Mind24

 

Kurssin alussa tuotimme ajatuskarttoja Poppletin avulla ja siitä innostuneena halusin tutustua myös toiseen sovellukseen, jonka avulla voi tuottaa ajatuskarttoja yhteisöllisesti eli  Mind24 -palveluun. Ajatuskarttojen tekemistä käytän omassa opetuksessani eri aineissa melko paljon esimerkiksi ennen aiheen käsittelyä oppilaiden ennakkokäsitysten hahmottamiseen sekä toisaalta jakson lopussa aiheen kokoamiseen. Haluan opettaa oppilaita myös itse tekemään ajatuskarttoja opiskelutekniikkana.

Poppletissa minua viehättää sen helppokäyttöisyys. Ohjeita lukemattakin Popplettissa saattaa aloittaa ajatuskarttojen luomisen, se on hyvin visuaalinen väline. Pidän myös Poppletin vapaudesta ajatuskuplien ryhmittelyn suhteen: tekijä pystyy itse päättämään melko pitkälti, mihin kohtaan kuplan haluaa ja kuplan siirto onnistuu hiirellä vetämällä. Lukuun ottamatta pitkää jaksoa, jolloin koko palveluun ei päässyt, Popplet vaikuttaa kaiken kaikkiaan todella käyttökelpoiselta välineeltä omassa opetuksessani ja sen käyttö oli itselleni heti tosi hauskaa.

Mind24:aan kohdistui Poppletin jälkeen suuria odotuksia, mutta se paljastui selvästi vähän tylsemmäksi työkaluksi. Ajatuskuplia ei voi ryhmitellä lainkaan niin vapaasti (tai ainakaan minä en siinä onnistunut) kuin Poppletissa eikä ajatuskartan tekeminen tuntunut yhtä hauskalta kuin Poppletin avulla. Sen sijaan suuri plussa tulee siitä, että Mind24 säilyttää kaikki aikaisemmat versiot tehdyistä ajatuskartoista. Tämän näen erittäin käyttökelpoisena ominaisuutena juuri omassa opetuksessani, koska se mahdollistaa ennakkokäsityksistä tehtyjen ajatuskarttojen ja jakson lopussa tehtyjen ajatuskarttojen vertailun.

Käyttöehtoja lukiessani törmäsin kuitenkin 13-vuoden ikärajaan ja mietin, rikonko käyttöehtoja, jos minun tunnuksillani alakouluikäiset lapset luovat palveluissa ajatuskarttoja? Entä tarvitaanko tähänkin julkaisulupa vanhemmilta, vaikka ajatuskarttojen tekijänä näkyy ainoastaan opettaja, jolla tunnukset palveluun ovat? Se, että jokainen oppilas loisi omat tunnukset tällaiseen palveluun ei tietenkään ikärajan vuoksi onnistu, eikä meidän kunnassa oppilaille tarjota omia sähköpostiosoitteitakaan, joita tunnusten luomiseen tarvitaan. 

Tässä kuitenkin esimerkki nelosluokan ympäristö- ja luonnontiedon tunnilla luodusta ajatuskartasta Mind24:n avulla:

WriteLaTeX

Matematiikan opetuksessa sosiaalisen median käyttäminen on mielestäni vaikeata. Matematiikassa yleensäkin on vaikeata tuottaa matemaattista tekstiä tietokoneella. Yritäpä itse: laske yksinkertainen murtolukulasku paperilla ja puhtaaksikirjoita lasku tietokoneella.

Wordin uusi kaavaeditori on kyllä parantanut tilannetta vanhaan valikkopohjaiseen editoriin verrattuna, mutta siltikin kaavojen kirjoittaminen on vaikeata. Matemaatikkojen yleisesti käyttämä LaTeX on taas oppimiskäyrältään jyrkkä, sen käyttöönotto on vaikeata ja tuloksen näkemistä pitää odottaa.

WriLaTeX on palvelu, kirjoitetaan matematiikkaa yhteisöllisesti samaan tapaan kuin etherpad-tyyppisissä editoreissa. Vasempaan ikkunaan kirjoittaan LaTeX-koodi ja dokumentin (oikealla) ulkoasu muuttuu pienen viiveen jälkeen. Ja dokumenttia voi muokata monta käyttäjää yhtä aikaa!

Osoitteessa https://www.writelatex.com/81794rmdvzs löytyy dokumentti, jossa on toisen asteen yhtälön ratkaisukaava. Voit muokata dokumenttia vapaasti.

LaTeX-dokumentin preamble on pelottava, siis tuo dokumentin alussa oleva litania, jossa on include-komentoja ja muuta hämärää. Itse dokumentti alkaa loogisesti \begin{document}-kohdasta.


Koska kaavojen kirjoittaminen vaatii oppimista, niin apuna voi käyttää palvelua http://webdemo.visionobjects.com/equation.html?locale=default, joka muuttaa piirretyn kaavan LaTeXin ymmärtämään muotoon.

LaTeXin käyttöä matematiikassa on perusteltu muun muassa tieteen historialla: LaTeXilla on kirjoitettu monet väitöskirjat ja suuret matematiikan tulokset. Ja jos opettajakin on joskus opetellut kirjoittamaan gradunsa LaTeXilla, niin kyllä oppilaatkin saavat sen opetella.

Slideshare

Lupasin esitellä kurssiblogissa Slideshare-palvelua. Olen tutustunut siihen TVT-tukihenkilökoulutuksessa vuonna 2006. Käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi. Suurimmaksi osaksi sen takia, että opettajanmateriaali oli vielä piirtoheitinkalvoja ja papereita. Kun aloin tehdä esityksiä oppitunteja varten, olin epävarma sisällön laadusta (”eihän tätä kehtaa nettiin laittaa”) tai siitä, onko materiaalini kustantajan omaisuutta siinä määrin, että sen julkaiseminen netissä toisi hankaluuksia (”minullahan on tuossa ruutukaappaus opettajanmateriaalista”).

Useammankin kerran niihin aikoihin tuli eteen kysymys, mihin verkossa voisi tallentaa tiedostojaan. Silloin piti oikeastaan olla omat kotisivut, jos halusi julkaista jotain. Slideshare tarjosi tallennustilaa verkosta ja mahdollisuuden linkkien tekemiseen tai esityksen upottamiseen uuteen palveluun, vaikkapa wikiin.

Eniten olen käyttänyt palvelua itseopiskeluun tvt-asioissa ja muussakin. Olen seurannut tiettyjä opettajakollegoja ja kouluttajia ja tutustunut heidän esityksiinsä. Saan ilmoituksen sähköpostiini, kun seuraamani henkilöt lataavat uusia esityksiä palveluun. Muutamat opettajat ovat käyttäneet Slidesharea omien oppiaineideni opetuksessa ja olen saanut vertailla heidän esityksiään omiini ja oppia niistä. Kyllähän nimikin SlideSHARE viittaa jakamiseen, palvelu edustaa mielestäni juuri sosiaalisen median ideaa.

Ajattelin tehdä varsinaisen opastuksen Slidesharesta upottamalla tekemäni esityksen tähän blogiin. Voit suurentaa esityksen oikean alakulman kuvakkeesta. Edetä voi tietokoneen nuolinäppäimillä tai esityksen alareunassa olevilla nuolikuvakkeilla. Toivon, että innostutte kokeilemaan tätä mielestäni mainiota some-palvelua.  P.S. Kun julkaisin postaukseni, meni palvelu nurin...ylläpitotoimia tms. Tällaista tää joskus on ;)

Slideshare from Saila Frosti

Facebookkaajat

Seuraavassa tekstissä tarkastelemme sosiaalisen median käyttöä opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä ensinnäkin opettajuuden muutoksena ja toisaalta oppimisen muutoksena.

Opettajuuden muutos

Sosiaalisen median käyttö opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä mahdollistaa sekä yksilön oppimisen että yhteisöllisen oppimisen. Yksilötasolla sosiaalisen median käyttö mahdollistaa syvällisen oppimisen ja osaamisen soveltamisen, kun esimerkiksi yhteisessä tiedon rakentelussa joutuu avaamaan omia ajatuksiaan toisille. Yhteisöllisellä tasolla asiantuntijuuden kehittäminen voi johtaa työ- ja toimintatapojen muutokseen. Lisäksi palautteen antaminen ja saaminen mahdollistuu ja sitä kauttakin tarjoutuu mahdollisuus kehittyä opettajana. Niina Impiön mukaan yhteistyön tekemisen tasoja opettajan työssä on neljänlaisia.

Tasolla 1 opettajat jakavat spontaanisti kokemuksia, esimerkiksi kielten opettajat vaihtavat kokemuksiaan erilaisista opetusmenetelmistä somen keskustelupalstalla.

Taso 2 eteneekin sitten suunnitellummin eli opettajat tarkastelevat kriittisesti erilaisia pedagogisia ratkaisuja.

Tason 3 toiminta on säännöllistä ja tavoitteellista eli vaihdetaan materiaaleja ja opetusmenetelmällisiä ideoita.

Tasolla 4 harrastetaan yhteisöllistä ongelmanratkaisua, sitoudutaan kehittämistyöhön kollektiivisesti. Tasolla 4 syntyvät pedagogiset innovaatiot. Some tarjoaa keskustelufoorumin  näiden kaikkien tasojen toiminnalle, myös tason 4 syvälliselle opetuksen kehittämistyölle. Tämä edellyttää opettajalta valmiuksia ottaa vastaan ja antaa palautetta sekä esittää muille keskeneräisiä töitään.

Vaikeutena sosiaalisen median käytössä opettajan asiantuntijuuden kehittämisessä voidaan nähdä ainakin omat ja toisen asenteet. Omien työ- ja toimintatapojen muuttaminen vaatii runsaasti motivaatiota ja energiaa. On niin helppoa jatkaa työtään vanhaa uraa pitkin. Olisi hyvä aloittaa somen hyödyntäminen pienin askelin eikä kertarysäyksellä. Muuten seuraa infoähky ja väsähtäminen.

Monesti toimitaan liian tuloskeskeisesti ja halutaan tehokkaita suorituksia ja heti. Someen, viihtyminen ja niihin tottuminen. Sama asia kuin opetettaisiin uimaan heittämällä lapsi suoraan puoleen väliin valtamerta. Opettajien tulisi ymmärtää, että erilaisessa toimintaympäristössä toimiminen ja adaptiivisuus vaatii pelaamista, leikkimistä ja tulosvapaata totuttelua uuteen ympäristöön. Kuten uimaopetuksessa vesileikit lastenaltaassa. Oma tottumattomuus välinettä kohtaan estää edes aloittamasta työtä. Kun tai jos aloituskynnys on korkea, tulee asenneongelma. Pienet askeleet, totuttelu pikkuhiljaa, siitä on hyvä aloittaa.

Toinen vaikeus, joka on tullut tälläkin kurssilla esiin, on sovellusten toimimattomuus. Jokaisella meistä on aikaa melko rajallinen määrä ja jos tietty sovellus ei toimikaan juuri sillä hetkellä, kun itsellä olisi aikaa, voi opettaja turhautua tilanteeseen ja luovuttaa. Toisaalta some tarjoaa vapautta valita itselle sopiva ajankohta osallistumiseen aivan eri tavalla kuin vaikkapa perinteiset luentokurssit tai pienryhmät.

Opettajan perinteinen “tuntityöskentely” siis häviää kokonaan. Opettajasta tulee suunnittelija ja toiminnan organisoija. Hän valmistelee materiaalin oppilaille, jotka työstävät asiaa joko yksin tai yhdessä. Tämä tuottaa haasteita palkkauksen ja koulutuksen säilytysfunktion kanssa, varsinkin peruskoulun puolella. Kouluhan on karskisti sanottuna paikka, jonne pistämme epäkypsät yksilöt täysi-ikäisten työskentelyn ajaksi, koska meillä ei ole muuta paikkaa niille. Miten, milloin ja missä alakoulun luokanopettaja suunnittelee sisällöt ja tutustuu valmiisiin tuotoksiin?

Toisaalta tuskin some niin täydellisesti valtaa meidän työtapamme, että perinteinen tuntityöskentely häviäisi, se on vain yksi tapa toimia. Kyllä ihan perinteinen kasvokkain työnteko on erittäin hyödyllistä, toivottavaa ja monien mielestä mukavampaa, kuin vain näppämistön äärellä istuminen.

Toivottavasti opettajankoulutuksessa on somen käyttöä. Onko nykyään, vai jääkö se kunkin oman kiinnostuksen varaan? Opettajan pitää harkita, mitkä osat opiskelusta voisi opiskella esim. somen avulla. Omalta alaltani voisi olla esim. jonkin ajankohtaisen ilmiön seuraaminen maantiedon aiheesta, esim. Suomen kuulumisesta EU:hun, esim. Suomen saamista tukimaksuista ja Suomen EU:lle maksamista jäsenmaksuista. Tästä voisi kotitehtävinä laatia luokan kanssa yhteisöllisesti kirjoitus kylläkin opettajan laatimien ohjeiden mukaan. Mutta tässäpä oppilas joutuukin ottamaan selvää koko käsitteestä EU, mitä se tarkoittaa, jotta siitä edes osaisi sanoa jotain saati olla jotain mieltä sen budjetista ja sen oikeudenmukaisesta jakamisesta.

Oppimisen muutos

Oppilaiden toiminta ja oman toiminnan kautta oppiminen on tulossa keskiöön. Tämä on ehkä turhankin raflaavasti sanottu, mutta totta toinen puoli. Opettajilla vaikuttaa olevan suuri vaikeus luottaa oppilaiden kykyyn oppia ja tuottaa mielekästä tietoa. Oppilaiden toiminta, vaikka se ei aina olisi niin järkevää on tuotava enemmän esille. Tuotetulle teokselle on annettava arvoa, vaikka se ei niin hienoa ja täsmällistä olisikaan. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat tottuneita tietotekniikan käyttäjiä,  ja he ovat tottuneet nopeaan ja yksilöllisesti etenevään tiedon käsittelyyn. Perinteinen, koko luokan kollektiivinen opettaminen tuntuu monesta koululaisesta hitaalta ja tylsältä prosessilta. Näihin tunnilla nukkujiin tulee kummasti eloa, kun he pääsevät tietokoneen viereen työstämään jotain tehtävää.

Monilla yläasteikäisellä tuntuu olevan some:sta hyvin yksipuolinen käsitys -pääsee FB:hen tunnilla! Pääsee omille sivuilleen ja juttelemaan omia juttuja. Olen itsekin käyttänyt melko vähän tietotekniikkaa oppilailla, siinä on yksi syy: oma tottumattomuus ja siitä tuleva korkea kynnys ja asenne. Mutta varmasti tässäkin auttaa se, että kun tietotekniikkaa käyttäisi enemmän, se tulisi arkipäiväisemmäksi eikä houkuttaisi oppilaita siirtyilemään omille viihdesivuilleen.
Mutta uskon, että opettajan antamat selkeät ohjeet, selkeä määräaika työn suorittamiseksi auttavat oppilasta etenemään.  

Oppilaan näkökulmasta yhä enenevässä määrin oppiminen itsessään tullee olemaan tärkeintä. Opeteltava sisältö on “kertakäyttökamaa”, joka on vain väline oppia uusia taitoja ja ennen kaikkea väline oppia oppimaan. Rohkeus adaptiiviseen toimintaan on myös opittavissa oleva taito ja rohkeuden löytäminen tulee olemaan menestyvän oppijan avain.


Impiön, Pöngän ja Vallivaaran kirjassa on myös yhteisöllisen oppimisen käsite. Tässä keskeistä on opiskelijaryhmä, jolla on tavoite oppia jotain, rakentaa tietoa yhdessä. Kun näin joutuu esittämään muille jäsenille ideaansa ja pukemaan se kielelliseen muotoon käsitteiksi, tekemään ajatusprosessejaan näkyväksi, voidaan saavuttaa entistä korkeatasoisempaa ymmärrystä.

Mietin, että oppilaat, joilla on suuria vaikeuksia tuottaa itse tekstiä ja ymmärtää kirjoitettua tekstiä, voivat tässä korkeatasoisen ymmärryksen kiidossa pudota aivan kärryiltä kokonaan. Miten he pysyisivät esim yhteisöllisen tiedon muodostajina some-työskentelyssä mukana? Heittävätkö he pensselit santaan kättelyssä? Muodostuuko some-opiskelussa eliittiopiskelijoiden ja reppanoiden ryhmät? Reppanat eivät korvaansa  tälle opiskelulle kallista. Antavat vain olla ja pelaavat senkin aikaa! Tällainen vaara varmasti on olemassa, mutta toisaalta yhteisöllisyys on myös innostaa ja kannustaa heikompia, kun koko työskentely ja lopputulos ei ole oman osaamisen, aloitteellisuuden ja ideoiden varassa.