maanantai 18. helmikuuta 2013

Sosiaalisen median sovellukset opetuskäytössä: Popplet opettajan, opetuksen ja opiskelijan työvälineenä



Popplet on selainpohjainen miellekarttaohjelma, jota voi käyttää esimerkiksi ideointiin, havainnollistamiseen, rakenteellistamiseen ja asiayhteyksien esittämiseen tai muistiinpanojen tekoon. (Ks. Miellekartta)


“Miellekartta ja miellekartta. Onhan näitä kynällä piirrelty ja kyllä minulle paremmin käteen sopiikin. Keksitään pyörää uudelleen. Ja taas se hiiri karkasi jonnekin. Ja nyt ei kone toimi! Kyllä mieluummin kirjoitan vihkoon, se kulkee ainakin aina mukana. Ja toimii.”


Poppletin etuna voi pitää sen helppokäyttöisyyttä niin yksilöllisten kuin yhteisöllistenkin ajatuskarttojen luomisessa, joskin vaarana on se, että kartasta tulee laaja ja sekava. Popplet toimii hyvin yhteiskäytössä silloin, kun tekijät tuntevat toisensa ennestään (tiedot, taidot ja osaamisen) ja tekijöillä on yhteinen näkemys siitä, mitä ovat tekemässä.


Tarkka aiherajaus edistää Poppletin käytön selkeyttä. Koko ryhmällä olisi oltava selkeä käsitys siitä, mihin työkalun käytöllä pyritään, mikä on työskentelyn päämäärä.Selkeän päämäärän/tehtävänannon lisäksi täytyy selvittää, paljonko voi työskentelyyn käyttää aikaa.


Opetuksessa popplettamista voisi verrata virtuaaliseen ideariihityöskentelyyn. Ideariihellä on ryhmätyöskentelyn prosessissa oma paikkansa. Kaikilla ryhmän jäsenillä tulee olla ymmärrys ja tietoisuus ideariihen tarkoituksesta. Työkalu itsessään ei anna vastauksia, mutta työkalun ja käyttäjien taitava yhteistyö voi luoda uusia maailmoja. Pedagogiikka on lähtökohta, joka voi tarpeen mukaan ja niin haluttaessa valjastaa käyttöönsä monenlaisia työkaluja, joissa vain mielikuvitus on rajana. Niistä yhtenä esimerkkinä Poppletit. Opettajalla on oltava tehtävää antaessaan selkeä ymmärrys tämän työkalun käyttötarkoituksesta. Vasarakin on osaavan kädessä rakenteita kokoava työkalu, mutta sillä voi yhtä hyvin hajottaa.


“Mikä ihmeen häkkyrä tämäkin on? Painan nappia ja sinitaivaalle pullahtelee pilviä. En saa kirjoitettua mitään älyllistä, kunhan nyt kokeilen. En saa poistettua kupliani vaikka kuinka yritän, niitä pulpahtelee aina vain lisää. Nyt suljen koneen ja lopetan. Apua!”


* * *
“Jos sittenkin vielä katsoisin...oli se kuitenkin melko mielenkiintoinen. Oppilaat varmaan innostuisivat tästä.”


Poppletin etuihin voi myös lukea sen yksinkertaisuuden: kaikki ominaisuudet ovat kerralla näkösällä ja helposti opittavissa. Erilaiset muokkausmahdollisuudet näkyvät suoraan hiirellä klikkaamalla, ja vahingossa tehdyt kuplat poistuvat x:ää painamalla - yleiskieltä nettiympäristössä. Peruskoululaisten, etenkin nuorempien, kohdalla ongelmaksi voi muodostua ohjeiden englanninkielisyys. Opettaja voi kuitenkin kääntää asian eduksi ja hyödyntää tilannetta kielenopetuksessa; pelaavathan monet englanninkielisiä nettipelejäkin jo alakoululaisina ilman sen kummempia komplikaatioita.


„Tämähän alkaa jo sujua. Kokeilen tätä, on tässä aikaansa seurattava. Naureskelevat ne nuoret hujopit, luulevat ettei me ‚vanhat rouvat‘ muka mitään ymmärretä. Tosin some-kieli on kyllä aika hebreaa vieläkin… korjasin kerran yhtä poikaa, kun heitti „sano se someksi“, että eikun suomeksi. Siitä olenkin saanut kuulla. Jotain kokeilujakin pitää tehdä, että tulee kurssi suoritettua. Kunhan vaan osaisin oppilaille selittää, etten sotkisi koko juttua… pitänee vielä harjoitella itsekseen.“


Poppletia voi hyödyntää opetuskäytössä yhteisöllisenä ajatuskarttana, johon kunkin osallistujan on helppo lisätä omia ajatuksiaan ja kommenttejaan toisten ajatuskupliin. Etuna paperi- ja tiedostoversioihin on,, että selainpohjainen ajatuskartta on joustava ja muokattavissa missä tahansa, myös ulkomailla. Se on aina mukana, jos käytettävissä on tietokone ja internet.


„Otin poppletin käyttöön ystävyyskouluvierailun päätöstapaamisen suunnitteluun – yllätin eurooppalaiset kollegat heti alkuviikosta. Ei tarvinnut skypetellä, vajavaisella englannin taidolla tulee aina väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Kirjoittamalla saa ainakin selvää, mitä tarkoittavat. Pääsimme samalle aaltopituudelle heti, olemmehan jo kaksi vuotta tehneet yhteistyötä. Tapaaminen on täällä meillä ja olen koulumme vastuuhenkilö. Sain partnereiden toiveet ja ideat koottua, teen vielä yhteenvedon ja se on sitten siinä.


“Kuutosten kanssa kokeilin popplettia englannin tunnilla, saivat ideoida sitä nettilehteä sinne ystävyyskoulu sivuille. Tietokonekurssia käyvät samaan aikaan ja kollega innostui asiasta. Pidettiin sitten samanaikaisopetusta. Kollega oli kiitollinen, että oli kunnon aihe, oppilaatkin innostuivat. Ja minä.„


Poppletin ajatuskupliin voi vaivattomasti lisätä kuvia internetin Flickr-kuvapalvelusta, omalta tietokoneelta tai esim. Facebookista. Samoin videoiden lisääminen YouTubesta on hyvin yksinkertaista. Muista palveluista (esim. Vimeo, Photobucket) voi aineistoa liittää mukaan hieman kömpelömmin, linkittämällä. Myös linkitys voi mihin tahansa internetsivuihin tai -sivustoihin kuten uutisartikkeleihin tai blogeihin onnistuu vaivattomasti. Copypastatut tai kirjoitetut URL-osoitteet muuttuvat linkeiksi automaattisesti, joten näiden ominaisuuksien ansiosta Popplet toimii erinomaisesti tiedonkeruun yhteisöllisenä muistivihkona.


Poppletin ongelma on sen pinnallisuus ja “litteys”: Se toimii pohjimmiltaan vain yhdessä tasossa. Näin ollen suuremman tietomäärän jakaminen näyttäisi väistämättä johtavan ajatuskartan (hallitsemattomaan) laajenemiseen ja sekavuuteen. Etenkin nuorten oppilaiden yhteisöllisessä ajatuskartassa opettajan läsnäolo saattaa olla välttämätön, jotta ideointi ei karkaisi käsistä tai (yläkoululaisten tapauksessa) tyssäisi tyhjään alustaan.


Yläkoulun Ilmaisutaidon ryhmä (valinnainen kurssi ) sai ideoida uutta esitystä, kokeilin nyt ‚ideasta esitykseksi‘-menetelmää. Eivät tunne vielä toisiaan, ryhmä koottu eri luokilta ja luokka-asteilta. Tytöt jäivät kiistelemään jostain käsitteistä, pojat pistivät ihan lekkeriksi. Taisin selittääkin huonosti, mutta tällä ryhmällä tämä ei toiminut. Kartoista tuli sekavia – ja olivatpa jotkut linkittäneet sinne ei-niin-sopivia-kuviakin. Joukossa oli muutama näihin juttuihin perehtynyt – ja tunsin itseni noviisiksi. Välillä tuntui, että kokeilivat minua oikein urakalla. Katselin karttoja illalla, ei niistä esityksen pohjaksi paljon ainesta ole. Täytynee kokeilla jotain muuta, popplettaminen ei toiminut, ei kerta kaikkiaan.„


Poppletin yhteisöllisessä hyödyntämisessä ilmenevät tekniset ongelmat saattavat vaikeuttaa työskentelyä, jos sivuston oma tuki ei toimi nopeasti. Tätä ei ryhmässämme päästy testaamaan.


“Kokeilin yrittäjyystunnilla Poppletin käyttöä oppilaiden kanssa. Tarkoituksena oli luoda Yritystoiminnan kokonaisuus. Oppilaat olivat innoissaan asiasta. Olin kertonut tavoitteen ja aikataulun selkeästi. Tekniikka ei kuitenkaan toiminut, joten meidän täytyi turvautui perinteiseen Mindmappiin. Oppilaat eivät olleet lainkaan yhtä innostuneita tusseista ja fläppitaulusta”.


Teknisiin ongelmiin voidaan lisätä myös se, että useissa koulussa on vielä puuttelliset tietotekniikkavälineistöt/sovellukset. Luokassa saattaa olla vain yksi tietokone. Poppletin mielekäs käyttö edellyttäisi, että jokainen oppilas pääsee työskentelemään omalla työkoneella tai parin kanssa yhdessä.


Popplet toimii ehkä parhaiten yksinkertaisten kaavioiden ja esitysten luomisessa: esimerkiksi oppilaiden kuvakasviot tai historiallisten esitysten faktakoosteet saattavat toimia hyvin Popplet-pohjalla. Poppletia voi hyödyntää myös kuvataiteessa ikään kuin luonnoskirjan asemasta. Tehtävässä, jossa tulee esimerkiksi peilata paikan ja ympäristön kokemuksia eri aistien kautta, muistoista ja/tai mielikuvista, Poppletia voi käyttää luonnostelun ajatuskarttana sekä yksinkertaisuutensa vuoksi että kupliin lisättävien kirjoitus-, kuva- ja linkkimahdollisuuksiensa puolesta. Piirrostyökalu Poppletissa on kuitenkin kömpelö, eikä piirtopöydän käyttö auttanut asiaa. Sikäli Popplet ei sovellu suoraan esimerkiksi storyboard-työkaluksi, mihin se sarjallisuutensa vuoksi muuten voisi soveltua hyvin. Ryhmätyöskentelyssä työskentelyn alkuvaiheessa ideariihen tapaan käytettynä popplettaminen voisi laajentaa näkökulmia ja tuoda esiin hiljaisempienkin oppilaiden ajatuksia. Heidän, jotka eivät välttämättä saisi ajatuksiaan esiin luokkatilanteessa.


„Innostuin ilmaisutaidon ajatuskartoista – en niiden ideoista vaan ideasta(ni). Tein lukion teatteriryhmälle verkkoon oman Poppletin „Seitsemästä Veljeksestä“. Ohjeistin ryhmäläiset tekemään roolianalyysinsä ja ohjaussuunnitelmaideoinnit sinne, viikon kaksoistunti oli pidetty.Tämä toimi! Olin yllättynyt Keijun ja Maijun ohjausideoista, ovat aiemmin olleet kovin taka-alalla. Ryhmäläiset kehuivat, että olipa hyvä idea, että saatiin koeviikolla rauhassa kotona olla ja ideoida. Tunsin onnistumisen iloa, tämä virkistää, on erilaista.”


„ …kuuntelin sivusta keskustelua kahvitauolla, minua niin nauratti, kun tunnistin ‚tuttuja sanoja‘: keskustelun skriptaaminen, Mindmeister ja Dabbleboardikin kuulostivat ihan tutuilta. Enpä aikaisemmin olisi moisille korvaani lotkauttanut. Maailma muuttuu Eskoseni… taitaa päteä tänäänkin. Mitähän muuta Kivestä irtoaisi? Lukiolaiset ovat nyt kovin AK:sta ja veljeksistä tohkeissaan ja popplettavat vapaaehtoisesti – sain kutsun tulla kommentoimaan ja katsomaan suunnitelmia.“


Uudet välineet herättävät paitsi mielenkiintoa ja innostusta niiden tuomista mahdollisuuksista, myös epäluuloa ja ihmetystä siitä, onko näistä välineistä todellista hyötyä pedagogisten prosessien kannalta, vai jäävätkö ne pinnalliselle näpertelyn nippelitasolle. Miten ryhmäyttää, käynnistää päämäärätietoinen ja motivoiva työskentely ja kognitiivinen prosessi, siinä on opettajan kohtaamia kysymyksiä asiantuntijuutensa kehittämisessä sosiaalisen median saralla. Aloittelevana some-osaajana opettajan on kaiketi vain uskallettava heittäytyä oppimisen prosessiin ja oltava aidosti läsnä keskeneräisenäkin. Opettajan asiantuntijuuden kehittyminen voi saada uusia ulottuvuuksia sosiaalisen median avulla, kun uskaltautuu mukaan oppimisen virtaan. Virtaan mukaan hyppääminen askarruttaa monia, eikä ihme, onhan kyseessä paljon suurempi asia kuin jonkin yksittäisen teknisen vempaimen käyttöönotto. Some tuo mukanaan kokonaan uudenlaiset työ- ja toimintatavat. Yksilön kognitiivisten prosessien käynnistämisen tilalle ja lisäksi keskiöön tulee yhteisöllinen oppiminen ja ryhmän kognitiiviset prosessit. Opettajalle tämä voi olla suurikin harppaus kohti tuntematonta ja edellyttää paitsi teknisten sovellusten opettelua ja pohdiskelua, myös ja ennen kaikkea asenteen muutosta suhteessa tietoon ja opettajan rooliin osana oppivaa yhteisöä.


Erilaisten sosiaalisen median työkalujen käyttö opetuksessa on useimmille haasteellista aloittaa. Tutut oppituntikuviot sekoittuvat, ehkä epämiellyttävällä tavalla, kun opettaja ei perusta tuntiaan vakaalle ja jo useasti hyväksi todetulle pohjalle. Tekstissä on edellä on kuvattu erilaisia haasteita, joita ylipäätään sosiaalisen median tai yksittäisen työkalun käyttö oppitunnille saattaa tuoda. Opettajan oma asenne vaikuttaa opetuksessa kaikkeen, myös uusien työvälineiden käyttöön. Positiivisen asenteen ja myötämielisen suhtautumisen lisäksi opettaja tarvitsee harjoitusta ja tutustumista uusiin työkaluihin ja mahdollisuuksiin. Tähän tarvitaan aikaa ja kiinnostusta. Harjoituksen myötä opettajan on mahdollista saavuttaa tarvittava turvallisuuden tunne aloittaa somen eri työvälineiden käyttö omilla tunneillaan.


Opettajalla on oltava halu kehittää omia opetusmenetelmiään ja se tarkoittaa valitettavasti sitä, että opetusta uudistettaessa on varauduttava ylimääräisen työn tekemiseen. Myös epäonnistumisiin ja yllätyksiin pitää varautua. Kuitenkin uudet opetusmenetelmät tuovat enemmän kuin ottavat - niin oppilaalle kuin opettajalle.


Usein on kuitenkin niin, että oppilaat ovat harjaantuneempia eri somen työkalujen käyttäjiä kuin opettaja. Tällöin voisi ajatella, että ryhmässä, johon kuuluu oppilaiden/opiskelijoiden lisäksi myös opettaja, on työkalun kannalta vain tasavertaisia oppijoita. Opettajan on mahdollista osallistua tämän ryhmän työskentelyyn toimien ryhmässä itsekin, opiskelevan työkalun käyttöä ja oppivan toinen toiselta, siinä missä muutkin ryhmän jäsenet. Opettajan tulee osata aloittaa oppitunti, käynnistää tavoitteellinen opiskelu ja erityisesti toimia sisällöntuotannon ohjaajana.



Yllätin kollegat viikkokokouksessa. Valmistelin esittelyn ystävyyskouluprojektin päätöstapaamisesta. Otin pohjaksi mukaan Popplettimme – ja poppasin itse antaumuksella, taisinpa käyttää ensimmäistä kertaa smartboardia kollegoiden nähden. Vähänkö nauratti, itseä ja muita. ‚Pojat’ sanoivat, että minusta vielä kuoriutuu oikea Develope-opettaja. ‚Rouvien porukka‘ ilmotti, että saan suosiolla olla ‚smart-ope‘, ettei heidän vaan tarvitse sanoa mitään someksi, suomeksi sanominen kuulemma riittää heille.”


„Illalla mietin, että oli se onni, että jouduin tuolle kurssille. Miten vielä konkariopettajanakin voi tuntea onnistumisen ja oppimisen iloa. Tahdon asia se on ja asennekysymys! Ahdistuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tekee kyllä hyvää joskus olla pihalla kuin lumiukko. Muistais vain ne tuntemukset, kun omilta oppilailta vaatii… Huokaus! Tältä se varmaan tuntui, kun oppi lukemaan! Uusi maailma avautuu. Klikkauksen päässä!“




KIRJOITTAJAT:

Leila Puolakka
Raija Airaksinen-Björklund
Terhi Sainio
Heli Heikkinen
Anna-Maija Virtanen

3 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu:) Jo Poplet sanana on hauska. Mukavia nuo käyttökommentit.

    VastaaPoista
  2. Olipas erinomainen kirjoitus Develope- ja Smart-opet! Todella hauskasti olitti liittäneet kertomuksenomaisesti opettajan ajatuksia ja oivalluksia. Tarinasta näki, kuinka opettajan asiantuntijuus kasvoi rohkeasti yrittäen. Ehkäpä saman olette te kirjoittajatkin kokeneet?

    Olitte hyvin kattavasti pohdiskelleet sitä, mihin Popplet opetuksessa taipuisi sekä millaisia erityisiä "varotoimenpiteitä" opettajan on syytä tehdä tai mitä teknisiä rajoitteita ohjelmaan pätee.

    Pohdiskelitte sitä, kuinka Poplet auttoi väärinymmärrysten välttämistä englanninkielisessä ystävyyskoulujen vierailussa. Tästä tuli mieleeni, että jaetulta näytöltä katsottuna Poplet toimisi myös erinomaisesti esimerkiksi opettajankokouksissa. Joskushan kokouksissa on tapana käydä niin, että ne venyvät ja alkuperäiseen ongelmaan ei saada ratkaisua vaan keskustelu on siirtynyt sivuraiteille. Kun keskustelun ydinongelma on popletettu kartalle, on siinä helpompi pysyä, koska se on jatkuvasti kaikkien nähtävillä. Yksi henkilö voidaan valikoida ylläpitämään keskustelun edetessä Popletia (tai mitä tahansa muuta ajatuskarttaohjelmaa) ja kirjaamaan lyhyesti jokaisen osallistujan näkemyksen kaikkien nähtäville. Näin varmistutaan siltä, että jokaisen mielipide tulee kuulluksi (ja nähdyksi). Joskushan kokouksissa on tapana käydä myös niin, että osallistujat alkavan ikään kuin soittaa samaa levyä. Omaa näkemystä tuodaan esiin uudelleen ja uudelleen sillä ajatuksella, että muut eivät ilmeisesti ole sitä kuulleet. Mutta tässä tapauksessa keskustelun kirjaaja voisi helposti osoittaa näytöltä ajatuskuplaa, jossa kyseinen ajatus on jo käsitelty eikä ole syytä toistaa sitä. Näin toivon mukaan kokoukset tehostuisivat ja jokaisen näkökulmat saataisiin tuotua esille, niin että ne olisivat myös kaikkien selkeästi nähtävillä. Mikäli käsiteltävä ongelma on niin laaja, ettei siihen yksi kokouskerta riitä, on seuraavalla kerralla helppo palauttaa kaikkien mieleen, mitä ollaan käsitelty ja missä ollaan menossa. Tietenkin sellaisissa tapauksissa on huomioitava, että julkisuus-asetuksiin on kiinnitettävä huomiota ja valittava sellaisia ajatuskarttaohjelmia, jotka eivät ole kaikille julkisia. Toki perinteinen valkotaulukin tähän käy...tosin seuraavan kerran aloittaminen vanhan keskustelun pohjalta ei ole yhtä kätevää.

    VastaaPoista
  3. Popplet on erittäin mahtava sovellus! Tykkään! Tilaan myös kavereilleni sovellukset. Saisimme loputtomasti poppletteja ja 16 eri väriä! Kelpaa! En malta odottaa, että pääsisimme tunnilla taas popplettiin, käytän muutenkin vapaa-aikani Popplettiin! OSTAKAA!!1111!!1!

    VastaaPoista