Korvaava tehtävä

Anna-Maija Virtanen                                                                          REFERAATTI

 

 

ESIMERKKEJÄ SOSIAALISEN MEDIAN OPETUSKÄYTÖSTÄ DEVELOPE-HANKKEEN AIKANA

DevelOPE –hankkeen aikana kokeiltiin uusia sosiaalisen median opetusta tapoja sekä kehitettiin opetusta useissa Oulun yliopiston tiedekunnissa ja laitoksissa.

DevelOPE  -hankkeessa kehitettiin yhteisölliseen oppimiseen perustuvaa opetusta ja sosiaalisen median opetuskäyttöä painopistealueena uuden sosiaalisen teknologian hyödyntäminen opetuksessa. Mukana oli yht. 14 opettajaa ja heidän kanssa kehitettiin yht. 12 erilaista opetuskokonaisuutta.

Hankkeeseen osallistuva opettaja sai opettajaverkoston apua sekä oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntemuksen oman opetuksensa kehittämisen tueksi. Opettajat työskentelivät workshopeissa ja viidessä eri aihealueen seminaareissa.
 
Hanke koostui kolmesta osa-alueesta:
1) pedagoginen ja tekninen tuki
2) sosiaalisen median opetuskäyttö
3) opettajayhteisöt opetuksen kehittämisen tukena
 
Oulun yliopiston alainen oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö  edistää opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista ja tarjoaa monipuolista tuoretta oppimistutkista. Sen teoria perustuu kolmeen sisältöön: itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen sekä asiantuntijasi oppiminen.  Opintojen toteutuksissa tuetaan yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua verkkopohjaisissa oppimisympyröissä.

Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa – case

Koulutusteknologian opinnot edistävät opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista tulevaisuuden asiantuntijoita.  Oppimisteoreettinen tausta perustuu itsesäätöiseen, yhteisölliseen ja asiantuntijaksi oppiiseen. Teoria ja käytäntö sovitetaan yhteen autenttisissa olosuhteissa.
 
Opintojaksoa Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen on kehitetty pitkään mm. yhteistyössä Campus Futuruksen kanssa.  Opintojaksossa käytettiin luentoja ja komea yhteisöllistä oppimistapausta, jotka tapahtuivat osittain verkossa ja osittain kasvokkain.  Kurssilla käytetään sosiaalisen median työkaluja : Wikispaces-wikin työtilaa, Mindmeister-miellekarttatyökalua sekä Dabbleboardi-piirto-ohjelma ja Jaikumikroblogia.
 
Oppimiscaset työstettiin Jigsaw-palapelimallin mukaisesti  joka muistuttaa hyvin paljon yhteistoiminnallista mallia. Ensin ollaan kotiryhmässä ja opiskellaan siellä. Sen jälkeen syvennetään tietämistä experttiryhmässä, jonka jälkeen palataan kotiryhmiin ja kerätään tieto kokoon.  
 
Jigsaw-mallin mukaisessa työskentelyssä korostuu ryhmän yhteinen vastuu oppimisesta. Jokaisella oppilaalla on tärkeä rooli työskentelyn lopputuloksen saavuttamisesta. Yksin lopputulosta ei voi saavuttaa.  Meidän työyhteisössä tällainen työskentely on vierasta. Yhteistyöhön ei kannusteta vaan jokainen hoitaa oman sektorinsa. Minusta tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja motivoivalta työskentelytavalta.
 
Toinen yhteisöllinen oppimiscase toteutettiin samalla periaatteella. Aluksi mietittiin ryhmälle sopiva työskentelytapa. Eksperttiryhmät perustivat wikiin omat keskustelualueet ja casen seuraavat vaiheet toteutettiin pääosin verkossa. Viimeisen vaiheen kaksi ryhmää suorittivat face to face ja yksi verkossa.
 
Kolmannessa oppimiscasessa opiskeltiin kasvokkain ja pedagogisena mallina oli ongelmalähtöinen oppiminen ja siihen sisältyä seitsemän eri vaihetta: tutustuminen aiheeseen, ongelman määrittely, aivoriihi, selitysmallin rakentaminen, oppimistavoitteen määrittäminen, itsenäinen työskentely ja opitun tiedon arviointi.
 
Kurssin lopussa vastuu työskentelystä siirtyi opiskelijoille. Kaksi ryhmää käytti Mindmeisteria ja yksi ryhmä wikiä tuotoksensa esittämiseen.
Opintojaksoa arvioitaessa sosiaalisen median ratkaisut osoittautuvat erinomaisiksi oppimis- ja tiedonrakentelufoorumeiksi. Niiden avulla voidaan työskennellä, raportoida, hakea tietoa pitää yhteyttä yms. Huomioitavaa on myös se, että vastuu opiskelujen etenemisestä ja opiskelumenetelmistä  näissä casessa oli hyvin paljon opiskelijoilla.
 
Oppimisjaksojen toteuttamisessa lähtökohteena olevat yhteisöllinen, itsesäätöinen ja asiantuntijaksi oppiminen toteutuivat hyvin.

Itse innostuin kovasti tällaisesta opiskelukokonaisuudesta. Olen sitä mieltä, että yhä enemmän pitäisi toteuttaa tässä esillä olevia toimintamalleja myös omassa työympäristössä. Miten, milloin ja minkä ryhmän oppilaiden kanssa.?!?

 

 

 

 

 

Reflektio blogiartikkelista liittyen opettajien tvt-taitoihin

 

Lehmätkin lentäis –blogissa pohditaan opettajien tvt-taitoja ja opetuskulttuuria itseäni puhuttelevalla tavalla: http://harto.wordpress.com/2013/02/07/opettajien-tvt-taidot-ja-opetuskulttuuri-selva-ongelma-ja-selva-ratkaisu/.

Blogin kirjoittaja tuo esiin ajatuksen, että kouluihin ja opetukseen ei pidä tuoda teknologiaa teknologian vuoksi vaan ainoastaan silloin, kun sille on pedagogisesti perusteltu käyttötapa. Eräässä yhteydessä esiin noussut opettajien opetustaitojen puute teknologian hyödyntämisessä tulee blogin kirjoittajan mukaan esiin silloin, kun iPadia, älypuhelinta tai mitä tahansa teknologiaa käytetään vailla arviointia sen suhteen, miten sitä tulee käyttää, jotta käyttö tukisi oppimista. Välillä tuntuu, että kouluilla todella on kiire saada eri teknologioita käyttöön luokissa, jotta vastataan paremmin ympäristön odotuksiin. Aina pitäisi kuitenkin mennä oppiminen edellä, ei pelkkä teknologia. Aivan erityisen tärkeänä pidän kirjoittajan ajatusta siitä, että kouluihin ei tarvita ensisijassa lisää teknologiaa, vaan tukea ja koulutusta opettajille, vaikka myös laitteiden on oltava kunnossa.

Kommentoiva referaatti artikkeliin Gradun ohjaus wikin avulla. (Korvaava tehtävä)

 

Artikkelissaan Gradun ohjaus wikin avulla Eeva Liikanen (2012, 85-88) tarkastelee kliinisen laboratoriotieteen opiskelijoiden gradun tekoprosessia, jossa opiskelijoita on ohjattu graduwikin avulla. Itselleni wiki oli ennen tätä kurssia aivan tuntematon käsite. Wiki tarkoittaa yksinkertaisesti verkkosivustoa, jonka sisältöä käyttäjät voivat muokata. Wiki on selkeästi yhteisöllinen kirjoittamisen työkalu. Wiki on vuorovaikutteinen ja muutosten tekeminen sinne on periaatteessa yksinkertaista. Käyttäjien tekemät muutokset tekstiin ovat välittömästi kaikkien käytössä ja näkyvillä.

Graduwiki rakennettiin Liikasen (2012, 86) mukaan graduprosessin vaiheita noudattaen ja vuorovaikutteisuus ja yhteisöllinen oppiminen mahdollistuivat siten, että opiskelijoiden tuotokset olivat kaikkien opiskelijoiden nähtävillä opiskelijoiden omissa kansioissa. Toisten teksteihin perehtyminen ja niiden kommentointi oli mahdollista kaikille. Koska perinteisesti graduja on ohjattu joko kasvokkain kahden kesken tai graduseminaareissa ja gradun kirjoittaminen on ollut itsenäistä ja ajoittain yksinäistäkin puurtamista, wikissä tapahtuva ohjaus eroaa selvästi perinteisestä ohjaustavasta mielestäni erityisesti siksi, että wikit mahdollistavat yhteisöllisen kirjoittamisen. Toisaalta yhteisölliseen kirjoittamiseen liittyi myös joidenkin opiskelijoiden kokemana haasteena se, että omia kirjoituksia oli toinen opiskelija muokannut vahingossa. Wikissä on kuitenkin periaatteessa mahdollisuus palauttaa tarvittaessa aiemman teksiversiot, jolloin lopullista vahinkoa tuskin väärän henkilön tekemästä muokkauksesta syntyy.

Voi ollakin, että wikit soveltuvat parhaiten sellaisten tekstisisältöjen tuottamiseen, joita on tarkoituskin koota monen käyttäjän toimesta. Gradu on kuitenkin periaatteessa tarkoitus kirjoittaa itsenäisesti tai joissakin tapauksissa esimerkiksi pareittain. Gradun on ollut tarkoitus perinteisesti osoittaa, että opiskelija suoriutuu laajasta tutkimusprosessista itsenäisesti. Graduwikin käyttö suuntaa mielestäni graduprosessia jonkin verran enemmän kohti oppimisprosessia ja oppimistapahtumaa. Gradun luonne oppimisen välineenä tehostuu ja korostuu pelkän opinnäytteen sijasta. Koska gradu on monellekin yliopisto-opiskelijalle kompastuskivi, pidän todella tärkeänä ja huomion arvoisena myös sitä Liikasen (2012, 87) esiin tuomaa seikkaa, että työstäessään graduaan graduwikin ohjeiden mukaan, opiskelija saa gradunsa valmiiksi ikään kuin huomaamattaan. Kaikki keinot, joilla graduprosessia voidaan tehostaa, ovat varmasti tervetulleita.

The magic touch ja taitoperusteinen oppiminen

Bloggeri ei pidä minusta. Minäkään en pidä enää bloggerista.

En yleensä seuraa blogeja. Ajattelen, että minun aikani ei riitä istumaan koneen ääressä ja olemaan tässä asiassa aktiivinen. Valitsen ja priorisoin toisin. Joskus tosin luen ystäväni kirjoittamaa Elämänmakuista-blogia, mutta siinä kaikki. En kirjoita blogeja. Minun taitoni eivät riitä luovan, kiinnostavan tekstin tuottamiseen. Eikä minulla ole mielessä aiheitakaan. Enkä ole ainakaan vielä tarpeeksi motivoinut haastamaan itseäni blogien suhteen.

Näistä syistä, helppoa kuvitella, tehtävä blogien seuraamisesta oli minulle haasteellinen. Mutta minä yritin. Venyin ja järjestin aikaa. En ehkä tarpeeksi, mutta järjestin aikaa. Ja etsin ja luin. Tai oikeastaan olin lukevinani. En löytänyt mitään kiinnostavaa seurattavaksi. Yritin etsiytyä myös muihin sisältöihin, pois Some-blogeista. Ei auttanut.

Lopulta olen kadottanut keinot avata blogia, päästä lukemaan tai kommentoimaan omia tai muiden blogeja. Pyytäessäni ystävällisesti Bloggeria näyttämään blogin, se muuttaa maailmani vaaleansiniseksi ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia avata, sulkea tai kommentoida mitään. Saati että näyttäisi tekstiä, minkäänlaista. Tämän tekstin pystyn todennäköisesti blogiin liittämään, mutta se ei taida riittää. Tarvitaan the magic touch. Minulla ei sitä ole. Olen tällä viikolla yrittänyt joka ilta tehdä tätä tehtävää kotikoneellani, onnistumatta siinä. Ja työkoneeni toimii kotona vain halutessaan. Nyt se ei ole toiminut.

Aiempaa suoritustani varten etsin tietoja ja löysin Johanna Janhosen tekstejä sosiaalisen median työvälineistä ja jäin lukemaan niitä. Joukossa oli myös blogi-kirjoituksia. Olisin halunnut avata Janhosen blogeja, mutta en voi. Sen sijaan käsittelen tässä ensimmäistä kiinnostavaa tekstiä, jonka löysin tehtävänannon blogilistan kautta. Blogi on Miikka Salavuon ja aihe käsittelee taitoperustaisen opetuksen suunnittelua. Hän lopettaa kirjoituksensa osuvasti suhteessa minun taisteluuni Bloggerin kanssa. Hän sanoo, että haasteena opetuksen muutoksessa on se, että teknologia ei toimi aina niin kuin pitäisi.

Mutta jospa yrittäisin päästä nyt tämän yli.

Salavuo kirjoittaa oppimisen ja oppimisympäristön muutoksesta. Hän ajattelee oppimisen olevan mielekkäintä ja tehokkainta silloin, kun oppilas on itse aktiivinen ja hankkii ja kehittää tietoja ja taitoja yhteisöllisesti. Kun oppilas itse hakeutuu tiedon äärelle, hänen motivaationsa tutustua, ottaa selvää ja harjoitella on parempi. Tämän motivaation voi jakaa ryhmässä, toteuttaa oppimista yhteisöllisesti. Erilaiset näkökulmat tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan. Oppilaat eivät ole kuitenkaan Salavuon mukaan aina valmiita oppimaan uudella tavalla. Haasteita on siis niin opettajuuden kuin oppimisenkin muutoksessa. Oppilaalle voi olla haastavaa muuttaa toiminnan tavoitteita kokeista taitoihin ja lopputuloksesta työskentelyprosessiin.

Tässä mieleen tulee koe, jossa itse koetilanne toteutetaan pareittain. Tuolloin todennäköisesti jommallakummalla oppilaista on vähintään aavistus vastauksesta ja toinen oppilaista opettaa koetilanteessa toista. Oppilaiden mahdollisten kysymysten edessä opettaja antaa vastaukset tai jopa osan luetusta teoriasta mukaan kokeeseen. Koetilanteesta tulee kätevästi oppimistilanne.

Tulevaisuus näyttäytyy todellakin erilaisena, kun Salavuo toteaa, että nyt koulua käyvät oppilaat tulevat toimimaan työelämässä vielä 2060-luvulla. Samoin kun menneet 50 vuotta ovat tuoneet, myös tulevat 50 tuovat mukanaan suuria muutoksia. Tämän päivän koulun ulisikin ohjata avoimuuteen suhteessa uuden oppimiseen ja uuden luomiseen. Tähän kuuluvat erilaiset informaatio-, tiedonhallinta- ja vuorovaikutustaidot, samoin kuin kriittinen ajattelukyky, luova ilmaisu ja sosiaaliset taidot. Monipuolisuus ja laaja-alaisuus tulevat todennäköisesti olemaan merkittäviä niin opiskelussa kuin työelämässä. Merkitykselliseksi tulevat esimerkiksi osallisuus, aktiivisen läsnäolon varmistaminen ja taitolähtöisyys. Taitolähtöisyydellä Salavuo tarkoittaa aiemmin opitun ja luovien taitojen kehittämisen ottamista lähtökohdiksi opetusta suunniteltaessa. Tässä on hyvä mahdollisuus ilmiöpohjaisissa toteutuksissa. Aktiivisen läsnäolon varmistaminen jäi minulle, erityisesti nyt verkko-opintoja suorittaessani, epäselväksi, mitä Salavuo sillä tarkoittaa.

http://miikkasalavuo.fi/2013/01/03/taitoperustaisen-opetuksen-suunnittelu/

Terhi Sainio

Korvaava tehtävä

 Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa voi opiskella koulutusteknoligiaa sivuaine- ja maisteri opintoina. Opintoja on kehitetty yhteisöllisempään, avoimempaan ja jaettua asiantuntijuutta hyödyntävään suuntaan sekä pedagogisten ratkaisujen että käytettyjen tekniikoiden osalta. Kehittämistyön tavoitteena on, että opinnot vastaisivat mahdollisimman hyvin työelämän osaamisvaatimuksia. Tämä tulisi huomioida kaikessa opetuksessa jo peruskoulusta alkaen.

Opetuksen keskeiset sisällöt ovat itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen oppiminen ja asiantuntijaksi oppiminen. Yhteisöllisen oppimisen tavoitteena on, että se käynnistää tehokkaita oppimisen mekanismeja. Tällaisia ovat esimerkiksi kysyminen, selittäminen, argumentointi ja palautteen anto. Nämä ovat tärkeitä taitoja myös tulevaa työelämää varten. Opintojen toteutuksessa hyödynnetään erilaisia verkkopohjaisia oppimisympäristöjä.

Opinnoissa käytettiin esimerkiksi ryhmäkeskustelupaikkana Wikispaces-wikiin rakennettua työtilaa. Tämän lisäksi opiskelijat saivat itse valita työkalut, jolloin he saivat toimia  pedagogisina asiantuntijoina ja osallistua kurssin suunnitteluun. Tämän lisäksi kurssilla käytettiin Mindmeister-miellekarttatyökalua.

Jigsaw-työskentely eli palapelimalli toimi sekä kasvokkain että virtuaalisessa opiskelussa. Tämä malli on mielestäni jurri samanlainen kuin yhteisöllisessä oppimisessa. Tämä opettaa yhteisen vastuun ottamista opintojen sujumisessa ja sitouttaa hyvän lopputuloksen saamiseen. Lopputulos on mielestäni paljon kattavampi kuin jos jokainen olisi yksin tehnyt saman tehtävän.

Tämän lisäksi käytettiin ongelmalähtöistä oppimista (PBL), jossa työskentely tapahtui kasvokkain. Siinä annetaan opiskelijoille roolit, joiden kautta tehtävä suoritetaan. Ongelmalähtöistä työskentelyä on mielestäni tärkeä opetella, koska arkipäivän työ on juuri sitä.

Päätösseminaari toteutettiin lähitapaamisena, jolloin kaikki osapuolet kokoontuivat saman pöydän ääreen. Tällä tavoin opiskelijat kehittyivät pedagogisina asiantuntijoina ja opettajat ja suunnittelijat saivat suoraa palautetta kehitystyöhönsä.

Opintojakson arvioinnissa todettiin, että esimerkiksi wikit, blogit ja mikroblogit ovat erinomaisia oppimis- ja tiedonhakufoorumeita ja mahdollistavat erilaisten sovelluksien integroimisen oppimisprosessiin.  Sosiaalinen media mahdollistaa opiskelijatiimien työskentelyn tiedolliseen tukemiseen, raportointiin, tiedonhakuun ja yhteydenpitoon.

Myöhemmissä opintojaksoissa on otettu mukaan muitakin oppimistyökaluja kuten Diigoa.  Puro-net-wikiä on käytetty, koska siinä on mahdollista työstää yhteistä tekstisisältöä.

Tulevaisuudessa tällä kurssilla tullaan hyödyntämään sosiaalisen median työkaluja ja ainakin wikiympäristö ja siellä sovellettavat yhteistyömallit ovat tulleet jäädäkseen.

Tuula

Opeblogi

Huomasin nyt vasta tämän mielenkiintoisen Anne Ronkaan kirjoittaman blogin. Olen usein miettinyt, mitä nuo QR-koodit ovat. Opeblogissa on selkeästi kerrottu ja opastettu, miten näitä koodeja tehdään. Olen niin vähän perehtynyt näihin uusiin teknisiin mahdollisuuksiin, että ilman tätä Somea-tämäkin blogi olisi jäänyt lukematta.

 

Jos haluat luoda itse QR-koodeja, voit käyttää verkkopalveluita, kuten QRHacker. Myös Googlen linkinlyhentäjällä, goo.gl-palvelulla, saat helposti luotua QR-koodin: koodi löytyy linkin lisätiedoista Jos sinulla on Googlen käyttäjätunnus, pääset seuraamaan QR-koodin käyttöä. Alla ohjekuva, kuinka löydät QR-koodin goo.gl-palvelulla. Lisää ensin linkki ja klikkaa Shorten URL. Katso sitten lisätietojen sivu ja tallenna sieltä QR-koodi (nimeä kuvatiedosto tallennusvaiheessa niin, että tiedät itse, mihin koodi osoittaa).

 

QR-koodeja näkee joka puolella. Omalla paikkakunnalla minun entinen oppilaani on perustanut yrityksen, joka tekee näitä koodeja eri tarkoituksiin. Aika helppo ja näppärä elinkeino.

Toinen mielenkiinnon kohde tässä blogissa on Power Pointin käyttö iPadille. Tässä blogissa oli hyvät toimintaohjeet.  

Ota käyttöön SkyDrive ja lataa se iPadille. Siirrä PowerPoint-tiedostot (Wordit ja Excelit) SkyDriveen (en kokeillut animointija, kun sellaisia en ole harrastanut ja tämä on vain pikatestaus, epäilen, että eivät toimi). Open Officen odp-dokumentit avautuvat verkkoliittymässä ja niitä voi muokata, mutta iPadillä aikanaan kokeilemani tiedosto ei auennut. Yhtä aikaa voi valita useita tiedostoja ladattavaksi. Kansioi tiedostot, jotta ne pysyvät järjestyksessä.

Alla ensin kansionäkymä SkyDriven verkkoliittymässä ja alla sama kansio iPadilla Avaa haluamasi esitys SkyDrivessa. SkyDrive soveltuu esittämiseen, mutta jos haluat mahdollisuuden muokata dioja, avaa se toisessa sovelluksessa. Muokkaamaan pääsee mm. Keynotella (9,99 €) tai Office² HD (maksullisella versiolla, 7,99 €, ilmaisversio näytti vaativan mutkikkaita toimenpiteitä). Varmaan löytyy myös maksuttomia sovelluksia tähän tarkoitukseen.

Millä ajalla näitä kokeilee?!? Minä kaipaisin kyllä ihan kontaktiopetusta eri Some-muotojen käyttöön. – ja kollegoita, joiden kanssa kokeilisi näitä uusia juttuja. Meidän koulussa ei oikein kukaan ole kiinnostunut eikä keneltäkään voi kysyä neuvoa!!

Bloggerin kommenttien seuraaminen helpommaksi

Uusien kommenttien löytäminen lukeminen tästä blogista on vaikeata, ilmeisesti blogger ei tarjoa sopivaa vimpainta uusimpiin kommentteihin.

Pikainen apu kommenttien seuraamiseen löytyy RSS-syötteestä osoitteessa http://opesome2013.blogspot.com/feeds/comments/default, sieltä löytyy kaikki tuoreimmat kommentit.

Mobiililaitteilla käteviä ominaisuuksia: QR ja AR

Mobiililaitteilla käteviä ominaisuuksia: QR ja AR

Opeblogi Anne Rongas 25.2.2013

Anne Rongas esittelee Opeblogissaan QR-koodeja (kaksiulotteisia merkkejä) ja lisättyä todellisuutta eli AR:ää (Augmented Reality). Blogitekstistä pääsee perusidean jäljille - kannattaa tutustua.

Osallistuin juuri koulutukseen, jonka aiheena oli lisätty todellisuus. Kurssilla pohdittiin ensin pitkään, mitä etuja AR:nyhdistämisestä opetukseen on - ja onhan niitä alkaen aina alkaen kognitiivisesta tuesta päätyen opiskelijoiden omaan tekemiseen. AR-selaimet ovat tosin vielä hieman mutkikkaita, sen sain itsekin todeta yrittäessäni rakentaa omaa AR-esitystäni. 

Olen tutustunut Aurasmaan ja Layariin, jotka ovat molemmat myös iPadin appseja. Tekninen toteutus tuotetaan kuitenkin nettiselaimen kautta avattavalla ohjelmalla, appsit ovat läheinnä AR:n katseluun käytettäviä.

Pettymystä aiheutti kuitenkin näiden ohjelmien mutkikkuus: todellisuutta ei lisätäkään ihan yksinkertaisesti. Tosin harjoitteluaikaa yhden iltapäivän kurssilla ei ollut paljon. Lisäksi minulle valkeni, että saadakseen AR-esityksen toimimaan on liityttävä sen tekijän seuraajaksi sovelluksessa. Ei siis riitä, että avaa appsin ja alkaa etsiä mahdollisia kohteita, joista voisi aueta jotakin mobiililaitteen ruudulle.

Keksin kyllä AR:lle käyttötapoja. Kirjailijoihin voisi tutustua vaikkapa patsaskävelyllä, AR on mahdollista tunnistaa myös sijainnin perusteella. Opiskelijat voisivat itse laatia kirjailijaesityksiä ja tutkia sitten toistensa tuotoksia. Koulukirjastoon voisi tuottaa mielikirjoja esittelevän hyllyn, jossa kirjan kannesta aukeava esitys esittelee paitsi itse kirjan niin m yös sen lukijan.

Mielestäni lisättyyn todellisuuteen kannattaa tutustua. Hämmästytä opettajakollegasi opehuoneessa: lataa mobiililaitteellesi Aurasma-apps ja kohdista etsin kahdenkympin seteliin. Jopa alkaa tapahtua!

Aurasman kotisivulle pääset tästä http://www.aurasma.com/#/explore

Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja

Yhteisöllisyys, avoimuus ja jaettu asiantuntijuus ovat avainsanoja tulevaisuuden asiantuntijuuden kehittämisessä ja työelämässä. Oulun yliopiston koulutusteknologian tutkimusyksikössä (LET) on vastattu haasteeseen kehittämällä opintoja keskittyen opiskelijoiden pedagogisen ja  teknologisen osaamisen edistämiseen  työelämän osaamisvaatimukset mielessä pitäen. Tiina Vertanen, Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara valottavat aihetta artikkelissaan ”Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa” kirjassa ”Sosiaalisen median opetuskäyttö- Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeesta”.Yhteisöllisyyttä ei teknologian koulutusyksikössä nähdä päämääränä yhteistyön vuoksi sinällään, vaan yhteisöllistä oppimista pidetään tehokkaiden oppimismekanismien käynnistäjänä. Tällaisina nähdään kysyminen, selittäminen, argumentointi ja palautteen anto. Opinnot perustuvat käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimustiedon yhteen sovittamisen ajatukseen.

Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen - opintojaksolla on perehdytty oppimisprosessin tukemiseen teknologiaa hyödyntävissä oppimisympäristöissä ja erilaisten pedagogisten mallien avulla. Opintojakson teemat ovat liittyneet oppimisprosessin suunnitteluun, ohjaukseen ja arviointiin. Teoreettista tietoa on sulautettu käytännön kokeiluihin ja kokemuksiin. Opintojakson työskentelyssä sovellettiin Jigsaw mallia, jonka nähdään tukevan oppimisen kannalta merkittävinä pidettäviä toimintoja kuten kysymistä, selkeyttämistä ja yhteenvetojen tekemistä. Keskeistä on ryhmän sitoutuminen tavoitteeseen ja yhteinen vastuu lopputuloksesta.Jigsaw - mallissa yksilö- ja yhteistyöjaksot limittyvät. Ryhmä muodostaa ikään kuin palapelin, jossa kukin ryhmän jäsen perehtyy yhteen, omaan ”palapelin palaansa”. Aiheeseen syventymistä jatketaan eksperttiryhmässä, jonka yhteisen työskentelyn tulokset esitellään koko ryhmälle kotiryhmässä. Yksilöllisen tiedonrakentelun ja kognitiivisten prosessien jakamisen kautta edetään yhteisölliseen työskentelyyn ja jaettuun kognitioon. Opiskelijat saavat mahdollisuuden toimia asiantuntijan roolissa suhteessa muihin ryhmän jäseniin asiasisältöjen omaksumisen ohella.

Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen - opintojaksosta toteutettiin kolme casea, joissa ensimmäisestä kolmanteen edetessä lisättiin opiskelijoiden itsensä vastuuta työskentelynsuunnittelusta. Arvioidessaan ja pohtiessaan opintojaksolta saatuja kokemuksia Vertanen, Pönkä, Impiö &Vallivaara toteavat, että avoimet ja yhteisölliset toimintaympäristöt, joita sosiaalisen median ratkaisut tarjoavat, ovat osoittautuneet erinomaisiksi oppimis- ja tiedon rakentamisfoorumeiksi. Työryhmä toteaa arviossaan sosiaalinen median tarjoavan lukuisia mahdollisuuksia opiskelijatiimien työskentelyn tiedolliseen tukemiseen, raportointiin, tiedonhakuun ja yhteydenpitoon.

Somea ja etäopetusta

Etäänä kauniina päivänä...

Jouduin jäämään ulkopuolella tavallisesta luokkahuone opetuksesta. Minne sitten päädyinkään...

Tämä kurssi on tuonut minulle uusia välineitä ja mahdollisuuden tutustua some-välineisiin ja etäopetukseen. Oman tulevaisuuden ja työn suunnittelussa nousevat etäopetus ja sosiaalinen media reippaasti esiin. Työskentely kotoa käsin on mahdollista pienin laitehankinnoin ja sovellusten käyttö on melko yksinkertaista. Oppia ja koulutusta on hyvin saatavilla ja minulla on motivaatiota.

Siirtymisessä etäopettajan rooliin on kuitenkin mutkia matkassa. Keille opetetaan ja miksi kunta lähtisi moiseen mukaan, kun koulurakennukset ovat olemassa. Säästetään koulujen laitteissa eikä virkoja etäopettajaksi ole tarjolla. Miten opetuksen taso turvataan ja kuka kontrolloi oppimistuloksia. Kenellä tällaista palvelua annetaan?

Opintoja tehdessäni olen kuitenkin saanut uutta uskoa tulevaisuuteen.

Olen lukenut hajanaisesti Anne Ronkaan (http://opeblogi.blogspot.fi/) ja Harto Pöngän (http://harto.wordpress.com/) blogeja. Niiltä olen päätynyt usein tarkastelemaan uusia sovelluksia ja sivustoja. Aina on jotain uutta. Avointa materiaalia on paljon. Tulevissa tehtävissä materiaalin hakeminen ja koostaminen oman oppilaan tarpeisiin tulee viemään ainakin alussa aikaa.

Materiaalit eivät ehkä kuitenkaan ole se päällimmäinen asia esim. Suomi toisena kielenä opetuksessa, jota luultavasti alan tehdä ensi syksynä. Enemmänkin näkisin oman työni vuorovaikutuksen tukijana, ohjaana. Vuorovaikutuksen virittäminen on välillä haasteellista luokassakin, mutta miten sen saisi toimimaan kotoa käsin. Hyviä vinkkejä olen saanut allamainittujen sivustojen toimijoilta.

Etäopetus.fi

http://info.edu.turku.fi/etaopetus/

eSKO – etäopetusta erityistilanteissa

http://sairaanakinselviaakoulusta.wordpress.com/

Turun Virta -hanke

http://info.edu.turku.fi/virta/

Olen myös seurannut Vieraat kielet verkossa -webinaaria (http://vieraatkieletverkossa.wordpress.com/)

ja odotan innolla työpajaan pääsemistä. Webinaareissa varsinaiset tekijät ovat esitelleet omaa työtään ja kokemuksiaan. Etäopetuksessa on saatu hyviä tuloksia ja vuorovaikutus on parhaimmillaan hyvin monipuolista ja tiivistä.

Toimintaa on jo olemassa, on ollut pitkään, mutta epäröintiä on vielä paljon.

Päivi Luoman Perjantai puhinaa (http://info.edu.turku.fi/etaopetus/item/151-perjantaipuhinat)

lainaten

”Miksei valtakunnassa joku ylhäinen käske käyttämään enemmän etäkokouksia ja säästämään aikaa, rahaa ja luontoa. Miksi kärsiä pätevien opettajien puuttumisesta, kun etänä siihenkin löytyy ratkaisu.”

Tai ehkä käännänkin luokkahuoneen nurin ja alan opettaa väärin päin. Ainakin ensi viikolla aion mennä kuuntelemaan seminaaria sulautuvasta opetuksesta. (http://sometu.ning.com/events/sulautuvan-opetuksen-avulla-parempiin-tuloksiin-seminaari?xg_source=activity)

Ja ehkä sitten etäänä kauniina päivänä, olenkin jo ihan sisällä...

Mobiililaitteiden mahdollisuudet

Kiinnostuin Opeblogin Anne Rongaksen kirjoituksesta  http://opeblogi.blogspot.fi/2013/02/oppimisharpakkeet-ja-kyky-nahda.html,   jossa hän siteeraa Jari Larun Slideshare –esitystä http://www.slideshare.net/larux/mobiilioppiminen-mit-se-teknologia-tahtoo. Esityksessä pohditaan  Mobiilioppimista – mitä se  teknologia tahtoo? Selväksi tulee, että M-oppiminen on tulevaisuutta.  Enemmistö määrää, mitä laitteita ja ohjelmia tulevaisuudessa käytetään. Esim. sähköisen henkilökortin käyttöönotto kuulosti  lupaavalta, mutta se ei ilmestynyt sittenkään arkeen, koska ”suuri yleisö” ei sitä ottanut omakseen. Mobiililaitteiden käyttö on lupaavaa. Laitteilla on monia hyötyjä, kuten navigointi,  tavoitettavuus, nopeus jne. Esityksessä väläytellään nykyisiä oppimisympäristöjä vanhanaikaisiksi. Muuntojoustavien tilojen kehittely kulkee käsi kädessä mobiililaitteiden kanssa. On mielenkiintoista nähdä, miten vuoden 2019 ylioppilaskirjoitukset sitten sähköisesti sujuvat. Itse pohdin ja yritän kehittää  verkko-ohjausta sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Ongelma sosiaalisen median käytössä tähän tarpeeseen  on se, että salassapitosäädösten mukaisesti kaiken ohjauksen ja tunnistettavuuden tulee pysyä salassa. Tällaisia  järjestelmiä ei juuri ole, missä olisi vahva salaus. Heikon salauksen järjestelmiä kyllä löytyy. Ainoastaan poikkeuksissa, kuten nuorisohankkeissa voidaan työtä tehdä Facebookissa, koska siellähän nuoret ovat. eFamilycoach – hanke on tuonut ideoita siihen, miten perhettä voisi tukea arjen tilanteissa  http://www.jamk.fi/projektit/1185.

Ihmeellistä vaan on, että edelleen meillä on aika tavallinen radiolaite kotona, käytämme surutta pankkitunnuksia monessa palvelussa (vaikka meitä kehotetaan olemaan varovaisia) ja pilvipalvelusta puhumme, mutta vaikea sitä on käsittää. Mutta jos ne myydään meille helppoudella ja sillä, että kaikki tieto on aina saatavilla missä tahansa niin se luo turvallisuuttaJ.

Esityksessä mainittiin U-oppiminen, mutta siinä ei kerrottu enempää, mitä se on?

Pinterest - Koukussa kuviin

”Kaikki maailman kuvat yhdessä paikassa”, totesi eräs oppilaani. Olin juuri itse löytänyt Pinterestin ja puhuin siitä opetuksen sivulauseessa pienelle oppilasryhmälle. Pinterestissä on mahdollista etsiä kuvia eri aihepiirien mukaan, seurata henkilöitä, joilla on kiinnostavia Pinterest-sivuja tai jotka itse ovat kiinnostavia, katsella ja koota talteen kuvakokonaisuuksia tai sukeltaa syvälle kuvien maailmaan, ilman päämäärää ja tehdä mitä hienoimpia löytöjä. Pinterestiin voi liittyä kuka tahansa jakamaan kuvapohjaisia linkkejä omaksi hyödyksi ja muiden iloksi.

Työkaverini esitteli minulle Pinterestin viime syksynä. Hän hehkutti mahdollisuutta, jolla saa talteen netistä löytämänsä kiinnostavan ja hyödyllisen kuvan. Ei mene enää kuva hukkaan vaan aina on kätevästi tallessa ja käden ulottuvilla. Pinterestin etusivulla näkyy aina viimeksi pinnatut (mahtaako pinnaukselle olla jokin suomenkielinen sana?) ja ensimmäiset ajatukseni etusivusta http://pinterest.com/  olivatkin, että onpas kuvia kivoista vaatteista. Ja koruista.  Alaspäin rullatessani löysin pikkuhiljaa täysin uuden, hyödyllisen kuvamaailman, jolle toivoisin olevan enemmän aikaa. Pinterest-otsikkosanan alta löytyy categories, jonka takaa löytyy yli 30 erilaista aihealuetta. Selkeä jako helpottaa tietyn aihepiirin kuvien hakemista.

Kirjautuminen sisään tapahtuu facebook-tunnuksilla, mutta ilman niitäkin kirjautuminen onnistuu. Kirjautumisen jälkeen käyttäjä voi muokata omaa Pinterest-sivuaan. Sivulle on mahdollista luoda boardit eli ”taulut” eri teemoille. Nimikoidut taulut auttavat järjestämään kuvia, mm. värit, rakennukset, mainokset, askartelu jne. Taulujen nimeämiseen kannattaa hetki paneutua ja nimetä taulu niin, että ainakin itse muistaa, mitä se sisältää. Näiden taulujen etukuvaa voi vaihtaa halutessaan kohdasta edit board cover.

Kuvia on paljon! Jo pelkästään Pinterestissä olevista kuvista menee välillä ihan pää sekaisin.  Kun löytää upean kuvan, sivulta löytyy kymmenen yhtä upeaa kuvaa lisää. Kuvasta klikatessa pääsee siis ensin sen henkilön sivuille, joka kuvan on itselleen pinnannut. Toisen kerran kuvaa klikatessa pääsee kuvan alkuperäiselle lähteelle. Välillä on ilmeisesti ollut hiukan epäselvyyttä Pinterestin kuvien tekijänoikeuksien kanssa. Kuva on kuitenkin linkki alkuperäiselle sivustolle. Pinterest on kuin kuvakirja. Taiteilija ja kuvan tekijänoikeuksien haltija on saavutettavissa klikkauksen päässä. Pinterestin kuvat ovat kuin kuvia kirjasta tai sanoma- tai aikakausilehdestä: loistavaa materiaalia oppitunnille. Tässä kannattaa huomata, että suoraan Googlen kuvahausta ei ole asiallista pinnata kuvia, vaan aina alkuperäiseltä sivulta. (Tällaisen virheen aika moni on Pinterestin käytön alkumetreillä varmaan tehnyt.)

Kuvatiedostojen talteen keräämisen lisäksi voi Pinterestiin etsiä ja kutsua ystäviä. Toiminto löytyy oman nimen vieressä olevan nuolen takaa. Sieltä löytyy myös mahdollisuus tarkastella omia boardejaan, pinnauksiaan tai tykkäämisiään. Sieltä voi myös muuttaa asetuksia ja kirjautua ulos. Oikean laidan laatikossa Friends to Follow, josta löydät facebook-kaverisi ja heidän Pinterest-taulunsa ja mahdolliset pinnauksensa. Tämän laatikon alaosasta löytyy tiedot viimeaikaisesta toiminnasta omalla Pinterest-sivullasi: kuka seuraa sinua tai kuka on pinnannut sinun tauluista kuvia tms. Kun hiiri viedään kuvan päälle, ylälaitaan tulee esiin kolme pientä laatikkoa, joista ensimmäisestä toimii kuvan pinnaamiseen omiin tauluihin, toisella tykätään kuvasta ja kolmannella on mahdollisuus kommentoida kuvaa. Tässä on siis Pinterestin mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen! Pääasia tässä palvelussa kuitenkin taitaa olla kuvat, vaikka joskus joku näyttää kuvia kommentoivankin.  Kun kuvan pinnaa itselleen, alle tulee valikko, josta voi sijoittaa kuvan oikeaan tauluun tai luoda uusi taulu kuvaa varten. Kuvista voi myös tykätä, tällöin ne eivät pinnaudu omiin tauluihin, mutta ne on helppo löytää myöhemmin.

Kuten niin monet somen välineet, myös Pinterest vaatii jokaiselta omaa tutustumista, jotta löytää välineestä kaiken sen tarvittavan, jolla itselle on merkitystä. Itse en esimerkiksi kaipaa kommentteja pinnauksistani enkä myöskään ole kommentoinut muiden pinnaamia kuvia, vaikka osin henkeäsalpaavan kauniita ovatkin. Koska Pinterestissä on kuvia jokaiselle ja useanlaiseen käyttötarkoitukseen ja itselleen voi omiin tauluihinsa kerätä loputtomasti haluamiaan kuvia ja linkkejä, Pinterest toimii opettajan materiaalipankkina mielestäni erinomaisesti. Jokainen voi tehdä siitä oman näköisensä ja omia tarpeitaan vastaavan.

Oma sivuni on lapsenkengissä alkumetreillään http://pinterest.com/tepis/ , kun taas toisilla sivuilla on jo enemmän materiaalia http://pinterest.com/tuaplooja/   Myös Aalto-yliopiston taidekasvatuksen opiskelijat ovat tehneet oman Pinterest-sivun  http://pinterest.com/taidekasvattaja/ avuksi kuvataiteen opetukseen.

Ja voi että niihin kuviin koukuttuu. Ja ahdistaa aivan kun kauniita ja kiinnostavia kuvia on niin paljon ja kaikki pitäisi saada itselle talteen pinnattua. Siinähän tulee aivan runsauden pula, liikaa materiaalia, eikä sitten lopulta pysty pinnaamaan yhtään kuvaa vaan kulkee vain taulusta toiseen, henkilöstä toiseen ja ihmettelee maailman kuvien määrää.

Lähde: http://wiki.eoppimiskeskus.fi/display/someorg/Pinterest

Pedanet

Pedanet opetuksessa (suunnitelmissa)

 

En tiedä, luetaanko Pedanet näihin kyseessä oleviin sosiaalisen median sovelluksiin. Täytyypä sanoa, että muita en ole vielä opetuksessani käyttänyt. Tähän opintojaksoon ilmoittauduin sen takia, että oppisin käyttämään myös muita. Jotenkin tämä opiskelu tuntuu tökkivän…

 

Meillä on Pedanet otettu käyttöön, jossa on mm. koulun kotisivut. Jokaiselle oppiaineelle on myös omat sivut.

 

Itse olen vasta suunnitellut Pedanetin käyttöä. Opetan mm. kaupallisia aineita. Se on meillä valinnainen aihe ja siihen ei ole mitään valmista materiaalia tarjolla. Olenkin tehnyt kaikenlaista opetusmateriaalia. Olen tallentanut sen koulun verkkoon. Käytännössä opetus on ollut sitä, että olen olen työstänyt opetusmateriaalin. Sen jälkeen oppilaat ovat avanneet koulun verkossa olevan tehtäväpaketin ja tallentaneet omiin kansioihinsa.

 

Nyt päätin, että teen materiaalin suoraan Pedanetiin kaupallisten aineiden sisältöön. Sieltä oppilaat voivat itsenäisestä tutustua opetuspakettiin. Sen jälkeen he voivat tehdä tehtävät Pedanetistä. Jokaisella oppilaalla on oma henkilökohtainen kansionsa, johon he tallentavat tehtävänsä.
 

Pedanet täyttää myös Some:n kriteerit. Siellä voi avata keskustelun, johon oppilaat voivat osallistua. Lisäksihän ohjelmaan voi avata blogin. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt kokeilla käytännössä näitä toimintoja.

 

Itselläni on ainakin toistaiseksi hyvä tilanne, koska voin pitää tuntini atk-luokassa, jolloin kaikilla oppilailla on koneet ja tietotekniikkaa hyödynnäkin opetuksessa tosi paljon. Käytännössä on kuitenkin vaikea ”pitää oppilaat aiheessa”. Lisäksi verkossa on niin paljon materiaalia, että oppilaille täytyy antaa aikalailla osoitteet ja tarkemmat ohjeet halutunlaisen tiedon saamiseksi. Lisäksi koen myös ongelmaksi sen, että oppilaat tekevät hyvin pintapuolisesti tietyt tehtävät ja mielellään ”karkaavat” Facebookiin. Varmaan täytyisi ko. ohjelmaa tuoda myös opetukseen, mutta miten?

 

 

Opettajan tekijänoikeus

Sosiaalinen media ryntää luokkahuoneisiin ja työpajoihin. Jukka Pojan mukaan "Tietotulva vie mennessään ja liika tieto voi jopa sekoittaa pään" 

Sekoaako pää tekijänoikeuskysymyksistä näin sosiaalisen median aikakaudella? Käyttöoikeutesi voit selvittää sivulta löytyvän kyselyn avulla. Sivulla on mielenkiintoinen vuokaavio, jonka voi tekijän mukaan tulostaa ja kiinnittää sopivaan paikaan. Mikä teidän mielestänne olisi koululla sopiva paikka tuollaiselle luomukselle? :)

Facebook työvälineenä? Kyllä ja ei

 

 

Lueskelin Sometek.fi blogia ja kiinnostuin Ilkka Olanderin kirjoituksesta Facebook työvälineenä. Aihe kiinnosti minua koska käytän itsekkin facebookia työssäni.

Blogissa käsiteltiin facebookin työkäytön hyviä ja huonoja puolia ja itse allekirjoitan kaiken, mitä siellä sanotaan.

 

Olander on kysellyt facebookin työkäytöstä yli 3000 ihmiseltä ja esille oli tullut mm. seuraavanlaisia käyttötarkoituksia:

-arkisten asioiden hoitaminen ja ihmisten hyvä tavoitettavuus

-tiedon hankinta, ajan tasalla pysyminen, ryhmissä jaetut linkit ja alan keskustelut

-kommunikointi opiskelijoiden kanssa

 

Itse olen huomannut myös, että facebookin kautta saan oppilaat tosi hyvin kiinni ja asioiden hoitaminen sujuu nopeasti ja tehokkaasti.

Olander on ollut mukana myös projektissa, jossa on käytetty facebookkia viestintäkanavana. Koska hanketta tehtiin eri puolilla Suomea niin keskusteluun ja palautteeseen oli käytetty suljettua facebook ryhmää. Siinäkin on huomattiin, että etuna oli kommunikoinnin nopeus, kun vastaukset tulivat parissa minuutissa. Keskustelut koettiin myös hauskaksi.

 

Facebook on koettu ihan mukavaksi arkiseksi kommunikointivälineeksi, mutta löytyy paljon syitä, miksi yritykset eivät käytä facebookkia viestintäkanavana. Mainokset ja viihdesisältö häiritsevät sekä linjoilla olevat kaverit keskeyttävät ajatukset, joten kaverit ja työelämä sekoittuvat.

Ongelmia tuottaa myöskin facebookin käyttöehdot koska kaikki palveluun lisätty sisältö on Facebookin ”omaisuutta”. Facebookkiin on tullut lisäksi paljon ei-toivottuja muutoksia.

Lopuksi todetaan, että Facebook sopii parhaiten arkisten asioiden hoitamiseen.

Itse en myöskään käyttäisi facebookkia muuhun, kuin yleisten asioiden hoitamiseen. En koskaan laita sinne mitään yksityisiä tietoja. Kaikki asiat ovat sellaisia, mitä voisi antaa luettavaksi kenelle hyvänsä. Tietenkin yksityisviesteissä voidaan kirjoitella oppilaan kanssa enempi henkilökohtaista, mutta sielläkin varon kaikkea sellaista, mistä jonkun voisi tunnistaa. Viestit poistan heti.

Myös omassa yksityisprofiilissani olen tarkkana. Kirjoitan vain yleisiä asioita ja poistan kirjoitukset aina parin päivän päästä. Samoin poistan yksityisviestin heti keskustelun loputtua.

 

 

Saako opiskelijat pakottaa Googleen?

http://flic.kr/p/4mzmoq

Anne Rongas ja erityisesti Opeblogi on opastanut minua askel askeleelta tvt-taipaleellani. Valitsin Opeblogista kiinnostavaksi aiheeksi sosiaalisen median palvelut, joita voi käyttää ilman kirjautumista. Anne on päivittänyt listaa moneen otteeseen, joten se on aika hyvin ajan tasalla.

 

Lukion opettajana pääsen erilaisten palvelujen asettamissa ikärajoissa helpommalla kuin kollegani ala- tai yläkoulussa. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan ole täysi-ikäisiä. Huoltajilta pitäisi pyytää lupia. Lukiossamme käytetään medialupalomaketta, jossa pyydetään lupaa sekä kuvataiteen töiden julkaisuun, FB-sivuilla ryhmäkuvien julkaisuun, juhlista kuvattaviin videoihin ja muutamaan muuhunkin asiaan.

Olisi mainiota käyttää erilaisia somepalveluja, mutta mietityttää se, voiko opiskelijat velvoittaa esim. luomaan Google-tiliä. Joku kommentoi opettajanhuoneessa, että voisihan tili olla väliaikainen ja sen voi poistaa projektin/ kurssin jälkeen. Osaa huolettaa se, että tiedot tai jotkut metatiedot päätyvät Yhdysvaltoihin. Itse olen aika perusluottavainen (sinisilmäinen?) ihminen, enkä ollenkaan taipuvainen salaliittoteorioihin. Silti haluaisin toimia vastuullisesti ja järkevästi. Yksi tapa on käyttää näitä palveluja, joihin ei tarvitse kirjautua.

Harto Pönkä on upottanut blogiinsa Slideshare-esityksensä, jossa käsittelee tätä problematiikkaa ikärajoista sosiaalisen median käytön ehdoista. Blogissa on myös linkki opetushallituksen suosituksiin sosiaalisen median opetuskäytöstä.Tätä asiaa käsitellään myös EDU.fi -sivustolla omana kokonaisuutenaan. Mielenkiintoinen taulukko sosiaalisen median monien palveluiden käyttöehdoista, kotimaasta ja ikärajoista on Elias Aarnion kokoama. Sivun alareunassa oleva päivämäärä vihjaa, että taulukko olisi loppuvuodelta 2010. Jos sitä ei ole päivitetty tuon jälkeen, luulen monen asian muuttuneen. Sosiaalisen median palveluja tulee ja menee, muuttuu ja kehittyy. Käyttäjältä vaaditaan joustavuutta ja valmiutta siirtyä palvelusta toiseen. Ehkä Opetushallituksenkin pitäisi huolehtia sosiaalisen median opetuskäytön ohjeiden päivittämisestä. 

Matematiikan opetuksen tulevaisuus

”Jos matematiikan oppiminen kuvitellaan korkeaksi portaikoksi, kukin oppilas saa opettajan tukiessa nousta portaita omaan tahtiin askel kerrallaan ja pysähtyä tietylle askelmalle niin pitkäksi aikaa kuin se on oppimisen kannalta järkevää. Tärkein seikka on, että askelmia ei edetä liian nopeasti eikä missään nimessä loikita yli, koska tällöin liian nopeaa nousua seuraava korkeanpaikankammo sumentaa loogisen ajattelun.”

Matematiikan opetuksen tulevaisuus-blogissa käsitellään flipped classroom -menetelmää ja siitä saatuja kokemuksia. Menetelmän selittää parhaiten opetus.tv:n tuottama video.


Itse pidän kyseisestä ajatuksesta ja menetelmästä ja minua suunnattomasti harmittaa, etten voi kokeilla tuota opetus.tv:n valmiiden materiaalien kanssa pitkän matematiikan kursseilla ja etälukionkin kursseista juuri tuota MAB2-kurssia minulla ei ole :-(

Yläkoulun matematiikkaan valmiita materiaaleja ei ole saatavilla, ainakaan vielä, ja krooninen ajanpuute estää vastaavien opetustuokioiden tekemisen.

Toivottavasti Janne ja kumppanit viitsivät täydentää materiaaleja yhtä ansiokkaasti tulevaisuudessakin.

Picasa verkkoalbumit

Picasa verkkoalbumeilla on mahdollista järjestää esimerkiksi jonkin kurssin työskentelystä ja tuotoksista verkkonäyttely. Kuvia voi tallentaa ja käsitellä Picasassa ja julkaista halutulle ryhmälle.
Linkittämällä sitä muihin Google+ palveluihin saadaan mukaan vuorovaikutteisuus. Opiskelijat  voivat esitellä omia tuotoksiaan verkkonäyttelyinä Picasassa ja keskustella niistä linkitettyinä esim. Google Docsiin. Pedagogisessa mielessä kuvien käsittely ja jakaminen verkkoalbumeissa on luonteva tapa käsitellä myös tekijänoikeuksia kuvien julkaisussa ja oppia tekemällä.

Sosiaalinen intranet

Tutustuin http://sometek.fi/:ssä sosiaaliseen intranet 2.o oppimisalustaan. Se vaikuttaa toimivalta ja edistää oppivan organisaation toimintaa. Sen muokattavuus ja joustavuus vaikutti hyvältä. Sitä saattaa käyttä missä ja milloin vain.

Oma tila - henkilökohtainen oppimisympäristö. Oma tila voi edistää oppimista monin tavoin: se voi toimia eOpintopäiväkirjana, ePortfoliona, henkilökohtaisena tiedonhallintajärjestelmänä ja verkostoitumisen alustana.Parhaimmillaan omasta tilasta voi muodostua kaikkea opiskelua jäsentävä tukikohta, elinikäisen oppimisen alusta. Sinne hän voi kootaa eportfolion, jota opiskelija voi hyödyntää myöhemmin työpaikan haussa.

Lähde: http://sometek.fi/hyvasti-sahkoposti-tervetuloa-sosiaalinen-intranet/

Tuula

Second Life oppimisalustana

 

- Miten palvelua voi hyödyntää?  

- Millaisia pedagogisia käyttötapoja siinä on? 

- Millaisia teknisiä tai sosiaalisia mahdollisuuksia siinä on?

 

 

 

 

 

http://secondlife.com/whatis/?lang=en-US...

Second Life mahdollistaa oppimisen kolmiulotteisessa virtuaalimaailmassa. Oppijat luovat itselleen Avattaren (hahmo/nukke), joka edustaa käyttäjää oppimisympäristössä. Nukelle valitaan nimi luettelosta, sille hankitaan vaatteet ja sitä liikutellaan erilaisissa ympäristöissä. Second Life sopii etä- ja lähiopetukseen. Maailmalla sitä on hyödynnetty kielten ja historian opiskelussa sekä reaalimaailman tilanteiden ja ilmiöiden simuloinnissa. Second Life konkretisoi oppijan oppimispolun näkyväksi prosessiksi. Second Life tukee henkilökohtaista oppimisprosessia ja toisaalta siellä voi rakentaa tietoa yhteisönä. Oppimisprosessi on sosiaalinen ja vuorovaikutteinen, se tukee sosiaalista ja itsenäistä verkossa oppimista. SL kehittää itseohjautuvuutta ja itsenäistä tiedon etsimistä ja mahdollistaa vertaisoppimisen.

Second Lifen vahvuudet opetuksessa ovat voimakas läsnäolon tunne ja mahdollisuudet elämyksellisyyteen, visualisointiin ja draamaan. Virtuaalisessa maailmassa opiskellessa korostuu vuorovaikutus. Kommunikointi tapahtuu kirjoittamalla julkisia tai yksityisiä viestejä. Sosiaalinen oppimismaisema on motivoiva ja vetoaa nuoriin. Pedagogiseen tarkoitukseen tarvitaan reaalimaailman  yhdistämistä virtuaalimaailmaan (luokkahuone, verkkovideo ja Second Life –yleisöt). Mediateknologia antaa maisemaan äänen ja videon, mikrofonin välityksellä on mahdollista keskustella. Oppimisympäristö voi  olla globaalinen.

Useat kansalliset toimijat ovat järjestäneet erilaisia oppimis- ja yleisötilanteita Second Lifessa. Second Life tarjoaa opettajalle ja kouluttajille mahdollisuuden saada välitöntä palautetta sekä tehdä itse havaintoja etä- ja lähiopetuksen yhdistämisen pedagogisista kehittämiskohdista. Syntyy uusia toimijoiden rooleja, oppimista tukevia menetelmiä ja prosesseja - malleja, joita toimijat voivat hyödyntää omissa organisaatioissaan.

Second Lifessä voi käydä konserteissa ja  taidenäyttelyissä tai rakentaa virtuaalista taloa. Myös shoppailu on suosittua. Monet yritykset mainostavat Second Lifessa. Linden Lab tarjoaa oppilaitoksille maata Second Lifesta ale-hintaan. Yliopistot ja muut koulutuslaitokset ovat ostaneet yhteisiä tontteja ja saaria. Tonteilleen he luovat tiloja opetusta ja tutkimusta varten. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Harvard Law School on jo vuosia tarjonnut kursseja Second Lifessa. Opiskelijat osallistuvat verkossa esimerkiksi simuloituun oikeudenkäyntiin.

Second Lifen avoimiakin alueita voi hyödyntää opetuksessa. Keinomaailmasta löytyy perinteisiä oppimispaikkoja, kuten kirjastoja, ryhmätiloja ja luentosaleja. Rinnalle on syntynyt alueita, jotka mahdollistavat havainnollistamisen uudella tavalla. Paikan päällä voi kokea, miten tsunami muodostuu. Miltä sademetsässä näyttää? Virtuaalisessa sairaalassa voi opetella röntgenkuvien tulkintaa. Suosittu kohde on Kalifornian yliopiston hallusinaatio-tila. Siinä voi kokea maailman, joka on luotu skitsofreniaa sairastavien kuvauksista. Tekniikankin uumeniin pääsee, kun kävelee Dell-tietokoneen sisään. Suomen eOppimiskeskus osti oman saarensa Second Lifesta keväällä 2008. Keinomeressä kelluva EduFinland mahdollistaa sen, että myös yksityiset suomalaiset koulut pääsevät Second Lifeen.  

Ammattikorkeakoulujen hanke

4GoodLife on virtuaalimaailmassa, Second Lifessa sijaitseva hyvinvointialue, joka on osa opiskelijoiden terveyden edistäminen Second Lifessa -hanketta. Opiskelijoiden terveyden edistäminen Second Lifessa oli Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun, Laurea ja Metropolia ammattikorkeakoulujen yhteinen hanke ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Hämeen ammattikorkeakoulu hallinnoi ja koordinoi hanketta. Hanke toteutettiin 1.1. 2010 – 31.12.2012 sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamana.

4GoodLifessa tarjottiin hyvinvointia edistävää terveystietoa, opiskelijoiden kohtaamismahdollisuuksia sekä tapahtumia eri teemoilla. Alueen sisältöjä kehitettiin hyödyntämällä virtuaalimaailman monipuolisia ominaisuuksia. Teemoissa käsiteltiin mm. seksuaaliterveyttä, erilaisia päihteitä, liikkumista, opiskelijan jaksamista, sekä muuta. Lisäksi alueella järjestettiin vapaamuotoisia, toiminnallisia hyvinvointitapahtumia.

Second life Lohjan saari – mediataitoja tuleville sairaanhoitajille http://www.itk.fi/2012/ohjelma/foorumi/129 

Bisneksen opiskelua, yrittäjyyttä ja onnellista elämää Second Lifessahttp://www.itk.fi/2012/ohjelma/foorumi/41 

Ohjeita

http://www.secondlife.com -verkkopalvelusta löytyy tietoa Second Lifesta. Palvelussa luodaan avatar, minkä jälkeen Second Life -virtuaalimaailmaan voi uppoutua lataamalla omalle tietokoneelle Second Life –ohjelma. Kun olet oppinut Second Life -virtuaalimaailmassa tarpeelliset perustaidot, vieraile esimerkiksi Aducate-saarella (http://maps.secondlife.com/secondlife/Aducate%20Island/42/148/25) tai Itä-Suomen yliopiston perusopetuksen virtuaalitontilla (http://slurl.com/secondlife/EduFinland%20II/48/200/22/). Saarella on lisää tietoa Second Lifesta ja tietoa siitä, mistä saa lisää tietoa ja valmennusta sen pedagogiseen hyödyntämiseen. (HUOM! Itä-Suomen yliopistossa SL on asennettu palvelimelle, joten konekohtaista asennusta ei tarvita.)

Käyttäjiä Second Lifellä on yli neljätoista miljoonaa, se perustettiin vuonna 2003.Second Lifessa voi vuokrata virtuaalimaata, rakentaa tai perustaa yrityksen ja siellä on joitakin  roolipelialueita. Ohjelman peruskäyttö on ilmaista. Aluksi käyttäjä luo ilmaisen käyttäjätilin ja lataa käyttöohjelman, jonka avulla hän voi hallita hahmoaan simulaation sisällä. Käyttäjän oma hahmo eli avatar on rajattomasti muokattavissa. Liikkuminen simulaation sisällä tapahtuu joko kävellen, lentäen tai teleportaten. Koska Second Lifen maa-alueet koostuvat pienistä alueista, jotka on liitetty yhteen yhdeksi isoksi mantereeksi, voi koko maailmaa tutkailla vapaasti lentäen.

Evelyn Barony :)