Korvaava tehtävä

Anna-Maija Virtanen                                                                          REFERAATTI

 

 

ESIMERKKEJÄ SOSIAALISEN MEDIAN OPETUSKÄYTÖSTÄ DEVELOPE-HANKKEEN AIKANA

DevelOPE –hankkeen aikana kokeiltiin uusia sosiaalisen median opetusta tapoja sekä kehitettiin opetusta useissa Oulun yliopiston tiedekunnissa ja laitoksissa.

DevelOPE  -hankkeessa kehitettiin yhteisölliseen oppimiseen perustuvaa opetusta ja sosiaalisen median opetuskäyttöä painopistealueena uuden sosiaalisen teknologian hyödyntäminen opetuksessa. Mukana oli yht. 14 opettajaa ja heidän kanssa kehitettiin yht. 12 erilaista opetuskokonaisuutta.

Hankkeeseen osallistuva opettaja sai opettajaverkoston apua sekä oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntemuksen oman opetuksensa kehittämisen tueksi. Opettajat työskentelivät workshopeissa ja viidessä eri aihealueen seminaareissa.
 
Hanke koostui kolmesta osa-alueesta:
1) pedagoginen ja tekninen tuki
2) sosiaalisen median opetuskäyttö
3) opettajayhteisöt opetuksen kehittämisen tukena
 
Oulun yliopiston alainen oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö  edistää opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista ja tarjoaa monipuolista tuoretta oppimistutkista. Sen teoria perustuu kolmeen sisältöön: itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen sekä asiantuntijasi oppiminen.  Opintojen toteutuksissa tuetaan yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua verkkopohjaisissa oppimisympyröissä.

Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa – case

Koulutusteknologian opinnot edistävät opiskelijoiden pedagogista ja teknologista osaamista tulevaisuuden asiantuntijoita.  Oppimisteoreettinen tausta perustuu itsesäätöiseen, yhteisölliseen ja asiantuntijaksi oppiiseen. Teoria ja käytäntö sovitetaan yhteen autenttisissa olosuhteissa.
 
Opintojaksoa Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen on kehitetty pitkään mm. yhteistyössä Campus Futuruksen kanssa.  Opintojaksossa käytettiin luentoja ja komea yhteisöllistä oppimistapausta, jotka tapahtuivat osittain verkossa ja osittain kasvokkain.  Kurssilla käytetään sosiaalisen median työkaluja : Wikispaces-wikin työtilaa, Mindmeister-miellekarttatyökalua sekä Dabbleboardi-piirto-ohjelma ja Jaikumikroblogia.
 
Oppimiscaset työstettiin Jigsaw-palapelimallin mukaisesti  joka muistuttaa hyvin paljon yhteistoiminnallista mallia. Ensin ollaan kotiryhmässä ja opiskellaan siellä. Sen jälkeen syvennetään tietämistä experttiryhmässä, jonka jälkeen palataan kotiryhmiin ja kerätään tieto kokoon.  
 
Jigsaw-mallin mukaisessa työskentelyssä korostuu ryhmän yhteinen vastuu oppimisesta. Jokaisella oppilaalla on tärkeä rooli työskentelyn lopputuloksen saavuttamisesta. Yksin lopputulosta ei voi saavuttaa.  Meidän työyhteisössä tällainen työskentely on vierasta. Yhteistyöhön ei kannusteta vaan jokainen hoitaa oman sektorinsa. Minusta tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja motivoivalta työskentelytavalta.
 
Toinen yhteisöllinen oppimiscase toteutettiin samalla periaatteella. Aluksi mietittiin ryhmälle sopiva työskentelytapa. Eksperttiryhmät perustivat wikiin omat keskustelualueet ja casen seuraavat vaiheet toteutettiin pääosin verkossa. Viimeisen vaiheen kaksi ryhmää suorittivat face to face ja yksi verkossa.
 
Kolmannessa oppimiscasessa opiskeltiin kasvokkain ja pedagogisena mallina oli ongelmalähtöinen oppiminen ja siihen sisältyä seitsemän eri vaihetta: tutustuminen aiheeseen, ongelman määrittely, aivoriihi, selitysmallin rakentaminen, oppimistavoitteen määrittäminen, itsenäinen työskentely ja opitun tiedon arviointi.
 
Kurssin lopussa vastuu työskentelystä siirtyi opiskelijoille. Kaksi ryhmää käytti Mindmeisteria ja yksi ryhmä wikiä tuotoksensa esittämiseen.
Opintojaksoa arvioitaessa sosiaalisen median ratkaisut osoittautuvat erinomaisiksi oppimis- ja tiedonrakentelufoorumeiksi. Niiden avulla voidaan työskennellä, raportoida, hakea tietoa pitää yhteyttä yms. Huomioitavaa on myös se, että vastuu opiskelujen etenemisestä ja opiskelumenetelmistä  näissä casessa oli hyvin paljon opiskelijoilla.
 
Oppimisjaksojen toteuttamisessa lähtökohteena olevat yhteisöllinen, itsesäätöinen ja asiantuntijaksi oppiminen toteutuivat hyvin.

Itse innostuin kovasti tällaisesta opiskelukokonaisuudesta. Olen sitä mieltä, että yhä enemmän pitäisi toteuttaa tässä esillä olevia toimintamalleja myös omassa työympäristössä. Miten, milloin ja minkä ryhmän oppilaiden kanssa.?!?

 

 

 

 

 

Reflektio blogiartikkelista liittyen opettajien tvt-taitoihin

 

Lehmätkin lentäis –blogissa pohditaan opettajien tvt-taitoja ja opetuskulttuuria itseäni puhuttelevalla tavalla: http://harto.wordpress.com/2013/02/07/opettajien-tvt-taidot-ja-opetuskulttuuri-selva-ongelma-ja-selva-ratkaisu/.

Blogin kirjoittaja tuo esiin ajatuksen, että kouluihin ja opetukseen ei pidä tuoda teknologiaa teknologian vuoksi vaan ainoastaan silloin, kun sille on pedagogisesti perusteltu käyttötapa. Eräässä yhteydessä esiin noussut opettajien opetustaitojen puute teknologian hyödyntämisessä tulee blogin kirjoittajan mukaan esiin silloin, kun iPadia, älypuhelinta tai mitä tahansa teknologiaa käytetään vailla arviointia sen suhteen, miten sitä tulee käyttää, jotta käyttö tukisi oppimista. Välillä tuntuu, että kouluilla todella on kiire saada eri teknologioita käyttöön luokissa, jotta vastataan paremmin ympäristön odotuksiin. Aina pitäisi kuitenkin mennä oppiminen edellä, ei pelkkä teknologia. Aivan erityisen tärkeänä pidän kirjoittajan ajatusta siitä, että kouluihin ei tarvita ensisijassa lisää teknologiaa, vaan tukea ja koulutusta opettajille, vaikka myös laitteiden on oltava kunnossa.

Kommentoiva referaatti artikkeliin Gradun ohjaus wikin avulla. (Korvaava tehtävä)

 

Artikkelissaan Gradun ohjaus wikin avulla Eeva Liikanen (2012, 85-88) tarkastelee kliinisen laboratoriotieteen opiskelijoiden gradun tekoprosessia, jossa opiskelijoita on ohjattu graduwikin avulla. Itselleni wiki oli ennen tätä kurssia aivan tuntematon käsite. Wiki tarkoittaa yksinkertaisesti verkkosivustoa, jonka sisältöä käyttäjät voivat muokata. Wiki on selkeästi yhteisöllinen kirjoittamisen työkalu. Wiki on vuorovaikutteinen ja muutosten tekeminen sinne on periaatteessa yksinkertaista. Käyttäjien tekemät muutokset tekstiin ovat välittömästi kaikkien käytössä ja näkyvillä.

Graduwiki rakennettiin Liikasen (2012, 86) mukaan graduprosessin vaiheita noudattaen ja vuorovaikutteisuus ja yhteisöllinen oppiminen mahdollistuivat siten, että opiskelijoiden tuotokset olivat kaikkien opiskelijoiden nähtävillä opiskelijoiden omissa kansioissa. Toisten teksteihin perehtyminen ja niiden kommentointi oli mahdollista kaikille. Koska perinteisesti graduja on ohjattu joko kasvokkain kahden kesken tai graduseminaareissa ja gradun kirjoittaminen on ollut itsenäistä ja ajoittain yksinäistäkin puurtamista, wikissä tapahtuva ohjaus eroaa selvästi perinteisestä ohjaustavasta mielestäni erityisesti siksi, että wikit mahdollistavat yhteisöllisen kirjoittamisen. Toisaalta yhteisölliseen kirjoittamiseen liittyi myös joidenkin opiskelijoiden kokemana haasteena se, että omia kirjoituksia oli toinen opiskelija muokannut vahingossa. Wikissä on kuitenkin periaatteessa mahdollisuus palauttaa tarvittaessa aiemman teksiversiot, jolloin lopullista vahinkoa tuskin väärän henkilön tekemästä muokkauksesta syntyy.

Voi ollakin, että wikit soveltuvat parhaiten sellaisten tekstisisältöjen tuottamiseen, joita on tarkoituskin koota monen käyttäjän toimesta. Gradu on kuitenkin periaatteessa tarkoitus kirjoittaa itsenäisesti tai joissakin tapauksissa esimerkiksi pareittain. Gradun on ollut tarkoitus perinteisesti osoittaa, että opiskelija suoriutuu laajasta tutkimusprosessista itsenäisesti. Graduwikin käyttö suuntaa mielestäni graduprosessia jonkin verran enemmän kohti oppimisprosessia ja oppimistapahtumaa. Gradun luonne oppimisen välineenä tehostuu ja korostuu pelkän opinnäytteen sijasta. Koska gradu on monellekin yliopisto-opiskelijalle kompastuskivi, pidän todella tärkeänä ja huomion arvoisena myös sitä Liikasen (2012, 87) esiin tuomaa seikkaa, että työstäessään graduaan graduwikin ohjeiden mukaan, opiskelija saa gradunsa valmiiksi ikään kuin huomaamattaan. Kaikki keinot, joilla graduprosessia voidaan tehostaa, ovat varmasti tervetulleita.

The magic touch ja taitoperusteinen oppiminen

Bloggeri ei pidä minusta. Minäkään en pidä enää bloggerista.

En yleensä seuraa blogeja. Ajattelen, että minun aikani ei riitä istumaan koneen ääressä ja olemaan tässä asiassa aktiivinen. Valitsen ja priorisoin toisin. Joskus tosin luen ystäväni kirjoittamaa Elämänmakuista-blogia, mutta siinä kaikki. En kirjoita blogeja. Minun taitoni eivät riitä luovan, kiinnostavan tekstin tuottamiseen. Eikä minulla ole mielessä aiheitakaan. Enkä ole ainakaan vielä tarpeeksi motivoinut haastamaan itseäni blogien suhteen.

Näistä syistä, helppoa kuvitella, tehtävä blogien seuraamisesta oli minulle haasteellinen. Mutta minä yritin. Venyin ja järjestin aikaa. En ehkä tarpeeksi, mutta järjestin aikaa. Ja etsin ja luin. Tai oikeastaan olin lukevinani. En löytänyt mitään kiinnostavaa seurattavaksi. Yritin etsiytyä myös muihin sisältöihin, pois Some-blogeista. Ei auttanut.

Lopulta olen kadottanut keinot avata blogia, päästä lukemaan tai kommentoimaan omia tai muiden blogeja. Pyytäessäni ystävällisesti Bloggeria näyttämään blogin, se muuttaa maailmani vaaleansiniseksi ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia avata, sulkea tai kommentoida mitään. Saati että näyttäisi tekstiä, minkäänlaista. Tämän tekstin pystyn todennäköisesti blogiin liittämään, mutta se ei taida riittää. Tarvitaan the magic touch. Minulla ei sitä ole. Olen tällä viikolla yrittänyt joka ilta tehdä tätä tehtävää kotikoneellani, onnistumatta siinä. Ja työkoneeni toimii kotona vain halutessaan. Nyt se ei ole toiminut.

Aiempaa suoritustani varten etsin tietoja ja löysin Johanna Janhosen tekstejä sosiaalisen median työvälineistä ja jäin lukemaan niitä. Joukossa oli myös blogi-kirjoituksia. Olisin halunnut avata Janhosen blogeja, mutta en voi. Sen sijaan käsittelen tässä ensimmäistä kiinnostavaa tekstiä, jonka löysin tehtävänannon blogilistan kautta. Blogi on Miikka Salavuon ja aihe käsittelee taitoperustaisen opetuksen suunnittelua. Hän lopettaa kirjoituksensa osuvasti suhteessa minun taisteluuni Bloggerin kanssa. Hän sanoo, että haasteena opetuksen muutoksessa on se, että teknologia ei toimi aina niin kuin pitäisi.

Mutta jospa yrittäisin päästä nyt tämän yli.

Salavuo kirjoittaa oppimisen ja oppimisympäristön muutoksesta. Hän ajattelee oppimisen olevan mielekkäintä ja tehokkainta silloin, kun oppilas on itse aktiivinen ja hankkii ja kehittää tietoja ja taitoja yhteisöllisesti. Kun oppilas itse hakeutuu tiedon äärelle, hänen motivaationsa tutustua, ottaa selvää ja harjoitella on parempi. Tämän motivaation voi jakaa ryhmässä, toteuttaa oppimista yhteisöllisesti. Erilaiset näkökulmat tukevat parhaimmillaan toinen toisiaan. Oppilaat eivät ole kuitenkaan Salavuon mukaan aina valmiita oppimaan uudella tavalla. Haasteita on siis niin opettajuuden kuin oppimisenkin muutoksessa. Oppilaalle voi olla haastavaa muuttaa toiminnan tavoitteita kokeista taitoihin ja lopputuloksesta työskentelyprosessiin.

Tässä mieleen tulee koe, jossa itse koetilanne toteutetaan pareittain. Tuolloin todennäköisesti jommallakummalla oppilaista on vähintään aavistus vastauksesta ja toinen oppilaista opettaa koetilanteessa toista. Oppilaiden mahdollisten kysymysten edessä opettaja antaa vastaukset tai jopa osan luetusta teoriasta mukaan kokeeseen. Koetilanteesta tulee kätevästi oppimistilanne.

Tulevaisuus näyttäytyy todellakin erilaisena, kun Salavuo toteaa, että nyt koulua käyvät oppilaat tulevat toimimaan työelämässä vielä 2060-luvulla. Samoin kun menneet 50 vuotta ovat tuoneet, myös tulevat 50 tuovat mukanaan suuria muutoksia. Tämän päivän koulun ulisikin ohjata avoimuuteen suhteessa uuden oppimiseen ja uuden luomiseen. Tähän kuuluvat erilaiset informaatio-, tiedonhallinta- ja vuorovaikutustaidot, samoin kuin kriittinen ajattelukyky, luova ilmaisu ja sosiaaliset taidot. Monipuolisuus ja laaja-alaisuus tulevat todennäköisesti olemaan merkittäviä niin opiskelussa kuin työelämässä. Merkitykselliseksi tulevat esimerkiksi osallisuus, aktiivisen läsnäolon varmistaminen ja taitolähtöisyys. Taitolähtöisyydellä Salavuo tarkoittaa aiemmin opitun ja luovien taitojen kehittämisen ottamista lähtökohdiksi opetusta suunniteltaessa. Tässä on hyvä mahdollisuus ilmiöpohjaisissa toteutuksissa. Aktiivisen läsnäolon varmistaminen jäi minulle, erityisesti nyt verkko-opintoja suorittaessani, epäselväksi, mitä Salavuo sillä tarkoittaa.

http://miikkasalavuo.fi/2013/01/03/taitoperustaisen-opetuksen-suunnittelu/

Terhi Sainio

Korvaava tehtävä

 Yhteisöllistä oppimista ja sosiaalisen median valintoja koulutusteknologian opinnoissa

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa voi opiskella koulutusteknoligiaa sivuaine- ja maisteri opintoina. Opintoja on kehitetty yhteisöllisempään, avoimempaan ja jaettua asiantuntijuutta hyödyntävään suuntaan sekä pedagogisten ratkaisujen että käytettyjen tekniikoiden osalta. Kehittämistyön tavoitteena on, että opinnot vastaisivat mahdollisimman hyvin työelämän osaamisvaatimuksia. Tämä tulisi huomioida kaikessa opetuksessa jo peruskoulusta alkaen.

Opetuksen keskeiset sisällöt ovat itsesäätöinen oppiminen, yhteisöllinen oppiminen ja asiantuntijaksi oppiminen. Yhteisöllisen oppimisen tavoitteena on, että se käynnistää tehokkaita oppimisen mekanismeja. Tällaisia ovat esimerkiksi kysyminen, selittäminen, argumentointi ja palautteen anto. Nämä ovat tärkeitä taitoja myös tulevaa työelämää varten. Opintojen toteutuksessa hyödynnetään erilaisia verkkopohjaisia oppimisympäristöjä.

Opinnoissa käytettiin esimerkiksi ryhmäkeskustelupaikkana Wikispaces-wikiin rakennettua työtilaa. Tämän lisäksi opiskelijat saivat itse valita työkalut, jolloin he saivat toimia  pedagogisina asiantuntijoina ja osallistua kurssin suunnitteluun. Tämän lisäksi kurssilla käytettiin Mindmeister-miellekarttatyökalua.

Jigsaw-työskentely eli palapelimalli toimi sekä kasvokkain että virtuaalisessa opiskelussa. Tämä malli on mielestäni jurri samanlainen kuin yhteisöllisessä oppimisessa. Tämä opettaa yhteisen vastuun ottamista opintojen sujumisessa ja sitouttaa hyvän lopputuloksen saamiseen. Lopputulos on mielestäni paljon kattavampi kuin jos jokainen olisi yksin tehnyt saman tehtävän.

Tämän lisäksi käytettiin ongelmalähtöistä oppimista (PBL), jossa työskentely tapahtui kasvokkain. Siinä annetaan opiskelijoille roolit, joiden kautta tehtävä suoritetaan. Ongelmalähtöistä työskentelyä on mielestäni tärkeä opetella, koska arkipäivän työ on juuri sitä.

Päätösseminaari toteutettiin lähitapaamisena, jolloin kaikki osapuolet kokoontuivat saman pöydän ääreen. Tällä tavoin opiskelijat kehittyivät pedagogisina asiantuntijoina ja opettajat ja suunnittelijat saivat suoraa palautetta kehitystyöhönsä.

Opintojakson arvioinnissa todettiin, että esimerkiksi wikit, blogit ja mikroblogit ovat erinomaisia oppimis- ja tiedonhakufoorumeita ja mahdollistavat erilaisten sovelluksien integroimisen oppimisprosessiin.  Sosiaalinen media mahdollistaa opiskelijatiimien työskentelyn tiedolliseen tukemiseen, raportointiin, tiedonhakuun ja yhteydenpitoon.

Myöhemmissä opintojaksoissa on otettu mukaan muitakin oppimistyökaluja kuten Diigoa.  Puro-net-wikiä on käytetty, koska siinä on mahdollista työstää yhteistä tekstisisältöä.

Tulevaisuudessa tällä kurssilla tullaan hyödyntämään sosiaalisen median työkaluja ja ainakin wikiympäristö ja siellä sovellettavat yhteistyömallit ovat tulleet jäädäkseen.

Tuula

Opeblogi

Huomasin nyt vasta tämän mielenkiintoisen Anne Ronkaan kirjoittaman blogin. Olen usein miettinyt, mitä nuo QR-koodit ovat. Opeblogissa on selkeästi kerrottu ja opastettu, miten näitä koodeja tehdään. Olen niin vähän perehtynyt näihin uusiin teknisiin mahdollisuuksiin, että ilman tätä Somea-tämäkin blogi olisi jäänyt lukematta.

 

Jos haluat luoda itse QR-koodeja, voit käyttää verkkopalveluita, kuten QRHacker. Myös Googlen linkinlyhentäjällä, goo.gl-palvelulla, saat helposti luotua QR-koodin: koodi löytyy linkin lisätiedoista Jos sinulla on Googlen käyttäjätunnus, pääset seuraamaan QR-koodin käyttöä. Alla ohjekuva, kuinka löydät QR-koodin goo.gl-palvelulla. Lisää ensin linkki ja klikkaa Shorten URL. Katso sitten lisätietojen sivu ja tallenna sieltä QR-koodi (nimeä kuvatiedosto tallennusvaiheessa niin, että tiedät itse, mihin koodi osoittaa).

 

QR-koodeja näkee joka puolella. Omalla paikkakunnalla minun entinen oppilaani on perustanut yrityksen, joka tekee näitä koodeja eri tarkoituksiin. Aika helppo ja näppärä elinkeino.

Toinen mielenkiinnon kohde tässä blogissa on Power Pointin käyttö iPadille. Tässä blogissa oli hyvät toimintaohjeet.  

Ota käyttöön SkyDrive ja lataa se iPadille. Siirrä PowerPoint-tiedostot (Wordit ja Excelit) SkyDriveen (en kokeillut animointija, kun sellaisia en ole harrastanut ja tämä on vain pikatestaus, epäilen, että eivät toimi). Open Officen odp-dokumentit avautuvat verkkoliittymässä ja niitä voi muokata, mutta iPadillä aikanaan kokeilemani tiedosto ei auennut. Yhtä aikaa voi valita useita tiedostoja ladattavaksi. Kansioi tiedostot, jotta ne pysyvät järjestyksessä.

Alla ensin kansionäkymä SkyDriven verkkoliittymässä ja alla sama kansio iPadilla Avaa haluamasi esitys SkyDrivessa. SkyDrive soveltuu esittämiseen, mutta jos haluat mahdollisuuden muokata dioja, avaa se toisessa sovelluksessa. Muokkaamaan pääsee mm. Keynotella (9,99 €) tai Office² HD (maksullisella versiolla, 7,99 €, ilmaisversio näytti vaativan mutkikkaita toimenpiteitä). Varmaan löytyy myös maksuttomia sovelluksia tähän tarkoitukseen.

Millä ajalla näitä kokeilee?!? Minä kaipaisin kyllä ihan kontaktiopetusta eri Some-muotojen käyttöön. – ja kollegoita, joiden kanssa kokeilisi näitä uusia juttuja. Meidän koulussa ei oikein kukaan ole kiinnostunut eikä keneltäkään voi kysyä neuvoa!!

Bloggerin kommenttien seuraaminen helpommaksi

Uusien kommenttien löytäminen lukeminen tästä blogista on vaikeata, ilmeisesti blogger ei tarjoa sopivaa vimpainta uusimpiin kommentteihin.

Pikainen apu kommenttien seuraamiseen löytyy RSS-syötteestä osoitteessa http://opesome2013.blogspot.com/feeds/comments/default, sieltä löytyy kaikki tuoreimmat kommentit.