Sosiaalinen media opettajuuden kehittämisessä

Opettajuuden kehittäminen

Sosiaalisen median opetuskäyttö -kirjassa (Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara) esitetään johdettuja teoreettisia ja tutkittuja ajatuksia siitä, miten esim. yhteisöllinen oppiminen mahdollistuu sosiaalisen median myötä. Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, niin usein käsitetään, että puhutaan facebookista. Sosiaalinen media on uusi ja käsitteet vakiintumattomia,  ilmiö hakee paikkaansa ihmisten kokemusmaailmassa ikään katsomatta.Tarvittiin kuitenkin teknologian suomat mahdollisuudet ennen kuin tietoa alettiin jakaa yhteisöllisesti ja sosiaalinen media mahdollistaa tilan siihen. Opettajat ovat työssään tarkkoja ja tottuneet toimimaan oikein ja sitä vasten on ymmärrettävää, että opettajat edellyttävät sosiaaliselta medialta luotettavuutta  ja helppoutta ennen kuin ottavat sen työvälineeksi. Opettajien “käsissä” on nuorten  ja lasten ohjaaminen sosiaalisen median  maailmaan, joten koulutus ja tutkittu tieto sen käytöstä on välttämätöntä ennen kuin opettaja työvälinettä alkaa käyttää. Opettajat pääsevät itse opiskelijan asemaan uutta tekniikkaa opiskellessaan ja käyttäessään. Oman epävarmuuden näyttäminen ja sietäminen on aikuisille ammattilaisille haaste.  Kun uskaltaa myöntää ja näyttää osaamattomuutensa niin voi myös saada kannustusta ja paljon anteeksi. Uskalla olla rohkea olemalla heikko!

Ilmeisen monelle opettajalle sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa on uutta. Sosiaalinen media on muuttanut ja muuttaa edelleen opettajan työtä monella tavalla. Tiedämme, että useimmat ihmiset pelkäävät vaistonvaraisesti muutosta, koska tulevaa ei tiedetä varmasti. Muutos herättää vastarintaa, koska ihmisen on psyykkisesti vaikea muuttaa omia käsityksiään. On vaikeaa tarkastella asioita eri näkökulmasta, kuin mihin on tottunut. Sosiaalinen media muuttaa opetusmenetelmiä radikaalisti, ja opettajan on myös muututtava sen mukana. Muutos tuo aina mukanaan ripauksen epävarmuutta; siirrytään - ainakin hetkeksi - mukavuusalueelta epämukavuusalueelle. Muutos on mahdollisuus, mutta haluttu muutos ei aina tapahdu hetkessä eikä itsestään. Muutoksen aikaansaaminen vaatii tekemistä, työstämistä ja vuoropuhelua. Asenne on usein haastava asia, jonka muuttaminen vaatii paljon työtä. Kukaan ei tee muutosta yksin, vaan tukea ja apua voi hakea esimerkiksi kanssa oppijoilta ja työkavereilta. On melko tavallista, että  oppilas alkaa neuvoa opettajaa. Oppilaalle se on varmaan myös mielenkiintoinen kokemus.

Kasvatustieteilijöitä kiehtoo tiedon rakentumisen konkreettinen näkyminen sosiaalisessa mediassa dokumentoinnin ansiosta. Selittäminen kirjoittamisen avulla muokkaa oppijan käsitteistöä asiasta ja saa ne asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin vertaispalautteen myötä.
Kirjoitettuna asiat näyttävät vahvemmalta. Kirjoitettuun kommenttiin voi aina palata ja sanoja voi sulatella. Omien mielipiteiden asettaminen esille on haastavaa. Palaute ja avoimuus haastavat myös aikuiset miettimään käsityksiään ja auttavat päivittämään tietojaan.

Opettajan rooli tulisi nähdä oppimisen ohjaajana.  Ohjaamisessa pyritään valmiiden vastausten antamisen sijasta kehittämään oppijan ongelmanratkaisutaitoja ja haastamaan oppija itse löytämään vastaukset ja saamaan näin onnistumisen kokemuksia. Opettaja pyrkii lopputuloksena tekemään itsensä “tarpeettomaksi”. Oppijoista tulee itsenäisiä ja omatoimisia ja he pärjäävät elämässä eteenpäin. Ongelmanratkaisutaitojen, luovuuden, omatoimisuuden ja yhteistyötaitojen kehittäminen liittyvät yrittäjämäiseen toimintakulttuuriin. Yrittäjyys ei ole vain ulkoista yrittäjyyttä vaan erityisesti oppijaa tulisi ohjata sisäiseen ja omaehtoiseen yrittäjyyteen. Sosiaalinen media tarjoaa tässä mielessä ilmeisen käyttökelpoisen työkalun kehittää yksilön yrittäjyystaitoja.

Tieto- ja viestintäteknologian nopea muutos tuo suuren haasteen. Uusia sovelluksia tulee käyttöön tiheään tahtiin, työskentely helpottuu ja nopeutuu. Perus tvt-laitteiden hinnat laskevat ja koulujen varustetaso paranee. Uusimpien laitteiden uusimmat versiot eivät ole ehkä kaikkien saatavilla, mutta  jokin riittävä  perustaso  hiljalleen varmasti saavutetaan. Hienot laitteet ja sovellukset eivät kuitenkaan hoida asioita tai opettamista itsestään. Suurin haaste on edelleen opettajan oma asennoituminen sosiaaliseen mediaan. Sosiaalisen median opetuskäyttö -kirjassa (Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara) mainitaan, että yhteisöllisen oppimisen teoria perustuu siihen, että jakamalla omia näkemyksiään ja tietojaan ryhmän jäsenet voivat saavuttaa tuloksia, joihin jäsen ei yksin pystyisi. Opettajan oma oppiminen ja valmius toimia uusissa oppimistilanteissa ja konteksteissa vaikuttaa paljon rohkeuteen käyttää sosiaalista mediaa opetuksessa.

Sosiaalisen median vahvuudet

Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu asioiden tekeminen ja opiskeleminen itselleen sopivana aikana ja kuitenkin toisten kanssa. Sosiaalisessa mediassa on aikaa muotoilla oma ilmaisunsa, tekstinsä ja vastauksensa ajan kanssa. Tarvittaessa voit olla nopeasti reagoimassa välittömästi ja samanaikaisesti tuhansien kanssa.  Asioiden, olipa ne sitten kuvia, tekstejä tai videoita, jakaminen on nopeampaa ja viestittely, kommentointi voi alkaa välittömästi. Joissakin  sovelluksissa voi itse valita, kuinka laajalle yleisölle esityksensä jakaa, jolloin on mahdollisuus tavoittaa miljoonia käyttäjiä. Sosiaalisen median avulla voit olla vaikuttamassa asioihin kommentoimalla, äänestämällä ja esittämällä kysymyksiä. Vaikutusmahdollisuudet ovat laajassa käytössä.

Sosiaalinen media yhdistää ihmisiä kaukaakin ja luo mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Yhteistyö esimerkiksi kummikoulujen kanssa käy vaivattomasti.  Sosiaalisessa mediassa pääset tutustumaan paikkoihin, joihin sinulla ei olisi muuten mahdollisuutta lähteä. Voit liikkua verkossa yksin tai yhdessä.
Sosiaalisessa mediassa opettaja saa käyttöönsä laajan välineistön. Maailma ja sen kansat tulevat luokkahuoneeseen ja oman luokkahuoneen esittely muille onnistuu nopeasti. Opettaja voi ohjata oppilaitaan kansainvälistymiseen tai käyttää sosiaalista mediaa omien yhteyksien luomiseen. Yhteiset projektit, niin oppilaiden kuin opettajien välillä, rikastuttavat koulupäiviä ja avaavat ymmärrystä erilaisuuteen.  

Sosiaalinen media  mahdollistaa myös joistain erityisvaikeuksista kärsivien ihmisten osallistumisen. Esteettömyys onkin todella suuri arvo sosiaalisessa mediassa. Usein sen ymmärtää vasta, kun jokin asia alkaa rajoittaa osallistumista. Osallistuminen ei ole riippuvainen paikasta tai siitä kuinka ketterästi liikut.

Tiedon rakentumisen seuraaminen ja uuden tiedon päivittyminen joihinkin portaaleihin on opettajan arjen kannalta erittäin hyvä asia. Oppilaille ja vanhemmille voidaan esittää, miten prosessissa ollaan edetty ja miten tuotos on rakentunut. Yhteisöllinen oppiminen on enemmän kuin yhteistyö tai työnjako. Oppiminen on syvällisempää ja pysyvämpää. Opettaja pystyy arvioimaan kunkin oppilaan osuutta ja seuraamaan aktiivisuutta. Sosiaalisessa mediassa on valmiita välineitä opetuksen suunnitteluun ja opetusta voi valmistella ennakkoon. Ohjaajalla on mahdollisuus tiiviimpään ja henkilökohtaisempaan ohjaukseen. Hiljaisetkin oppilaat ja myös opettajat pääsevät paremmin mukaan, kun ohjaajalla on mahdollisuus kannustaa. Vuorovaikutus on suoraa ja välitöntä.

Sosiaalisen median kautta toimimisessa säästetään aikaa ja rahaa. Yhteydenpito on helppoa ja maksutonta. Koulutuksiin, kokoukseen voi osallistua omalta toimipisteeltä käsin ilman matkakuluja. Ohjeita, opetusvideoita voi katsella ennakkoon tai myöhemmin kerraten.  Useat materiaalit ja dokumentit ovat ilmaisia ja aina saatavilla. Niin opettajat kuin opiskelijatkin voivat löytää uutta oppimisen iloa sosiaalisen median avulla.

Sosiaalisen median tarjoamat palvelut ovat laajat. Uusia sovelluksia kehitellään jatkuvasti ja uudistuminen on nopeaa. Yhdessä voidaan tehdä toimivia työkaluja omaan työhön. Lopputulos on aina enemmän kuin osien summa.

Sosiaalisen median heikkoudet 

Aina ei voi varmistaa tiedon todenperäisyyttä tai toisen henkilöllisyyttä. Sosiaalinen media sisältää myös joitakin “vaarallisia” alueita lapsia ja nuoria ajatellen eli kontrollia täytyy kehittää.

Ehkä käsialan huononeminen voi tulevaisuudessa kostautua jotenkin ja voisiko se vaikuttaa jotenkin käsityötaitojen heikkenemiseen. Kädentaidot kärsivät.

Luonnollisesti kansalaisten tasavertaisen osallistumisen katsotaan paranevan sosiaalisen median avulla, mutta vain jos kaikilla on yhtäläinen pääsy TVT-laitteisiin. Esteettömyys toteutuu osittain, kun kouluissa saataisiin välineet kuntoon. Opettajien ja oppilaiden omat välineet tai niiden puute ei saisi olla esteenä.

Tekniset ongelmat ovat usein sosiaalinen median heikkoutena. Yhteydet pätkivät ja on ääniongelmia (kaikki eivät kuule toisiaan) ja sen vuoksi esimerkiksi opiskelu voi vaikeutua.

Kaikkea voidaan muokata ja muotoilla, voiko siis tehdä heikkoa jälkeä ajatuksella, että kyllä joku tämän korjaa, oikaisee?

“Oltava aina läsnä”; riippuvuus ja kaikki siihen liittyvät lieve-ilmiöt.

“Meneekö kaikki nyt sosiaaliseen mediaan?”, on usein kuultu kysymys pettyneiden opiskelijoiden suusta. Opettajan lähiopetuksen arvo on samaan aikaan kasvanut sosiaalisen median kasvun myötä, koska joillekin oppiminen käytännön tilanteessa tuottaa parempaa kokemusta. Onko kaikkien oppimiskanava kirjoittaminen?

Sosiaalisen median mahdollisuudet

Tekniikan kehityksen myötä maailma ”kutistuu”. Sosiaalisen median avulla on mahdollista olla yhteydessä esimerkiksi muihin kulttuureihin. Pitkistäkin välimatkoista huolimatta elämme kuin heimona - lähekkäin yhdessä pienessä kylässä kylän keskusaukiolla. Pääsemme lähelle kaukaakin, nopeasti ja vuorovaikutteisesti. Sosiaalinen media avaa maailman myös kestävän kehityksen periaatteilla http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=280280

Sosiaalisen median avulla opettajan on mahdollista reflektoida omaa työtään ja vaihtaa ajatuksiaan alan muiden toimijoiden kanssa. Erityisen tärkeää tämä on niissä tapauksissa, joissa opettaja on työyhteisönsä ainoa toimija omassa ammatissaan (esim. opo tai ko. aineen ainoa opettaja). Sosiaalinen media tarjoaa kevyttä työnohjausta, vertaistukea ja voimaantumista opetusalan turbulentissa toimintaympäristössä, jossa opettaja on vaarassa ”musertua” jatkuvien uudistusten, kasvavien vaatimusten ja siten alati kasvavan työtaakan alle.

Työssä jaksamisen näkökulmasta sekä kannustaminen että kriittinen palaute ovat tärkeitä. Erilaisiin työkyvyn ylläpitoon ja voimaantumiseen tähtääviin toimintaryhmiin (esim. Verme - vertaismentorointi) ei aina kuitenkaan ole mahdollista osallistua, eikä omasta työyhteisöstä välttämättä aina löydy samoista asioista kiinnostunutta keskustelukumppania. Sosiaalisesta mediasta voi löytää sopivia keskustelupalstoja ja ratkaisumalleja, joita voi käyttää oman tilanteensa arvioimiseen ja ratkaisemiseen.

Sosiaalisen median avulla on  mahdollista pitää yhteyttä yllä muulloinkin kuin varsinaisena työaikana. Ajankäytön näkökulmasta tällainen on joustavaa. Huoltajat voivat esimerkiksi olla yhteydessä kouluun, oppilaitokseen ja kouluviranomaisiin silloin, kun heille parhaiten sopii. Myös oppilaita ja opiskelijoita on ilmeisen helppo tavoittaa sosiaalisen median, esimerkiksi facebookin välityksellä - juuri siellä, missä tämän päivän nuoret, nuoret aikuiset ja usein myös kypsempään ikään ehtineet viihtyvät.

Oppimistyylit ovat persoonallisia tapoja ottaa vastaan ja prosessoida informaatioita. Esimerkiksi kinesteettiset oppijat hyötyvä sosiaalisen median  tarjoamista mahdollisuuksista; opetuksessa voidaan hyödyntää erilaisia ilmaisukeinoja ja siten edistää oppimista. Tämä palvelee myös erityisen tuen tarpeessa olevia oppijoita. Motivointi ja motivaation ylläpito ovat tärkeitä tekijöitä oppimisprosessissa. Sosiaalisen median avulla oppimiseen voidaan tuoda vaihtelua ja näin voidaan (yrittää) pitää mielenkiintoa yllä opittavaa asiaa kohtaan. Opettaja voi rikastuttaa oppituntejaan liittämällä opetukseensa sosiaalisen median avulla esimerkiksi kuvataidetta, musiikkiesityksiä ja interaktiivisia pelejä.

Oppimisen osoittaminen ja siihen liittyvä dokumentointi ovat tärkeä osa oppijan arviointiprosessissa. Laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa ja haltuunottoa oppija voi osoittaa esimerkiksi tekemällään videolla. Sosiaaliseen mediaan tuotettu portfolio voi toimia monipuolisena ja reaaliaikaisena keinona osoittaa tekijän kehittymistä, oppimista ja osaamista - myös muuten kuin kirjoitetussa muodossa. Tämä palvelee myös työelämän erilaisissa tilanteissa, joissa arvioidaan henkilön osaamista ja soveltuvuutta tiettyyn tehtävään. Sosiaalista mediaa voidaan näin ollen hyödyntää myös rekrytointitilanteissa.

Sosiaalisen median uhkat

Uhkat tulevat tavallisesti tarkasteltavat ilmiön ulkopuolelta ja tulevaisuudesta. Sosiaalisen median uhkia voidaan tarkastella ensinnäkin yksityisyyden suojan näkökulmasta; Miten tai kuinka helposti arkaluonteinen tieto voi joutua vääriin käsiin, kenelle luovutat omat henkilökohtaiset tietosi ja tiedostosi tai tietoja voidaan käyttää tietoisesti väärin?  Yksittäisen käyttäjän näkökulmasta vähimmäisvaatimuksena voitaneen pitää ainakin sitä, että oman tietokoneen palomuuriasetukset, virustorjunta ja uusimmat ohjelmaversiot ovat asianmukaisesti käytössä. Hakkerointi ja verkkohyökkäykset ovat kuitenkin sosiaalisen median uhkia, vaikka ohjelmistopäivitykset olisivatkin kunnossa.

Sosiaalisen median käyttäjiltä vaaditaan myös entistä enemmän erilaisia tietoteknisiä valmiuksia. Uudet palvelut ja sovellukset asettava usein lisävaatimuksia sekä käyttäjälle että tekniikalle. Pysyvätkö tietotekniikan loppukäyttäjät tekniikan kehityksen mukana niin hyvin, että sosiaalisesta mediasta saadaan “kaikki hyöty irti”? Sosiaalinen media vaatii jatkuvaa tietotekniikan opiskelua kokeillen ja tekemällä oppien. Toisaalta se vaatii myös entistä enemmän aikaa ja taloudellisia resursseja. Tällainen kehitys saattaa johtaa monenlaiseen eriarvoisuuteen yhteiskunnassa.   

Sosiaalisen median hyödyntämisen kannalta on ehdotonta, että verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti. Ruuhka verkkoyhteyksissä, verkon kaatuminen tai ylipäätänsä sensuuri saattavat olla sosiaalisen median toimivuuden uhka.  

Tämän päivän ilmiö on ns. nettiriippuvuus.Jatkuvan “läsnäolon” vaatimukset vain lisäävät riippuvuutta ja tarvetta olla päivittämässä omaa “mediaosuuttaan”. Lisääkö sosiaalisen median yleistyminen nettiriippuvuutta ja tuoko se siten myös uusia haasteita opetustyöhön? Moniongelmaisuus vaatii puolestaan moniammatillista osaamista ja yhteistyötä. Voitaneen myös kysyä, tuleeko nettiriippuvuudesta uusi maailmanlaajuinen kansantauti?
http://www.yths.fi/filebank/1807-Tutkimus_ennakkotiedote240113.pdf

Kirjoittanut Auli A, Ari J, Tuula N, Virpi L, Raija S, Markus Ö