen työskentelyn aloittamista on keskustella tavoitteesta, mihin pyritään ja mitä tuotokselta vaaditaan.  Blogeihin voi liittää myös linkkejä oppilaan muihin, opiskeltavalla kielellä toteutettuihin tuotoksiin, kuten itse äänitettyihin lauluihin tai muihin esityksiin tai  youtube –videoihin.  Aluksi blogien lukijat voivat olla vain oman luokan oppilaita, jotka kommentoivat toistensa kirjoituksia. Kun oppilaat tutkivat toistensa blogeja, tapahtuu vertaisoppimista ja he harjoittelevat vertaiskommentointia. Opettajan pitää ohjeistaa oppilaat hyvin ennen kommentointivaihetta, ettei ketään kommentoida asiattomasti tai etteivät oppilaat kirjoita pelkästään ”ihan kiva”.  Jos opettaja käyttää blogeja arvioinnin välineenä, esimerkiksi korvaamaan koetta, tulee arvioinnin perusteet selittää oppilaille ja vanhemmille.

Blogikirjoituksia voidaan käyttää myös oppiaineiden ja maiden rajat ylittävänä työmuotona. Tällöin työskentely kuuluu esimerkiksi Comenius- tai eTwinning –projektiin. Kaikilla projektiin osallistuvilla opettajilla pitää olla ylläpitäjän tunnukset työskentelyä varten. Blogi-sivustolla suomalaiset lapset kertovat omaan kulttuuriinsa kuuluvista asioista kuvin ja sanoin, samoin tekevät muiden projektiin kuuluvien koulujen oppilaat eri maissa. Oppilaat lukevat toistensa tuotoksia, esittävät tarkentavia kysymyksiä ja vertailevat esimerkiksi lämpötiloja, sääoloja, lähiympäristön kasveja ja eläimiä. Projektin aikana voidaan integroida eri oppiaineita, esimerkiksi englanti ja ympäristötieto. Eri maiden oppilaat saavat blogien myötä mahdollisuuden tuottaa yhdessä yhteisöllisen sivuston, esimerkiksi terveellisistä elintavoista. Tällainen toisten lasten ajatusmaailmaan ja elinympäristöihin tutustuminen on parasta kansainvälisyyskasvatusta.

Miksi kielen opettajan kannattaisi sisällyttää blogit opetusohjelmaan? Opettajan kannalta katsoen blogit antavat hyvän mahdollisuuden seurata lapsen kielitaidon edistymistä. Kun oppilas tekee kaksi – kolme blogia lukukaudessa, antaa se opettajalle hyvän perspektiivin kehityksen tarkasteluun. Esimerkiksi kolmasluokkalainen esittelee lemmikkinsä tai perheensä muutamalla englannin kielen sanalla syyslukukaudella, mutta jo kevätlukukauden lopussa hän osaa kirjoittaa aiheesta pienen tarinan. Isompien oppilaiden kohdalla oppijan autonomisuus korostuu, hän voi näyttää opettajalle, mitä hän osaa tehdä vieraan kielen avulla. Vertaiskommentoinnin  avulla oppilas saa parannusehdotuksia. Kun ehdotukset tulevat samanikäisiltä nuorilta, ne ehkä otetaan paremmin vastaan kuin opettajan ehdottamina. Yhteisöllisessä sisällön tuottamisessa oppilaiden vastuunotto omasta oppimisesta kasvaa sekä ryhmätyötaidot ja sosiaalisuus lisääntyvät.  Blogien avulla opettaja huomaa myös, mitkä asiat on opittu hyvin ja mitkä asiat kaipaavat vielä lisätyöstämistä.